Historiallinen hetki

Tätä ei varmaan pitäisi ääneen sanoakaan, mutta uskaltaudun silti sanomaan: Hippoksen nettisivuilla "starttihevoset"-listalla lukee tällä hetkellä meidän kummankin hevosen nimi. Tämä on se hetki, josta on vuosien saatossa kyllä unelmoitu, mutta jota ei kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen enää edes uskonut koskaan tapahtuvan. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän kaikki kaksi hevosta juoksevat siis ensi lauantaina Kaustisella!!! Tai juoksemisesta on varmaan vielä turhan aikaista puhua, kun hevosilla on ruhtinaallinen viikko aikaa kehitellä itselleen joitain ongelmia. Mutta juoskoon tai ei, ainakin molemmat hevoset on nyt raveihin ilmoitettu! Ja se on jo suuria asia se.

Aatu juoksee opetuslähdössä, jossa joutuu valitettavasti hölkyttelemään yksinään, sillä se on lähdön ainut suomenhevonen. Neljä lämminverivarsaa painattavat edellä menemään, joten saapa nähdä miten Aatun hermot moisen "tappiotilanteen" sulattavat... Aatun hammashuollon jälkeen sillä on ajettu kaksi hiittiä ja etenkin viimeisessä se hiitissään ori oli todella hyvä. Kulki suorassa ja ravasi hienosti nyt, kun eteen on vielä vaihdettu vähän painavammat kengät. Mistään pidättelystähän Aatu ei kyllä edelleenkään tykkää, mutta nyt sitä sentään voi ottaa suusta kiinni kuten normaaliakin hevosta. Varsat on kuitenkin aina varsoja, joten kukaan ei voi ennustaa Aatun mielenliikuista opetuslähtöpäivänä. Se voi yhtä hyvin laukkailla itsensä hylkäykseen kuin jolkutella lähdön puolihuolimattomasti läpi. Toivomme tietenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa... Jokatapauksessa me olemme valtavan onnellisia, että Aatun kanssa on päästy jo tähän pisteeseen. 2,5 vuotta töitä on oriin kanssa tehty ja nyt on edes mahdollista, että lauantaina päästään asettelemaan voilokkia sen selkään.

Salama petrasi paljon, kun sille laitettiin Miettusen Heikin kehoituksesta eteen alumiini-päärynäkengät. Heikki ajoi tammalla hiitin reilu viikko sitten ja suositteli keventämään etupään kengitystä reilusti, jottei se jäisi niin alle. Myös Raymond-sekkiä Heikki suositteli Salamalle. Muutoin Salama sai kyllä taas kehua rehellisestä juoksupäästään. Tosiasia kuitenkin on, että Salama ei ole mennyt minun mielestäni vuodessa vauhdeiltaan tarpeeksi eteenpäin eli jotain uutta oli nyt keksittävä ja kokeiltava, jotta hevonen ylipäätänsä tohtisi ottaa vauhtia ilman, että etupää jaa takajalkojen tielle. Nyt Salama juoksee sitten taas hieman huvittavalla balanssilla, kun edessä on alumiinit ja takana hokkikengät... Mutta ainakin hiiteillä olen nyt ollut kohtuutyytyväinen tamman otteisiin. Itseasiassa ilmoitin sen jo tämän viikon lauantaiksi Vaasaan starttiin, mutta kun meidän tuurista on kyse, niin ei ollut ihme, että lähtöön ilmoitettiin vain kolme hevosta ja koko sarja meni peruutukseen. Kaustisella sarjamääristys ei ole niin Salaman puolella, mutta tähänkin lähtöön ilmoitettiin loppujen lopuksi vain kymmenen hevosta. Jokatapauksessa Salaman kanssa on nyt vain kokeiltava tositilanteessa, millä mallilla hevonen nyt todellisuudessa on ja pysyykö se ylipäätänsä muiden perässä nykykunnollaan ollenkaan. Hiljaisia hiittejä se juoksee ihan mukavasti, mutta aivan eri tilannehan on sitten, kun ne starttivauhdit pitäisi neljän kuukauden tauon jälkeen kaivaa jostakin esiin. Odotuksia ei ole minkäänlaisia ja toivomuksena olisi vain, että jalat alkaisivat pikkuhiljaa kestää myös starttailun. Siinäpä sitä jo onkin...

Kotona molempien hevosten treenailut on ollut edelleen pelkkää kävelyä. Aatulla olen pyrkinyt nyt kerran viikossa ratsastamaan pellolla jotain "koulun" tapaista, joka nyt lähinnä tarkoittaa ympyröitä, taivuttelua ja hieman väistättävän pohkeen opettelua. Joka kerta saadaan aluksi käydä melkoinen tahtojen taistelu siitä, kumpi tänään olikaan se määräysten antaja ja kumpi niiden toteuttaja. Aatu on kyllä aina aluksi melko hurja ilmestys, kun sen pitää joka kerta esitellä miljoona pystyynnousua, potkimisia yhdellä tai kahdella takajalalla sekä jos jonkinsortin peruutusnäytöksiä. Välillä hirvittää, että se vielä saa mut joku kounis päivä oikeasti heitettyä selästään, mutta tähän saakka se on kuitenkin loppujen lopuksi alistunut kohtaloonsa ja alkanut tekemään töitä. Tällä hetkellä se osaa käynnissä taipua ja väistää molempiin suuntiin ja siihen olen tässä vaiheessa varsin tyytyväinen. Ja Ritan vanha Hubertuksen koulusatula istuu sille niin äärettömän hyvin - ainakin vielä. :) Ohessa muutama kuva niistä ratsastushetkistä, kun me olemme Aatun kanssa jo päässeet kädenväännön jälkeen samalle aaltopituudelle. Aatu on hieno! :)

Viime viikolla nautittiin helteistä (jotkut Suomessa ja toiset Pariisissa) ja hevosetkin saivat olla yötäpäivää ulkona. Tällä viikolla sade on tuntunut olevan puolestaan viikon sääilmiö, joten hevosetkin ovat palanneet takaisin talliyöelämään. Jospa niitä lämpimiä kelejä vielä tälle kesää kuitenkin riittäisi, sillä Salaman jalkatilanteelle yötäpäivää ulkona oleminen olisi vain hyvä asia. Sinällään tämä alkukesä on kyllä kaikista parasta aikaa, kun luonto on vielä niin valtavan vihreää. Ja hevosten kannalta on helpotus, etteivät paarmat ole vielä tässä vaiheessa niiden kimpussa.

Jännittävä ensi viikko on siis tulossa! Kuinkahan minä kestän sen jännityksen, kun nytkin jo hirvittää aivan tarpeeksi paljon!?! Josko sitä käväisisi vielä kerran katsomassa Hippoksen sivuilla lähtölistoja, että molemmat hevoset todellakin vielä sieltä löytyvät... ;)

Askel eteen, toinen taakse

Blogissa on ollut hiljaista, vaikka tallissa on täysi tohina päällä. Juuri siksipä kai täällä onkin ollut hiljaista, kun kaikki vapaapäivät menee hiittireissuilla tai muuten vain hevosten kanssa touhutessa, joten ei ole muka ollut asiaa eikä aikaa kirjoitella kuulumisia.

Jokatapauksessa treenattu on. Kahdesti viikossa ollaan pyritty löytämään aikaa siten, että on kuskattu hevoset Kaustiselle ja ajettu siellä. Aina ei ole ajettu varsinaista hiittiäkään, vaan Salama on juossut hiittisuoralla vetoja ja Aatu muuten vaan lompsutellut Nikulassa ristiin rastiin. Välillä on otettu totisemmin ja välillä rennommin. Kotosalla ollaan sitten vastapainoksi vain kävelty, mutta mehtätie alkaa olla taas huippuhyvä ja minä nautin varmasti hevosiakin enemmän metsässä lenkkeillessä, kun kevään merkit muuttuvat hiljalleen kesän vihreydeksi.

Hevoset ovat pysyneet yllättävän kauan terveinä ja siten treenanneetkin yllättävän kauan kummallisen hyvin. *koputtaa puuta* Tiedä sitten mikä iili tämä kausi nyt niillä on ollut, kerta välillä on nyt oikeasti tuntunut, että tunnelin päässä näkyy pienenpieni valon pilkahdus.
Eli iloitaan tästä kaudesta, kun niitä vastoinkäymisiä on kyllä tähän saakka riittänyt ja tulee varmasti jatkossakin riittämään.

Aatun kanssa suunniteltiin opetuslähtöön osallistumista 23. päivä Kaustisen raveissa, mutta eihän kaikki tietenkään voi mennä niinkuin suunnitellaan. Hevosten kanssa! Joten tänään Vellun ajamassa hiitillä Aatu oli hieman kiero (enemmän kiero kuin yleensä) ja balanssikin ehkä aavistuksen kevyt nyt kesäkenkään siirtymisen jälkeen. Vauhtia se silti ottaa kuin ravihevoset ikään. Alle 40 palasia se latoo aika mallikkaasti, tänäänkin hiitin viimeinen puolikas oli 39-vauhtinen. Mutta kun se oli vähän vino. Joten hiitin jälkeen odotettiin TAAS hammaslääkäriaikaa ja Jaana otti kuin ottikin meidät sitten heti tänään vastaan. Heiluvia hampaita poistettiin jälleen, niitä kun tuppaa tuon ikäisenä irtoilemaan. Ollaan todellisuudessa jo pitemmän aikaa epäily, että nuo kaikki Aatun suuongelmat johtuisivat sudenhampaista, jotka on joskus aikoinaan poistettu vähän kyseenalaisella tyylillä. Nyt Aatu rauhoitettiin ja ien avattiin ja sudenhampaan juuret revittiin irti vasemmalta puolelta. Veristä touhua oli, mutta toivottavasti tuo toimenpide nyt auttoi! Aatuhan on ollut suusta aina niin tarkka, että lenkilläkään sitä ei muka saisi pidätellä yhtään ja kun vähän ottaa suusta kiinni niin se hermostuu heti.
Mutta jokatapauksessa opetuslähtöä ei vielä ajeta, kun hevonen ei kerta aivan priima ollut. Katellaan asiaa sitten vaikka 5. päivä kesäkuuta seuraavissa Kaustisen raveissa uudemman kerran. Tai katellaan, mitä ongelmia ennen sitä tulee ja suunnitellaan vasta sitten uudestaan. Silti tällä hetkellä vähän masentaa, kun AINA tässä lajissa pitää tulla jotain mutkia matkaan. Kun yhden askeleen verran päästään eteenpäin unelmia kohti, peruutetaan seuraavassa hetkessä sitten taas kaksi taaksepäin... Tämän vuoksi tuntuikin kovin ihanalta, kun joku minulle tuntematon vanhempi mies kävi tänään hiitin jälkeen sanomassa valjastuskatoksella, että "teillä on tuossa kolmivuotiaassa oikea kultakimpale". Niinhän mekin tietenkin toivomme ja tuon miehen sanat ilahduttivat ainakin hevosen taustajoukkoja huonomman hiitin jälkeenkin.

Salaman suhteen mulla ei oo oikein mitään odotuksia, ja ehkä siksi se onkin onnistunut pitämään jalkansa kunnossa jo ihan kummallisen kauan... Samoja hiittejä ollaan Aatun kanssa ajettu ja vetoja sitten vähän kovempaakin. Tamma kulkee kuin juna, mutta meikäläisen mielestä se on kyllä liian tasavauhtinen. Tai hidasvauhtinen. Pääasia kuitenkin, että kintut on kunnossa, hevosen mieli ihan supervirkeä ja elämä maistuu. Taukopisteet pamahti täyteen tämän kuun alussa, joten nyt olisi mahdollista päästä starttiin mukaankin - kunhan vain uskaltaisi ilmoittaa. Onneksi ihan nappisarjoja ei ole nyt tarjollakaan (sen verran vain kilpailukutsuista vilkaisin!), niin ei ole mikään pakko Salamaa mihinkään ilmotellakaan. Reenataan nyt vain ja nautitaan elämästä.

Ensi viikolla meikäläinen tekee niin radikaalin liikkeen, että hyppää maanantaina lentokoneeseen ja suhauttaa työporukan kanssa muutaman päivän kaupunkilomalle Pariisiin. O-ou. Oon koittanu epätoivoisesti kysellä, eikö joku lähtisi mun kans Vinceinnesin ravikeskusta kattomaan ennemmin kuin jotain Mona Lisaa, mutta jostain kumman syystä idea ei oo oikein saanu kannatusta. Typerää, kun olishan se hyvä käydä siellä vähän tutustumassa paikkoihin ennenkuin Aatun kanssa sinne lähdetään... ;)

Juupa juu. Tänään on kesän eka lämmin päivä ja siitä syystä se ei sovellukaan tietokoneella istumiseen. Joten jospa sitä löntystäis taas tallin suuntaan ja lopettaisi tämän tarinoinnin. :)