Suomen toiseksi nopein!

Venetsialaisviikonloppuna vuonna 2010 meidän tallissa tyytyväisenä iltaheiniä mutustaa Suomen tämän hetken toiseksi nopein kolmevuotias suomenhevonen. Aatua moinen titteli ei paljoa hetkauta - mutta taustajoukot osaavat kyllä arvostaa sen jonnekin todella, todella korkealle! Aatun kanssa käytiin kuin käytiinkin eilen Kuopiossa, eikä ollut mikään aivan turha reissu. Nyt meillä on ainakin virallinen 3-vuotisaika tilastoitavaksi - ja tässä vaiheessa vuotta se riittää toiseksi korkeimpaan tilastopaikkaan. Ylempänä on vain hurjaakin hurjempi, lahjaampaakin lahjakkaampi varsalupaus Tähen Topelius, jolle ei ollut häpeä eilen hävitä.

Aatu teki kuitenkin viimeistään eilen selväksi sen, että myös meillä on todella hyvä varsa. Oripoika hurjasteli Kuopion Varsat Vauhdissa -lähdössä elämänsä ensimmäisessä ravikilpailussa ajan 35,8x joka riitti hienoon kakkossijaan. Aatu ampui lähdössä aivan omaa vauhtiaan liikkeelle ja venytti johtomarginaaliaan muuhun joukkoon jokaisella askeleella - lukuunottamatta hurjaa voittajaa, joka tuli 60metrin takamatkalta vielä selvästi kovempaa ja sai karkumatkalla olleen Aatun kierroksen juoksun jälkeen kiinni. Sen jälkeen lähdön voitosta ei taistellutkaan kuin kaksi varsaa, joka sekin karsiutui yhteen Aatun laukattua viimeiseen kurviin mentäessä. Ori oli nopeasti ravilla, mutta häkeltyi laukkaamaan heti perään uudestaan. Sen jälkeen ei enää kuskinkaan kyllä auttanut kuin ajella kieli keskellä suuta varovasti hevonen oikealla askellajilla maaliin, jottei ihan hylkytuomiota hienon juoksun jälkeen ainakaan saada! Voittajalle ei voitu mitään, mutta huonolle hevoselle ei todellakaan hävitty, sillä voittaja kirjautti itselleen uuden kolmivuotiaiden Suomen Ennätyksen! Ankaran kova varsa oli! Aatu oli kuitenkin yhtä selvä kakkonen, muu varsajoukko jäi todella kauas.

Hyvin hyvin tyytyväinen joukko palasi siis myöhään eilen illalla kotiin. Aatu jaksoi pitkän reissun todella hyvin, matkusti hienosti ja juoksi vielä hienommin. Varikolla se on vielä melkoisen virtava tapaus, eikä ainakaan valjastuskatoksessa rauhassa seisominen sovi ollenkaan Aatun ajatusmaailmaan. Mutta eiköhän se siitä vielä opi - kaikki ravitouhu on vain vielä niin kovin kovin uutta ja jännittävää. Itse startti ei myöskään Aatua paljoa hetkauttanut, sillä ihan samanlaisella adrenaliiniannoksella varustettu orivarsa tuli startin jälkeen varikolle kuin millaisena se starttiin lähtikin, mikä nyt osoittaa ainakin, kuinka varsamainen herra se vielä on. Juokseminen on kivaa ja kilpaileminen - niin mitä se on? Siitä Aatu ei ainakaan vielä tajua yhtikäs mitään. ;) Mutta ei lasten tarvitsekaan, pääasia, että on mukavaa, eikä touhua oteta liian vakavasti. Kaikki tämä kun on vain oppia ja rutiinia ensi vuotta ja toivottavasti myös tärkeämpiä koitoksia varten.

Ravirintamalla onkin nyt ihanan vilkasta, sillä seuraavan kerran kuljetuskalusto liikahtaa muutaman päivän kuluttua, kun Salaman kanssa suunnataan keskiviikkona Seinäjoelle lounasraveihin. Meidän kannalta katsottuna liian kova lähtö tuli sinne kokoon, mutta mukaan mennään hakemaan ehjää ja hyvää omaa suoritusta - maalissa nähdään saadaanko sellaisella Seinäjoella edes rahaa. Varsinkin kun vastassa on vielä Titan Terhokin! Kotosalla Salamalla on kuitenkin ollut kaikki päällepäin hyvin. Huomenna käydään metsätiellä nuuhkimassa syksyn raikkaita tuoksuja, nauttimassa ötökättömästä ajolenkistä - ja ehkä vähän vauhdin hurmastakin... Onni on omistaa oma hevonen. :)

Yhtä juhlaa...

...oli Kaustisen menestyspäivän jälkeinen viikko, mutta kyllä nyt on juhlat juhlittu eli toisin sanoen kakkukahvit ryystetty ja normaali talliarki rullaa taas iloisesti menemään. Muutoinkin paluu karuun todellisuuteen tapahtuu ylihuomenna, sillä se on nimittäin virallisesti sitten se päivä, jolloin lomat on lusittu ja työpaikka kutsuu. Kysymys kuuluukin, mihin se neljä viikkoa kalenterista oikein katosi? Hieno loma on kuitenkin ollut, vaikka olisihan tätä voinut jatkaa kuinka kauan tahansa. ;) Paljon on loman aikana kuitenkin ehtinyt tekemään ja näkemään, vaikka missään virallisilla "kesälomamatkoilla" ei kyllä meikäläisen tarvitsekaan hypätä. Sillä eikö loma ole sitä, että saa tehdä niitä asioita, mistä eniten nauttii?! Ja pitihän kesäloma sisällään myös monta mieleenpainuvaa hetkeä; oli kuninkuusravit, A.T. Ekon ravikuninkuus, Saran Salaman hopeataistelu, Salaman ennätysjuoksu Ylivieskassa juuri kunkkareiden kynnyksellä ja suurena huipennuksena tietenkin nuo Kaustisen täysosumaravit. Omien tallihommien lisäksi lomaillessa on ehtinyt käydä Halsualla montehiittailemassa hevosia sekä olla kaverina kahden lämminverivarsan ajo-opetuksessa. Niin ja uimassakin kävin kahdesti (!), joka varmasti on vuosituhannen ennätysluku sekin. ;)

Mitäpä sitten tallissa on tapahtunut meidän menestysravipäivän jälkeen - kun sisällä on syöty kakkua, juotu kahvia ja kelattu Aatun koelähtö- ja Salaman voittojuoksuvideota edestakaisin. Jaapa jaa, no on Salaman voittoloimi ainakin ripustettu tallin seinälle, missä meidän tallin ensimmäinen voittoloimi saakin olla siihen saakka kunnes se kuninkuus- tai kuningatarloimi saadaan... Kuinkahan kauan fleeceloimi käyttämättömänä tallin seinällä siis voi säilyä??? ;) Hevoset huilasivat hiittitreenistä starttiuurastuksensa jälkeen melkein kaksi viikkoa ja tuona aikana ehti hyvin rokottaa hevoset - ja sairastaa rokotteen nostamat kuumeetkin pois. Nyt kuitenkin treeni on jälleen täydellä teholla käynnissä ja kilpailukutsuja on plarailtu, sillä molemmat hevoset ovat treenailleet varsin positiivisesti.

Starttisuunnitelmia on siis tehty, mutta kaikkihan ei tunnetusti aina suju aivan suunnitelmien mukaan. Salaman ilmoitin sunnuntaiksi mukaan Kajaanin raveihin, mutta sarja kärsi osallistujapulaa ja niinpä koko lähtö meni peruihin. Vähän huonosti on tarjolla nyt sellaisia "ihan sopivia" sarjoja, mutta kun hevonen vaikuttaa treenien perusteella kuitenkin kunnossa, niin on kai sitten vain ajettava sellaisia "ei niin sopivia" sarjoja... Sellaiseen tarjoan Salamaa varmaankin seuraavaksi Seinäjoen lounasraveihin.

Aatun kanssa ravitouhut sitten etenevätkin kyllä hieman toisenlaisella kaavalla, sillä oriin suhteen ei todellakaan vielä oltu tehty minkäänlaisia starttisuunnitelmia - kunnes Kuopion raviradalta kysyttiin Aatua mukaan 3-vuotislähtöön. Jos ei muuta niin kaikkien aikojen tahtojen taistelu siitä saatiin sitten aikaiseksi, kun Aatun omistaja, valmentaja ja ohjastaja lupasivat oriin Kuopioon mukaan. Eikä HOITAJALTA (jolla piti olla perjantaina työvuoro...) kysytty yhtään MITÄÄN!!! Alun perin olikin tarkoitus, että Aatu jätetään Kuopiosta pois, sillä meille kyllä riitti vain se, että vuoden ensimmäinen Varsat Vauhdissa -osakilpailu ylipäätänsä saatiin kasaan. Mutta. Mitä lähemmäs ravit tulevat, sitä enemmän suunnitelmat heittävät kuparkeikkaa. Aatu on ollut hiljaisissa hiiteissä aivan normaali itsensä ja kun omistaja-valmentaja-ohjastaja-rintama on niin kovasti oriin kanssa Kuopioon lähdössä, niin ei kai se minunkaan auttanut kuin vaihtaa työvuoroa... Mutta saapa nähdä. Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa jahkata! Tulevat päivät kertonevat siis startataanko tällä viikolla muuallekin kuin loman jälkeen takaisin työelämään.

Syksy se vain tekee tuloaan, mutta ei se óikeastaan ole vielä ainakaan ehtinyt masentaakaan. Sillä eipä ole tällaista syksyä ennen koettu, että startteja saa suunnitella molemmille hevosille. Minä taidan elää unelmaani... :)

Lupausten lunastus & toiveiden täyttymys

Huh huh. Minä en ole koskaan, en koskaan kokenut mitään niin hienoa, unohtumatonta ja uskomatonta iloa, mitä päivämäärä 8.8.2010 piti sisällään. Miten kolmen vuoden suunnaton työmäärä voikin saada kiitoksensa muutamassa minuutissa - tai ainakin yhdessä illassa? Raviurheilussa sekin on kaiken muun lisäksi näköjään mahdollista! Me saimme kokea sunnuntai-iltana Kaustisen raveissa jotain sellaista, mitä minun aiemman käsityksen mukaan ei raviurheilussa koskaan voisi kokea; täydellinen ravipäivä!

Hyvin helteisessä, hiostavassa ja ukkosta uhkuvassa elokuun säässä molemmat hevoset siis matkustivat Kaustiselle iltaraveihin, missä Aatun ohjelmassa oli koelähtö ja Salamalla myös startti.

Aatu päätti aloittaa ravitaipaleensa hyvin hyvin mieleenpainuvalla tavalla ja kiskaisi koelähdön läpi loistoaikaan ja mahtityylillä. :) Jo hiiteissä ori on lupaillut meille paljon, mutta näin paljoa ei uskallettu siltikään odottaa. Aatu lunasti kuitenkin kaikki antamansa lupauksensa juoksulahjoistaan ja paineli koelähdön uskomattomaan kolmevuotisaikaan 35,7!!! Vertailun vuoksi todettakoon, että ikäluokan SE-tulos on vain kolme sekuntia kovempi... Aatu oli niiiiiiin hieno! Ja kaiken kukkuraksi meno näytti valtavan helpolta sekä aidan vierestä katsottuna että kärryillä istuttuna. Ori oli menossa mukana ihan puolitehoille, korvat vain pyöri päässä ja heti varikolle päästyään se hirnui iloisesti meille vastaan aivan kuin kysyäkseen, että "näittekö mitä MINÄ tein?" Näimmehän me, mutta joskus omiakin silmiä voi olla vaikea uskoa. Kuten silloin, kun 3-vuotias ori ohittelee takamatkastaan huolimatta koelähdössä aikuisia, vanhempia hevosia kuin isot, oikeat ravihevoset ikään! Viimeisen puolikkaan Aatu vieläpä tykitti tähtivauhtia, joten riittää tässä pitkäksi aikaa sulattelemista.

Me olimme Aatun ällistyttävän hienon koelähdön jälkeen niin tyytyväisiä ja helpottuneita, että oikeastaan en enää jaksanut edes jännittää Salaman starttia (kuin sen viimeisen kierroksen koittaessa...), enkä odottaa siltä yhtään mitään. Tamman jalkatilanne ei ollut lämmityksen perusteellakaan aivan priima ja mielessäni varailin kyllä tälle viikolle jo klinikka-aikaa. Mutta. Se onnistuminen tulee juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Vähempäänkin onnistumiseen olisin ollut valtavan tyytyväinen, mutta Salama päätti, että meidän talliin haetaan nyt täyspotti ja niinpä tamman uran avausvoitto näki päivänvalon! VOITTO! 40 Metrin takamatkasta huolimatta Salama teki uransa parhaan startin! Se lähti voltista kovaa, sai kärjen kiinni ensimmäisellä takasuoralla, jatkoi taivaltaan kolmannessa parissa sisällä kunnes kierroksen täyttyessä sai tilaisuuden kääntyä toiseen pariin ulos. Kuski käytti tuon tilaisuuden ja sen jälkeen vilkku olikin vain oikealle. Neljättä rataa pitkin Salama rutisti oikein kunnon, rehdin kirin ja maalisuoralla nähtiin hieno (ja niin kamala) kaksinkamppailu voitosta. Salama taisteli loppuun saakka ja kontrasi hienosti ohi viimeisestäkin kilpakumppanista. Maalissa oli ensimmäisenä Salaisuus Rok! Ja siitähän se järkytys vasta alkoikin! Minun Salamani täytti ja ylitti kaikki toiveet! Kuskillekin täytyy antaa täydet pisteet, sillä ajo onnistui kyllä täydellisesti. Mutta huono ei ollut hevonenkaan, sillä ennätystä ei kuitenkaan ihan joka päivä pysty parantamaan. Sunnuntaina se kuitenkin jälleen parani uusille sekuntiluvuille ollen nyt 32,9, mikä minusta on varsin kohtuullinen aika 5-vuotiaalle tammalle. Ja kaiken lisäksi sehän on voittoaika! ;) Minä olin voittajaesittelyyn tultaessa jo niin täysin ulalla koko touhusta, että luulin oikeasti pökertyväni koko voittajarinkiin. Mihinkään tällaiseen en todellakaan ollut varautunut, niin sitten Salama menee ja jysäyttää potin, jonka kruunasi tietenkin voittoloimi ja kukkakimppu. :) Sanoinkin, etten minä halua voittaa yhtään tämän suurempaa ravilähtöä, kun minähän oikeasti kuolisin vielä sinne radalle! Tässä sitä on siis viimeisen päälle hyvä sairaanhoitaja...

Viimeiset kaksi päivää ovat menneet meikäläisen osalta ehkä vain tapahtuman käsittelemiseen ja tajuamiseen. Salaman juoksu on kelattu ja katsottu varmaan ainakin kolmekymmentä kertaa ja saman verran katsotaan varmasti vielä Aatunkin koelähtövideoa, kunhan se vain ensiksi nyt saadaan. Hevoset ovat ottaneet starttien jälkeen rennosti ja tarhailleet vain. Salama oli eilen kyllä selvästi väsähtänyt, mutta Aatun elämäähän moinen koelähtönoteeraus ei paljoa hidastanut... Molempien hevosten jatkosuunnitelmat ovat nyt jokseenkin auki - ei niitä oikein ole kyllä vielä jaksanut ajatellakaan. Varmaa on tässä vaiheessa vain se, että treeni jatkuu entisellään ja eläinlääkärin syyniinkin molemmat olisi taas jossain vaiheessa tarkoitus kiikuttaa. Kunhan nyt aluksi meikäläinen saa koottua omat ajatuksensa ja pääsee normaalielämän pariin.

Sunnuntai oli niin ikimuistoinen ravipäivä, että sellaista ei varmastikaan saa enää toista kertaa kokea. Tuntui uskomattoman hienolta, kun raveissa Salaman voittajaesittelyn aikana kuuluttaja huomioi myös Aatun koelähtötuloksen. Samoin Keski-Pohjanmaassa oli maininta molemmista hevosista. Uskomattoman hienolta tuntui huomata myös, kuinka valtavan moni eli meidän tähtihetkessä mukana. KIITOS siitä ihan hirvittävästi teille kaikille ihanille ystäville! Tästä lähin minä uskon, että kaikki tehty työ ja sitkeys palkitaan kyllä raviurheilussakin aina jossakin vaiheessa. Ja kuten Jenna niin ihanasti sanoi: "Ikinä, koskaan, ei milloinkaan saa antaa periksi". Ei niin. Nyt minäkin uskon sen. Tuon ikimuistoisen ravipäivän voimalla minä jaksan kääriä hevosten jalkoja taas seuraavat kolme vuotta. Enkä anna periksi. Ikinä. Sillä joskus todellakin lupaukset lunastetaan ja toiveet täyttyvät. Kiitos Salama ja Aatu. <3

Koetta kohti

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, mutta ilmoja piisaa edelleen! Eipä ole tällaistakaan kesää ennen koettu, että aurinko porottaa päivästä toiseen, lämpöennätykset on lyöty uusiksi, hellettä piisaa ja hiki virtaa. On ollut ainakin lämmintä! Hevosten kannalta ehkä turhankin lämmintä, mutta hyvin ne ovat jokatapauksessa pärjänneet. Meillä hevoset on kyllä otettu joka ilta talliin yöksi ihan vain ötököiden takia, joiden kanssa Aatu ei tahdo tulla toimeen. Ja kyllä hevosten kelpaakin tallissa yöt vilvotella, kun ilmalämpöpumppu viilentää eikä tallissa ole kärpäsen kärpästä. :) Toisaalta eivät helteet mitään vapaapäiviä tai muuta helpompaa treenijaksoa meidän hevosille tuo. Armoa ei anneta. ;) Valmennus on pidetty prikulleen samanlaisena, mutta lenkit on pyritty ajamaan joko aamusta tai illasta. Hiittireissut on tehty viikottain Kaustiselle. Onhan sekin touhu helppoa näin kesällä, kun ei tarvitse mitään loimipinoa ja haalarikasaa raahata mukaan. :)

Hiittireissuja ollaan tänä kesänä tehty paljon ja treenit ajettu oikein ajatuksen kanssa. Aatu on ottanut treenin oikealla tavalla vastaan ja vaikkei sitä meidän ratsastuspuuhasta uskoisikaan, on ori rauhoittunut kuluneen kesän aikana paljon. Nykyään se torkkuu valjastuskatoksessa ihan samalla lailla kuin Salamakin ja ratakäyttäytyminen on varsin miehistynyttä. Enää sen ei tarvitse radallakaan ryykätä, touhottaa, vouhkata, pelleillä tai resuta vaan se lompsuttelee varsin rennon oloisena ihan kuskin toiveiden mukaan lenkin lämmittelystä loppuverryttelyyn. Rutiini on tehnyt tehtävänsä ja näinä hetkinä tuntuu, että ne kaikki työtunnit, mitä oriin eteen tähän mennessä on tehty, ovat menneet talteen. Vilkas ja eläväinen versiohan Aatu on ja toivottavasti tulee aina olemaankin, mutta perusasiat hiittivalmennuksesta on nyt ehkä jossakin määrin menneet oriille perille. Ainakin meillä on nyt sellainen näkemys ja niinpä tohdimme viimein ilmoittaa Aatun koelähtöön sunnuntaiksi Kaustiselle. Sinne Aatu suuntaa yhdessä Salaman kanssa, joka myös on Kaustisella startissa. Niinpä. Tuplajännityspäivä taas tulossa!

Salaman lähtö ei paperilla näytä niin pahalta kuin viimekertainen Ylivieskan startti, mutta pärjäämistä rasittaa nyt peräti 40 metrin takamatka. Jossakin määrin olen nyt kuitenkin jonkin verran luottavainen Salaman suhteen, vaikka toisaalta tiedostan vallan hyvin sen tosiasian, ettei Salama ole koskaan tehnyt kahta hyvää starttia peräkkäin. Mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin, ja toivon kovasti, että sellainen kerta olisi nyt sunnuntaina edessä. Raviurheilussa kuitenkin pettymys on paljon todennäköisempi lopputulos kuin onnistuminen, joten ei nyt toivota liikoja.

Vaikka Salaman kanssa ajetaan rahasta kilpaa ja Aatu on vain koelähdössä, on se ehkä kuitenkin se meidän sunnuntain ykköshevonen, jonka suoritusta jännitetään enemmän. Koelähdössä on jotenkin aina oma jännityksensä ja Aatun kanssa tunteet ovat myös eri lailla mukana. Aatun kanssa on nimittäin koettu nekin hetket, että varsa on opetettu seisomaan käytävällä kahdelta puolen kiinni, laitettu kuolaimet ensimmäistä kertaa suuhun, opetettu ensiksi takaa-ajolle ja sitten laitettu ensimmäistä kertaa kärryt perään. Aatun elämässä on ollut päivä, jolloin se on juossut ensimmäistä kertaa perähevosena, pesty ensimmäisen kerran, loimitettu ensimmäisen kerran, raspattu hampaat ensimmäisen kerran, kiidätetty "pillit päällä" ähkyn hoitoon Oulun klinikalle, kiskottu trailerin kyytiin ensimmäisen kerran, kengitetty ensimmäistä kertaa... Aatu oli varmaan se hevonen, joka lopullisesti inspiroi oman tallin tekoon ja 1-vuotiskesänä Aatu sai marssia upouuteen omaan talliin Salaman perässä. Aatun kanssa niin monet asiat on tehty alusta asti opettaen. Vaikka työtä on vielä hirmuinen määrä edessä päin, on moni asia kuitenkin jo tehty. Kun Aatulle sunnuntaina saa asetella voilokin numerolla yhdeksän selkään koelähtöä varten, on jokin aikakausi päättynyt ja toinen toivottavasti alkamassa. Varsavuodet ja opetusvaihe on ohitse ja se ainakin on varmaa, että koelähtöön astelee Kaustisella täysin toimiva ja hevosen tavoille koulutettu ori. Eri asia tietenkin on se koelähdön lopputulos, mutta sitä taas ei etukäteen paljoa voi murehtia.

Toivotaan, että hevoset pitäisivät jalkakalustonsa kunnossa sunnuntaihin asti (ja mielellään kyllä sen jälkeenkin) niin, että me saisimme tyytyväisin mielin lähteä raveihin kahden hevosen voimin. Onhan se lievästi sanottuna hienoa, kun 100% tallin hevoskalustosta lähtee raveihin. Ja voi sitä jännitystä. Tuplajännitystä...