Huoltohommia

Syyshuollot on viime viikkoina olleet meneillään kaikilla meidän hevosilla ja kilpailurintamalla alkaa olla tältä vuodelta jäähdyttelyn paikka. Aatu aloitti huolto-, talvi-, treeni- tai minkälielomansa viikkoa ennen ihmisten suunnitelmia esiintymällä perjantaina Kaustisen lounasraveissa varsin vaisusti. Tuo startti oli tarkoitus ajaa Satakunta-ajoa silmällä pitäen välistarttina ja viimeistelevänä kovempana hiittinä. Mutta loppujen lopuksi startti viimeistelikin sitten vain kauden lopettamispäätöksen, sillä hevonen ei yksinkertaisesti ollut sellainen kuin olisi pitänyt. Pitkä ja rankka kausi on tehnyt tehtävänsä ja joku Aatun hyvinvoinnissa nyt vain mättää. Kriteriumfinaalin jälkeen ori huilasi viikon, sai imusuonentulehduksen takajalkaansa ja huilasi taas puoli viikkoa lisää. Sitten oireili maha, madotettiin ja otettiin matonäytteitä. Ei mitään. Ja loppujen lopuksi nyt havaittiin, että hevosen etuvuohiset/kavionivelet ovat ihan hirvittävän kipeät. Se lienee suurin syy Kaustisen vaisuuteen ja lähinnä siihen, ettei hevonen pystynyt ottamaan vauhtia lainkaan.

Kaustisella homma ei jäänyt ainakaan lähtöpaikasta kiinni. Auton takaa ysirata on juuri se paikka, mitä me olemme joka kerta suurin piirtein kädet ristissä toivoneet Aatulle ikäluokkakilpailujen karsintoihin. Nyt se ysirata vihdoin saatiin, mutta hevonen olikin sitten kehno. Aatu laukkasi ensimmäiseen kaarteeseen, mutta ei sen olisi vielä peliä täysin pitänyt ratkaista. Kaikki kunnia hienoille vastustajille, mutta kyllä minun mielestäni Aatun olisi normaalina omana itsenään pitänyt kiertää tuo sakki vielä laukan jälkeenkin. Mutta kun juoksemisesta ei vain tullut mitään. Aatu räpelsi joukon perällä sen mitä kykeni, teki uransa huonoimman juoksun ja tallusti maaliin seitsemäntenä vaatimattomalla ajalla 32,0a.

Tottakai kausi olisi mielellään päätetty Satakunta-ajoon, mutta sinne ei ole mitään mieltä puolikuntoisen hevosen kanssa lähteä. Tähän saakka on aina raveihin lähtiessä tiedetty, että Aatulla on mahdollisuudet pärjätä JOS se ravaisi ja keskittyisi olennaiseen eli työntekoon, mutta nyt tilanne olisi jo ennakkoon ollut ihan erilainen. Joten peruutimme Aatun ilmoittautumisen Satakunta-ajoon ja sen sijaan siirrymme huoltohommiin. Ensi viikolla Aatu onneksi pääsee tarkempiin syynäyksiin, jotta saataisiin hoidettua hevonen kaikin puolin terveeksi ennen todellisen talven tuloa. Sillä lumen tultua ori ottaa ensi talvena aika raakasti kilometrejä...

Aatun 4-vuotiskauden päätösstartti 21.10.2011. Kuvannut Nelli Tarkka.

Aatun 4-vuotiskaudesta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Hevonen, joka ei koskaan ole sairastanut (1-vuotiaana ollutta ähkyä lukuunottamatta) tai vaivaantunut mistään on nyt sitten 4-vuotiaana sairastanut kaikkien noiden vuosien edestä, mikä teki kilpailukaudesta kovin rikkonaisen. Kausi alkoi upeasti ja toiveita herättävästi - ennenkuin niitä ongelmia ongelmien perään alkoi tulla. Silti Aatu selvitti tiensä Pikkupelimannin, Oulu Expressin ja Kriteriumin finaaleihin ja väläytteli aina silloin tällöin hurjia vauhtivarojaan ja oikeita kykyjään. Mutta silti olen sitä mieltä, että ne kyvyt jäivät suurelta osin suurelta yleisöltä pimentoon. Laukat pilasivat tärkeitä suuria lähtöjä, mutta taustajoukoille menestystä paljon suurempi asia oli saada kokea se tunne, kun oma hevonen juoksee ikäluokan suurimmissa karkeloissa. Ne unelmat, joista on lähes neljä vuotta Aatun kanssa haaveiltu, toteutuivat ja niiden saavuttamisesta ollaan todella todella kiitollisia ja ylpeitäkin. Mutta. Nälkä kasvaa syödessä. Toivottavasti Aatu kasvaa talven aikana myös henkisesti ja miehistyisi oikeaksi kilpahevoseksi niin, että 5-vuotiskautena me voisimme jatkaa unelmien toteuttamista...

Salama käytettiin viime viikolla Tampereen klinikalla "syyshuollossa". Taivutuskokeissa oli jokaisessa jalassa reagointia joten tutut etupolvet ja takavuohiset lääkittiin. Lisäksi Kimmo raspasi tamman hampaat. Hevosta on päästy treenaamaan jälleen normaalisti ja onhan se toki jalkojen hoitamisen jälkeen taas kuin uudestisyntynyt. Sarjoja on kuitenkin huonosti tarjolla ja kun kerta jalkoja on hoitamaan ruvettu niin hoidetaan sitten kunnolla, joten ensi viikolla ohjelmassa on uusintapiikitys ja sitten katsotaan parin viikon kuluttua sarjatarjontaa uudestaan.

Samukin aloitti loppuelämän mittaisen klinikkakierteensä toissapäivänä, kun varsa kävi Kaustisen klinikalla hammaslääkärissä. Sudenhampaat poistettiin ja muutenkin suu hoidettiin. Samun treeniin on löydetty starttihevosten kilpailuturneen hiljenemisen myötä onneksi lisää aikaa ja kolmisen kertaa viikossa varsa käy juoksemassa 6-9 kilometrin lenkkejä. Toisinaan metsätiellä liikkuu mörköjä ja toisinaan ei. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Kerran on sukellettu kärryt perässä ojaan, mutta eiköhän niitä kertoja tule talven aikana monta lisääkin. Samun treenin suurena motivointitekijänä on ollut myös sen sisarusten huiman hieno menestys viime aikoina. Samun sisko R.R. Ruskariina ja veli Saahi nimittäin kaunistelivat molemmat vastikään ennätyksensä valioaikaisiksi. Joten emän periyttämiskyvystä ei homman pitäisi kyllä Samunkaan kohdalla jäädä kiinni! Joskaan eihän se sisarusten menestys mitään takaa, itse ne ennätyksensä ja rahansa on jokaisen hevosen kuitenkin juostava. Mutta tokihan sukulaishevosten menestys mieltä lämmittää ja antaa aina uutta treeni-intoa ihmisille. Sillä siihen valioaikaan on Samulla vielä jonkin verran matkaa... :D

Joten pitkälti eläinlääkärikäyntipainotteisia on meidän tallin kuulumiset tältä erää. Joka viikko on joku hevonen käytetty/käytettävä klinikalla, joten onneksi hevosia nyt ei tätä kolmea enempää ole, muuten tämän harrastuksen myötä loppuisi sekä rahat että aika... Raviurheilu on kuitenkin tällä hetkellä niin kovaa kilvanajoa, ettei siellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä kuin terveillä hevosilla. Jalostus on vienyt etenkin suomenhevosten vauhtia paljon eteenpäin ja nykyään nuorten hevostenkin on oltava heti uransa alussa valmiita kilpahevosia, joilta täytyy löytyä myös kilpahevosen kyydit. Ilman eläinlääkäreiden panostusta ei ainakaan meidän hevosilla olisi raviurheilurintamalla mitään menestymissaumaa. Kaikki kun on niin pienestä kiinni että jokaisen palan on oltava kohdillaan. Ja sanonpahan vain, että niitä pieniä paloja suuresta hevosesta kyllä löytyy!

Raviraportti

Syksy

Huh, mitä kauemmin blogi on päivittämättä, sitä turhemmalta sen päivittäminen enää edes tuntuu. Tämänkertainen teksti ei varmaan hirveitä kerro kenellekään eikä sisällä sen suurempia analyyseja puoleen eikä toiseen, mutta kirjoitan tämän lähinnä vain itselleni, jotta itse edes muistaisin missä on oltu, mitä on tehty ja miten on mennyt. Raviraportissa käyn siis läpi ne startit, mitkä Salama ja Aatu ovat juosseet viimeisimmän "oikean" päivitykseni jälkeen. Kilpaa on ajettu ainakin kovasti. Starttien lisäksi ollaan tietenkin käyty normaalit hiitti- ja kengitysreissut päälle. Välillä onkin tuntunut, että kaikki aika menee vain valjaiden rasvaamiseen ja kärryjen pesemiseen, kun aina jompikumpi starttihevonen on jonnekin lähdössä. Mutta juuri tämän takiahan sitä työtä on vuosikaudet tehtykin ja nyt työntuloksena ollaan päästy kiertämään raveissa molempien hevosten kanssa - ja joskus vähän pärjäämäänkin.

18.9. Salama, Oulu.

Hippoksen tammasarjaa, ja viimeisiä punaisen loimen metsästysyrityksiä. Vähän epätoivoisia yrityksiä nämä kai nyt ovatkin, kun Salama joutuu aina lähtemään niin pitkiltä takamatkoilta, että sieltä menestyminen on kyllä melkoista tuurinpeliä. Varsinkin Oulussa on jotenkin vielä vähän hankalampi keretä takaa kärkeen. Mutta yritettiin ainakin. Neljäkymppiä pakkia ja Salamalla tietenkin lähdön suurin numero 12. Lämmityksen jälkeen Salkkarilta riisuttiin kengät pois, koska kengittäajaminen on nyt Salamalla hyväksi todettu ja tammasarjan rahoja metsästäessä kaikki keinot oli otettava käyttöön. Osallistujaletka venähti lähdössä valtavan pitkäksi ja kärki karkasi Hepolan Nellin johdolla jo hyvissä ajoin. Salama oli tasainen ja saavutti hevosen hevoselta ollen yhden hevosen maalilaukan myötä neljäs ajalla 29,5. Jotenkin en ollut hevoseen yhtään tyytyväinen lähdön jälkeen, minusta näytti, ettei se mennyt oikein mihinkään eikä saanut missään vaiheessa oikein kunnon vaihdetta päälle. Kuski kuitenkin tyrmäsi heti kättelyssä minun kaikki kritiikkini ja vannotti hevosen olleen hyvä. Jaa. Kotimatkalta tajusin, ettei Salama ollut mennyt voltista kuin kerran elämässään kovempaa, joten kai se sitten todella ihan kohtuullinen oli ollutkin. Takaa vain oli tekemätön paikka nousta korkeammalle kovassa lähdössä. Jälkeenpäin kuulin hevosen tulleen viimeisen kierroksen 27-kyytejä, joten myöhemmin olen sitten perunut kritiikkini Salaman Oulun juoksusta. ;)

Aatu

20.9. Aatu, Tampere.

Ja uskokaa tai älkää, kriteriumkarsinnat!!! Siellä sitä sitten oltiin, hevosen kanssa Teivossa raveissa eikä klinikalla. Harvinaista ja kerrassaan niin niin hienoa. Teivossakin oli satanut päivän ajan vettä ja rata oli lokasuojatällissä, joskaan enää ei ravien aikana vettä tullut muuta kuin tihuttelemalla. Meidän hevosilla lähtörata-arvonnoissa tuurit saisi kyllä kääntyä pikkuhiljaa toisinpäin. Siinä missä Salamalle toivotaan aina eturiviä, niin se saa takuuvarmasti takarivin. Ja kun Aatulle toivoisi takarivin paikkaa, josta se lähtisi vähän varmemmin ravilla matkaan, niin tottakai se saa aina eturivin paikan. No niin oli nytkin, numero kolme. Aatun lähtö oli minun mielestäni kahdesta karsintalähdöstä se kovatasoisempi, molemmista pääsi siis kuusi parasta ikäluokkakilpailujen huipennukseen eli kriteriumfinaaliin. Aatu tasoitti pakkaa lähtökiihdytyksessä vielä vähän lisää ja sai kyllä taustajoukot tallikaarteessa jännittämään koko rahan edestä, sillä vaikka Vellu yritti lähteä Aatun kanssa matkaan kuinka varovasti tahansa, pomppasi se kiihdytyksen päätteeksi laukalle ja jäi joukon hännille kärkihevosten kiskoessa ensimmäisen puolikkaan vaatimattomasti 23-kyytiä. Voi näitä varsoja... Kaksi kierrosta sitten laskettiin hevosia Aatun edessä, vielä kahdeksantena, vieläkin kahdeksantena, nousee seitsemänneksi, ehtiikö kuudenneksi, päästäänkö finaaliin. Päästiin. Maalissa Aatu oli viidentenä ajalla 30,0a ja voi sitä riemun määrää. Meidän Aatu oli kriteriumfinalisti!!! :D Ja ottaen huomioon, että hevosella meni puoli kesää sairastaessa, on jonkinlainen saavutus että ori lunasti itse paikkansa sekä Pikkupelimannin, Oulu-Expressin ja Kriteriumin finaaleihin. Laukassaan Aatu oli polkenut etujalan päkiänsä auki ja sitä siis lähdettiin hyvillä mielin kotiin parantelemaan. Finaaliin valittiin lähtöradaksi 11, takarivi hinnalla millä hyvänsä.

23.9. Salama, Kaustinen.

Lounasravit eli arkiravit keskellä päivää oli ohjelmassa. Vettä satoi kuten tähän syksyyn on kuulunut ja rata oli jonkin verran rapainen, muttei ehkä niinkään raskas. Tällä erää vuorossa oli ryhmäajo ja Salamalla takarivin paikka 11. Salama oli huonosta paikastaan huolimatta lähtönsä suosikki ja kieltämättä sen rennon hyvännäköistä lämmitystä katsellessa tuli mietittyä, miten ihmeessä minun lemmikkihevosestani on yhtäkkiä kasvanut oikea kilpatamma, jonka lämmitys huomioitiin oikein tornista kuuluttamalla. Kummallista. Kurjasta kelistä johtuen kengät jätettiin Salamalle nyt jalkoihin, mikä näköjään todella jonkin verran kuitenkin sen menemistä veroittaa. Lähtökiihdytyksessä laukkailtiin ja Salama superavasi Vellun käskyttämänä takarivistä heti porukan läpi toiseen pariin ulos, mutta takasuoralla juoksupaikaksi jäi kuitenkin sitten kuolemanpaikka. Salama rutisti siitä tasaisesti koko matkan läpi. Voittokamppailuun kaartui neljän hevosen harvinaisen tasainen rintama, josta hyvin loppua kiiruhtanut Raahen Santra vielä sekosi askelissaan. Kärkinelikko oli maalissa ihan tasapäin, Salama kolmantena. Lopussa se oli kuulemma ollut epävarman oloinen eikä Vellu ollut uskaltanut ajaa sitä juuri ollenkaan laukan pelossa. Heti maalin jälkeen Salama laukkasikin, joten sinällään ei mitään jossiteltavaa tai varaa varmastikaan jäänyt. Totosija on kuitenkin aina iso asia ja siihen oltiin kovin tyytyväisiä. Ajaksi tuli 31,0a.

1.10. Aatu, Tampere, KRITERIUMFINAALI

Aatun koko hienon nelivuotiskauden huipennus ja ihmisten toiveiden täyttymys oli päästä oman hevosen kanssa nelvuotiaiden suomenhevosten suurimpaan kilpailuun. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että ykköspalkinto on kriteriumissa melkoisen huimat 38 000€. Siellä 12 ikäluokkahevosen joukossa Aatukin jolkutteli. Käsittämätöntä suorastaan. Jo ennen finaalia meillä oli ollut monia "kriteriumkohun" aiheuttaneita ilonaiheta. Olihan varsin komeaa lukea Aatun kriteriumfinalistiesittely hevosurheilusta saatikka sitten olla alueuutisissa, jossa Aatu esiteltiin ainoana keski-pohjanmaan kriteriumedustajana. Kuuna päivänä ei olisi uskonut, että hevosen kanssa voi jonnekin näin "korkealle" päästä, mutta näköjään ihan tavistallaajienkin on mahdollista saada talliinsa erikoisen hyvä hevonen. :) Kun tätä blogia aloin kirjottamaan, niin kenellekään ei Aatun nimi sanonut mitään. Ei sen tarvitse sano nytkään, mutta silti ihan tuikituntemattomat ihmiset tulevat nykyään sanomaan, että teillä on todella hyvä hevonen. Öö, on vai? On kai. :D

No, lopputulos kriteriumissa on varmasti kaikkien tiedossa eikä siinä ole sen suuremmin hehkuttamista. Aatu lähti ravilla matkaan, juoksi jossain ehkä neljännessä parissa ulkona kunnes 800metriä ennen maalia laukkasi ihan turhan ja turhauttavan pikkuhypyn, joka pudotti luonnollisesti sen asemia. Siitäkös ori sisuuntui ja kiskoi loppumatkan varsin vakuuttavasti aina neljättä rataa pitkin kiertäen. Elmoorille ei kukaan voinut mitään, eikä muullekaan totokolmikolle, mutta nelossijasta Aatu lensi siivet selässään taistelemaan. Kunnes se muutaman askeleen sekoaminen taas tuli ja hylkäys loppusuoran laukasta. Se oli sitten ehkä pahimmillaan sellaiset reippaat 7000€ maksava laukka. Nyt asialle voi jo vähän hymähtää, mutta lähdön jälkeen tunnelmat olivat kuitenkin aika epätodelliset. Ensiksi mielen valtasi valtava epäusko siitä, kuinka näin voi käydä juuri tärkeimmän kilpailun maalisuoralla. Ja sitten seurasi pettymys ja turhautuminen. Hetken ajan kaikki työ tuntui niin kovin turhalta. Siis se kaikki, että Aatu on kuskattu kahdesti viikossa Kaustiselle reenaamaan, kun joskus niitä töitä olisi ollut kyllä kotonakin, se että, oriin eteen olllan tehty kaikki mahdollinen ja mahdoton. Sitä on käytetty eläinlääkäreillä säännöllisesti, sitä on hierottu, kengitetty jos jonllakin lailla että meno saataisiin vielä varmemmaksi ja paremmaksi. On mietitty ja pohdittu, treenattu ja uskottu. Aatun eteen ollaan oltu valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Ja se kaikki on kyllä tehty. Niin hyvin kuin on osattu. Mutta kun sekään ei riittänyt. Lähdön jälkeen Aatu joutui doping-testiin ja synkkiä tunnelmia valaisi kuitenkin eläinlääkäri, joka kehui Aatun hienoa ravityyliä. Johan piristi. Tosiasia on, että Aatu on laukannut paljon rahaa ja tulee jatkossakin laukkaamaan. Se täytyy vain kestää, mutta se ei silti vie pois sen vauhtivaroja tai lahjakkuutta. Hevosihmiset ovat ikuisia optimisteja eikä periksi todellakaan anneta. Aatu on antanut meille tänä kesänä uskomattomia ravielämyksiä, joista tähän saakka ollaan saatu vain haaveilla. Siitä kaikesta ollaan valtavan onnellisia ja kiitollisia, mutta haaveita on onneksi myös tulevaisuutta varten. Sitäpaitsi nyt tiedän, ettei sen kanssa mikään tehty työ ole mennyt hukkaan tai ole ollut turhaa. Palkinto siitä kaikesta tulee vain joskus vähän myöhemmin...

2.10. Salama, Kaustinen

Lähdettiinpä Merjan kanssa sitten hurjan Salaman kanssa Kaustiselle raveihin, kun muu poppoo meiltä lennähti Rodoksen aurinkoon. Hah, mehän ei vettä, rapaa ja tuulta pelätä vaan niin nautitaan tästä Suomen ihanasta mutaisesta syksystä. ;) Kaustisella oli kuitenkin hyvä keli aina siihen asti kunnes Salaman juoksu oli juostu - vesisade alkoi vasta sitten. Salama ei näyttänyt minun silmääni lämmityksessä järin letkeältä  ja kuski oli jo enemmänkin huolissaan Salaman normaalia huonommasta ravista. Simo kiskoi kengät tammalta taas pois ja lisättiin etusiin kuskin käskystä painoputsit. Startissa tamman meno olikin jo paljon paremmannäköistä, vaikka jälkeenpäin Vellu moitti sitä edelleen. Mutta lopputulos oli kuitenkin paras mahdollinen. Salama lähti kahdenkympin pakilta ja sille harvinaisen hyvältä paikalta eli kakkosradalta. Salama on voltista yleensä ihan hyvä kiihtymään ja kun Vellu sai tamman kunnialla matkaan ajoi hän päättäväisesti heti kolmatta rataa pitkin kärkeä kohti kyselemään keulapaikkaa. Salama pääsi keulaan ensimmäisella takasuoralla ja kiskoi siinä sitten loppuun saakka. Suosikit laukkailivat toinen toisensa perään, joka tietenkin helpotti Salaman tehtävää, mutta ei kuitenkaan kiistä sitä tosiasiaa, että itse Salama voittonsa kuitenkin juoksi. Tamma vastasi kaikille loppuun saakka ja oli todella urhea! Tuntuipas hienolta päästä voittajaesittelyyn Osuuspankin voittoloimi hevosen päällä. :D Ai että, raviurheilu välillä voikin olla mukavaa. Lähdön jälkeen päästiin taas doping-testiin, että on ainakin nyt sitten testattu molemmat meidän hevoset! Siellä kökötettiin Salaman kanssa tunnin verran ja sen jälkeen mentiin vielä kengityspajalle Jyrin kengitettäväksi. Merja oli pakannut kaikki romppeet jo takaisin autoon, kun joskus viimeisen lähdön jälkeen päästiin ihdoin kotimatkalle. Merjalle kuuluu valtavan suuri kiitos avusta ja kuskauksesta! Kiitos!

5.10. Salama, Oulu.

Kaustisen startin jälkeen olisin ollut valmis jättämään Salaman Oulusta poiskin, mutta päätettiin kuitenkin sitten ajaa vielä tämä lähtö ennenkuin Salama jää todella tarvitsemalleen huoltotauolle. Vellu ja Mari ottivat Salkkarin aamulla Trade Rappin matkaseuraksi kyytiin ja käytiinpä sitten Oulun lounasraveissa. Salama oli lämmityksessä ihan surkean köpö, että menoa oikein hävetti vierestä katsoa. Kasirata auton takaa ei myöskään etukäteen paljoa lupaillut ja ennen raveja soimasin vain itseäni siitä, miksen jättänyt hevosta kuitenkin startista pois. Että pitikin tulla pilaamaan hyvä taulu Ouluun jonkin sortin hylkäyskoodilla. Mutta toisin kävi. Niin. Anteeksi, että toistan itseäni, mutta jälleen kerran omistaja itse unohti millaisen hevosen omistaa. Ja millaisen kilpailupään itse hevonen omistaa. Salama oli hurja, ihan mykistävän mahtava. Tamma tsemppasi starttiin taas kaiken itsestään irti, kantoi kaikki vaivansa ja hammasta purren taisteli kuin tiikeri. Ulkoradasta huolimatta Salama kiihdytti heti lähdössä hienosti päästen johtohevosen rinnalle. Keulapaikkaakin taidettiin käydä kysymässä ja kun sitä ei ollut tarjolla sai Salama kaikeksi onneksi vetoavun eteensä ja juoksupaikaksi muodostui toinen pari ulkona. Ja kun maaliin oli n. 800metriä matkaa kierrätti kuski Salaman takaisin kuolemanpaikalle ja siitä hiillostamaan johtohevosta. Ja viimeisen takasuoran päätteeksi Salama rymisteli keulaan eikä meikäläinen todellakaan meinannut uskoa radan varressa silmiään. Siellä se tamma porskutti johtopaikalla ja piti loppusuorallakin kaikki lähentelijät turvallisesti takaviistossa ja voitti taas! Herranjestas, mikä hevonen! :) Olin niin niin mykistynyt Salaman juoksusta, ettei mitään rajaa. Voittajaesittelyssä muistin kuitenkin vilkuttaa Rodokselle, hah. :D

Salkkari

Minä ihan tykkään tästä uuden kotini takapihanäkymästä!

Hyvin on siis mennyt. Äärettömän hyvin. Salama on ollut tällä kaudella varsin varma kilpailija saaden yhtä starttia lukuunottamatta kaikista lähdöistä toistaiseksi rahaa. Terveystilannekin on pysynyt yllättävän hyvänä pitkän aikaa, mitä nyt osaltaan tottaki helpottaa se, että hevonen on kunnoltaan nyt ihan mahdottoman hyvä ja toisekseen että sitä ennaltaehkäisevää työtä jalkavaivojen suhteen on pyritty tekemään mahdollisimman paljon. Nyt on kuitenkin aika vetää vähän henkeä ja Salaman vaivat käydään hoidattamassa Tampereen klinikalla kuntoon. Tarkoituksena olisi kuitenkin päästä ajamaan sillä vielä tänä syksynä kilpaa ennen talvea ja peruskuntokautta. Aatu sen sijaan olisi saanut päättää kautensa kriteriumiin, jos tuloksena olisi se nelossija ollut. No, itsepähän ori päätti siis juoksevansa vielä ja Satakunta-ajossa Porissa olisi tarkoitus vielä herra-hörhön kanssa kokeilla onnea. Itseasiassa karsintojen olisi pitänyt olla ensi viikolla, mutta karsintoihin ilmoitettiin vain 16 hevosta, joten Satakunta-ajo juostaan suoraan finaalina. Täytyy nyt sumplia ja suunnitella pitäisikö Aatulla yrittää ajaa yksi normaalilähtö ennen finaalia vai hiittaillaanko hiljokseen vain. Samu-raasu on joutunut olemaan pahasti starttihevosten varjossa ja varsan treeni on kyllä kovin katkonaista ihmisten kiireistä johtuen. Toivotaan pikaista parannusta tähänkin asiaan. Jokatapauksessa Samulla on nyt takanakin kengät ja varsa on kasvanut hirvittävästi. Minusta se on ihan hienonnäköinen hevosenalku, mutta hyviltähän ne omat hevoset aina näyttävät. ;)

Hevoskuvat on niin tylsiä tähän aikaan vuodesta, että rekvisiittava sitten pihalta napattuja kuvia...

Kiirus

Blogi ei ole kuollut tai muutenkaan unohdettu, vaikka täällä kovin kovin hiljaista onkin viimeiset viikot olleet. Elämässä on vain tapahtunut paljon - suurimmat asiat tietenkin tuolla tallin puolella. Raveja on juostu monet ja uusia unelmia eletty todeksi. Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että takana on täydellisen hieno ravivuosi ja Aatun kanssa ollaan päästy elämään suurta unelmaa todeksi oriin osallistuttua kolmeen ikäluokkakilpailun finaaliin. Kaikki on ollut uskomattoman hienoa ja yksinkertaisesti sanottuna vain ennenkokematonta. Tämän kesän tähtihetkiä muistellaan monta seuraavaa vuotta ja luulen, että menestyksen todellisen merkityksen ymmärtää vasta joskus myöhemmin. Tänä vuonna on vain tapahtunut niin paljon. Myönnän  kyllä senkin, että oma takki on tällä hetkellä jokseenkin tyhjä, sillä välillä on ollut vähän kiirekin... Siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt muistuttaa itselleni kaiken kaaoksen keskellä, että tämä lienee sitä elämäni parasta aikaa - kun omia unelmia saa elää ja kokea todeksi. Lupaan viritellä tänne pian jonkinmoisen yhteenvedon viimeisten viikkojen raveista ja palautella blogin taas hiljalleen paremmin henkiin. Heti kun vain ehtisin... ;)