Iloisia asioita!

Kesä alkaa olla minun mielestäni parhaimmillaan. Luonto on tähän aikaan vuodesta uskomattoman vihreää ja puhdasta, aurinko paistaa, mutta ei ole mitenkään liian kuuma (minä en taida olla mikään helleihminen) ja hevosten puolesta on ihanaa, etteivät ötökät vielä häiritse niiden elämää. Päivät on pitkiä, eikä öisinkään tule juuri lainkaan pimeää, mikä tekee yövuorojen valvomisesta huomattavasti helpompaa. Tekemistä olisi valtavasti, mutta kesän myötä itsekin saa energiaa jopa tehdä niitä tekemättömiä hommia. Operaatio tarhojen aitojen maalaus on puolivälissä eli kaksi tarhaa on maalattu. Aitoja ei ole maalattu sitten kesän 2008, kun talli tehtiin, joten kyllä aidat nyt alkoivat näyttää siltä, että kaipaavat uutta maalia pintaan. Tarhojen jälkeen odottaakin enää talon maalaus...

Hevosrintamalla menee kerrankin ihan hyvin. Tällä hetkellä millään hevosella ei ole suurempia propleemia, eikä niitä ongelmia kyllä ikävä tulekaan. Nautitaan siis tästä hetkestä ja iloitaan iloisista asioista!

Salama starttasi viime lauantaina Kaustisella. Lähtö näytti jo ennakkoon hurjan kovatasoiselta ja raveissa selostaja vahvisti lähdön olevan ihan 75-tasoon verrattavissa. Salaman kanssa tavoitteena oli siis vain roikkua muiden matkassa mukana niin kauan kuin mahdollista. Tiesin, että edes kymmenen sakkiin päästäkseen lähdössä olisi pakko parannella ennätystä. Arvelin Salaman pystyvän nipistämään ennätyksestään muutaman kymmennyksen. Tämän hetken lähtöjen tasosta ja vauhtien hurjuudesta kertonee jotain se, että Salama paransi ennätystään 1,3 sekuntia ja jäi silti rahoitta. Mutta hevonen oli parempi kuin koskaan aikaisemmin!

Suurenmoinen Salkkari

Salamalla oli auton takaa paras mahdollinen kakkosrata ja kerrassaan mykistävän hieno tamma olikin. Se ampui startissa omista haluistaan keulaan ja vastasi puoli kierrosta lähdön ylivoimaiselle suosikille. Avauspuolikkaan Salama vei nimiinsä hurjalla väliajalla 25,0!!!! Vellu sanoi, että hevonen ei olisi kyllä luopunut keulapaikasta, mutta kuski päätti luopua ja avauspuolikkaan jälkeen juoksupaikaksi saatiin makoisa toinen pari sisällä suosikin perässä. Salama näytti johtavan selässä hyvältä aina maalisuoralle asti. Siinä sillä olisi ollut mahdollisuus liftata 3-4 joukkoon, mutta eväät ei ihan riittäneet niin kovaan loppurutistukseen. Salama tuli viimeisen puolikkaankin 25-vauhtia, mutta kun sekään ei riitä. Kärki kiskoi lopun 23,5-vauhdilla. Huhhuh. Ja näillä hevosilla ei ole vielä kenelläkään kymppitonniakaan rahaa. Taso on hurja.

Salaman sijoitus oli 7. ja ennätys on tammalle täyden matkan ryhmästä nyt varsin komea 27,6! Minä olin hevoseen todella todella tyytyväinen. Tamma yllättää pessimistisen omistajansa kerta kerran jälkeen. Salama on viisas hevonen. Se ei laita itseään kotona tai hiiteillä liiemmin likoon, mutta raveissa se tietää, mistä hommassa on kyse. Ja se tekee pyytämättä työnsä niin hyvin kuin se pystyy. Tähän saakka olen ollut sitä mieltä, että Salaman vahvin puoli on vahvuus ja nopeudessa se häviää liikaa liian monelle. Lauantain startin jälkeen voi vain todeta, että kyllä hevosten vauhti iän myöten kehittyy, sillä varsin vauhdikkaisiin pätkiin minun tasavauhtinen tamma näköjään nykykunnolla pystyy!

Mutta. Ennätyksestä ja omistajan tyytyväisyydestä huolimatta tosiasia on, että Salaman taulu on nyt siinä kunnossa, ettei sillä tahdo oikein päästä enää mihinkään mukaan. Ilmoitin sen aiemmin jo täksi päiväksi Kajaaniin, josta se karsittiin. Salamaa ei ole koskaan aiemmin karsittu mistään, mutta nykytaululla Kajaanin karsiminen ei jää tamman tämän kesän viimeiseksi. Sinällään harmittaa, kun hevonen olisi hienossa kunnossa, mutta pisteet eivät riitä starttiviivalle pääsemiseksi. Ja sitten kun riittävät, niin lähdöt ovat hirmutasoikkaita. On se niin väärin. ;)

Aatu

Aatu ja Thumper-hieronta

Ja lopuksi todellinen ilouutinen. Aatu on kuntoutunut ja tällä erää viimeisin painajainen on ohitse. Ori palaa radoille sunnuntaina Kalajoella. Kuukausi takaperin ei olisi uskonut, että hevosella ylipäätänsä pääsisi ajamaan tänä kesänä kilpaa, joten on varmaa, että hyvin onnellisia ihmisiä on sunnuntaina Aatun taustajoukoissa oli sijoitus mikä tahansa. Aatu on ollut lähes 8 kuukautta radoilta pois ja parin viikon päästä se olisi joutunut hakemaan starttilupaa koelähdön kautta. Nähtäväksi jää kuinka kovilla kierroksilla Aatu tauon jälkeen hyrrää ja kykeneekö se keskittymään kaikelta innokkuudeltaan yhtään olennaiseen. Aatun veli Ponnen Onni on ainakin keskittynyt, sillä siitä tuli viime viikolla uusi valiojuoksija. Komeaa katseltavaa on velipojan menestyskulku!

Lopuksi kuvasato (eli todistusaineisto) viime viikon vapaapäivien puuhista

Valjashuoneen kaikki (no ainakin melkein) valjaat on rasvattu!

Sain vihdoin hinkumani rehulaatikon hevosten sapuskoille.

Ja äiti on ehostanut tallin kukkapenkin, nyt on reunakivet ja kaikki.

Niin ja tosiaan maalattukin on...

Reissussa

Yksikorvainen, rauhoittavien lääkkeiden
vaikutuksen alaisena oleva potilas lähdössä kotimatkalle

Olosuhteiden pakosta meidän hevoset matkustavat aika paljon. Niitä kuskataan monta kertaa viikossa johonkin suuntaan, yleensä hiitille tai klinikalle. Joskus sentään raveihinkin. Uusi traileri on ehtinyt tehdä jo aika monta reissua ja aika moneen suuntaan ja hevoset ovat ottaneet uuden menopelinsä jo omakseen. Tänään Aatu lastattiin viiden aikana aamulla kyytiin ja käytiin oriin kanssa 640km päiväajelulla Kangasalalla. Olin odottanut aika paljon tältä päivältä. Tätä klinikka-aikaa oli jonotettu reilu kuukausi ja vaikka Aatu onkin vihdoin kuntoutunut kiropraktikon hoidon myötä oikeastaan normaaliksi, odotin Kangasalan reissun antavan silti paljon uusia vastauksia. Ehkä odotin liikaa, ehkä en tiennyt mitä edes odottaa. Ehkä olen tottunut liiankin hyviin eläinlääkäripalveluihin jatkuvasti Tampereen ja Kaustisen klinikoilla vieraillessa. Tai ehkä ne vain tuntuvat tutummilta. Mutta onpahan nyt käyty tämäkin reissu, nähty tämäkin klinikka ja toivottavasti Aatu sai sieltä myös apua.

Huono kuva valvontakamerasta, jonka välityksellä kopissa
olevia kyytiläisiä voidaan seurata autosta. Loistava kapistus!

Kangasalan klinikka lienee todella oikea paikka silloin, kun hevosella on selän tai lihaksiston kanssa ongelmia. Aatua tutkinut eläinlääkäri oli heti kättelyssä sitä mieltä, että hevosella on ristiselän alueella vika (niinkuin nyt viime viikkoina on selvinnytkin). Röntgentutkimuksia selän alueelta on kuulemma erittäin hankala tehdä, joten ristiselän alue ultrattiin peräsuolen kautta. Ultraääni vahvisti eläinlääkärin (ja meidän) käsityksen siitä, että ristiselkä on "rysähtänyt" jonkin virheliikkeen seurauksena. Selän ristinivelen ympärillä olevat lihaskudokset olivat revähtäneet ja aiheuttaneet ristiselkään tulehdusreaktion. Revähtymä aiheuttaa ristiselän alueella kipua, joka vaikeuttaa hevosen oikean takajalan käyttämistä. Vaiva paranee ajan kanssa itsestäänkin, mutta paranemisen nopeuttamiseksi ristiselkä piikitettiin ja sitä hoidettiin shockwave-hoidolla. Pettymys olikin lähinnä se, ettei lihashuollon expertti Pursiainen käsitellyt Aatua lainkaan, vaikka aika nimenomaan oli varattu tälle päivälle niin, että sekä hänkin on paikalla Aatua hoitamassa.

Kangasalan hevosklinikka ei näyttänyt ihan normiklinikalta

Positiivista kuitenkin on toki, että hevonen kaiken järjen mukaan paranee ennalleen. Tämän päivän diagnoosi tukee kiropraktikon näkemystä asiasta ja ristiselässähän vikakohdan nyt on moneen otteeseen paikannettu olevan. Selän shockwave-hoitoja voidaan jatkaa Kaustisen klinikalla ja iskähän on nyt itse erikoistunut Aatulle hankkimaansa Thumber-hierontalaitteen käyttöön, josta Aatu kyllä selvästi tykkää! Back On Track -selänlämmitin on myös hankittu Aatulle, joten eiköhän ori vielä kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta kuntoudu kilpailukuntoon kesän aikana. Siihen on ainakin tällä hetkellä kovasti uskottava!

Aatu-reissaaja odottanee heinä- ja vesitarjoilua

Muuten tallielämä rullaa omaa arkeaan. Tarhat alkavat lopultakin pikkuhiljaa kuivahtaa, tarhojen kunnostusta varten on tarvikkeet ostettu, tallin piha haravoitiin yhteisvoimin yksi ilta kevätkuntoon, ulkoloimet olen pessyt odottamaan syksyn sateita ja hevoset treenailevat entiseen malliin. Viime viikonloppuna Kaustisella olleet äitienpäiväravit järjestettiin yhdessä Toholammin ja Lohtajan Hevosjalostusyhdistyksien kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Toholammin yrityksille oli myyty neljä lähtöä. Kaikki meni hienosti ja lähtöjen sponsoreille kuuluu kaunis kiitos raviurheilun ja hevosjalostusyhdistyksen toiminnan tukemisesta.

Kesä tekee hiljalleen tuloaan, vaikka jatkuvan satamisen ja tuulemisen perusteella siltä ei oikein ole tuntunutkaan. Pääskyset ovat kuitenkin saapuneet joten kai se sitten on kesä, tuntui siltä tai ei. Niin ja viime viikonlopun ilonaihe oli Aatun veljen Ponnen Onnin voitokas tauoltapaluu. Onnea hienonhieno Onni ja Jenni! Perässä yritetään tulla! :)

Loppuun on pakko mainita, että Kangasalan klinikan karsinoissa oli pellettikuivitus. Mitä siis tekee aina-nälkäinen-ylisyöppö-suomenhevonen, joka on tottunut purukuivitukseen? Aatu ajatteli kai päässeensä paratiisiin: "koko karsina täynnä Krafftia" ja niin alkoi rouskutus suun täydeltä. Pelletit upposivat sellaisella vauhdilla, että Aatu oli pakko laittaa karsinaan kiinni. Meikäläistä ei todellakaan vakuuta tämä nykyään muodissa oleva pellettikuivitus, olkoonkin, että Aatun silmissä pelletti näytti täysrehulta!

Oulun keikkoja

Kaksi päivää ja kaksi keikkaa Oulussa hevosten kanssa. Toinen enemmän antoisa ja helpottava reissu, toinen vähemmän antoisa ja ärsyttävä keikka. Eilen matkassa Aatu ja tänään Salama. Huomenna Samu, mutta sen kanssa ei sentään Ouluun saakka tarvitse lähteä.

Eilen Aatu käytettiin iskän ja Titan toimesta (ite olin töissä) Oulussa kiropraktikko Ismo Haapasen hoidettavana. Myönnän, että nyt liikuttiin sellaisella hevosen hoitamiseen liittyvällä osa-alueella, johon minä en ole tähän mennessä uskonut juuri pätkän vertaa. Mutta nyt käsityksien oli muututtava ja kun Aatun jalkavaivaan ei ole saatu lääketieteellä vastauksia, oli keksittävä muita keinoja. Viimeiset 1,5 kuukautta on etsitty hevosesta vikaa ja nyt se vihdoin saatiin paikannettua. Ristiselässä, vasemmalla puolen oli totaalinen nikamalukko, joka aiheutti kahden hermon puristuksen. Kipu säteili oikeaan takajalkaan ja hevonen oli ikäänkuin pakotettu liikkumaan lantio kierossa. Juuri tätä mieltä minä olen ollutkin, vian täytyy olla selässä ja jotain hermoperäistä. Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin järkevältä, että kaikesta skeptisyydestäni huolimatta minä uskon tähän diagnoosiin! Nikamalukko voi kuulemma tulla kiertoliikkeestä hevosen hypätessä pystyyn, astuessa kuljetuskopista peruuttaessa lastaussillalta ohi, tönkkijarrutuksesta kovan vauhdin jälkeen, esim. tarhassa portille laukatessa. Viimeisten viikkojen aikana on ehditty miettiä paljon, mitä hevoselle tapahtui yhtäkkiä tuolloin 1,5 kuukautta sitten. Muuta erikoista ei muistu mieleen kuin se, että Aatu hermostui ajolenkillä liian kovaa vastaan tulleesta autosta ja sitä seurasi pystyyn hyppimistä ja hevosta joutui kiskomaan kovemmin tien laintaan.  Tuon lenkin jälkeen seuraavana päivänä Aatu ei käyttänyt enää oikeaa takajalkaansa oikein.

Aatun selkää, nikamalukkoa ja hermopinnettä hoidettiin laserilla, hierontakoneella ja akupunktiolla. Oli onni, että Aatulle oli eilenaamulla haettu eläinlääkäriltä rauhoitustahnaa varmuuden vuoksi, sillä sen verran tiedettiin, että herralla voi olla vieraassa tallissa vähän turhan mukavaa. Sen takaan, että kiropraktikko ei olisi peltijakkaransa kanssa tämän hevosen viereen kavunnut selkää painelemaan tai kyykkinyt hevosen takajaloissa, jos Aatu ei olisi ollut huumattuna... Ehei, muutoin kiropraktikko-parka olisi lentänyt betoniseinästä läpi jakkaransa kanssa. Vaikka Aatu olikin rauhoitettuna, näki hevosesta kuulemma ihan selvästi kuinka paljon se nautti käsittelystä, etenkin laserointi oli tuntunut selässä ilmiselvästi hyvälle.

En tiedä, paraniko vika yhdellä käsittelyllä tai voiko hevonen ylipäätänsä 1,5 kuukauden jalan vetämisesn jälkeen parantua kerralla kuntoon. Oikeastaan niillä asioilla ei ole mitään merkitystä, sillä tärkeintä on, että vika on vihdoin saatu paikannettua ja että ori on ainakin tarhassa ja narusta juoksuttaessa liikkunut nyt kuin ennen vanhaan. Kyllä meillä on aikaa hoitaa hevonen kuntoon ja Aatulla elämässään aikaa juosta, kunhan vialle on saatu nimi ja selvyys ja tieto siitä, että se ylipäätänsä on parannettavissa! Ensi viikolla Aatua saa alkaa normaalisti liikuttamaan ja kiropraktikon mukaan sen pitäisi heti olla oleellisesti parempi.

Se oli siis se hyvä reissu. Huono reissu tehtiin tänään Salaman kanssa Ouluun 75-raveihin. Olosuhteet olivat varsin toukokuun keväiset; 5 astetta lämmintä, järkyttävä tuuli ja hyytävän kylmä tihkusade siihen päälle. Salama on minusta tuntunut kotona viime aikoina täksi hevoseksi varsin hyvältä ja vappuna ajetussa hiitissä (joista tässä rekvisiittana kuvia) hevonen oli oikein mainio. Odotin tamman pärjäävän tänään. Mutta ei me sitten pärjättykään. Lämmityksessä hevonen oli kuskin mukaan ihan hyvä ja minusta Salama näytti omaksi itsekseen melkeinpä hienolta. Lähtö sitten. Mitähän siitäkin sanoisi. No, lähtö näytti jo ennakkoon paperilla todella tasaiselta ja sellainen se oli todellisuudessakin. Salama juoksi viidennessä ja kuudennessa parissa sisällä, joka on tasavauhtiselle jyrälle ihan väärä paikka. Kun kierroksen väliajaksi kuulutettiin 35,0 tiesi tismalleen, että kaikki oli mennyt jo täysin pieleen. Salama oli pussissa, hevosia oli joka puolella, kun Salamaa pääsi vähänkään kääntämään ulospäin tuli väsyvä hevonen edessä selkä edellä vastaan. Mistään ei tullut yhtään mitään. Loppusuoralla kuski kiskoi tamman varmaan kuudennelle radalle kiriin, mutta kaikki oli ihan liian myöhäistä eikä Salama kerinnyt kuin yhdeksänneksi. Aika oli 31,7. Ajo epäonnistui, mutta onneksi kuski oli itsekin samaa mieltä. Tamma oli kuitenkin edelleen hyvä, vaikka sijoituksen perusteella kukaan ei sitä uskokaan.

Se on sitä raviurheilua. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että lähdön jälkeen tympäs, ärsytti ja vituttu aika raakasti. Hevosurheilun jotain kommenttia lainaten; ravit ovat kuin junia  - aina tulee uusia. Luojan kiitos!

Samun viikko sitten teloma jalka on parantunut normaaliksi. Pari päivää olin oikeasti huolissani sen jänteiden puolesta, koska jänteiden yläpää oli todella reilusti turvoksissa. Jossain vaiheessa onnistuin löytämään siitä patinkin, joka ilmeisesti kuitenkin oli ketjun aiheuttama nirhauma. Samua jalka ei ole vaivannut ja minäkin lakkasin siitä vaivaantumasta kun turvotus hävisi. Niin, ja Samun siskon varsa Elias Intomieli otti tänään yliylivoimaisen 75-voiton superhienolla ajalla 25,0! Onneksi saa iloita näistä sukulaishevosten menestyksistä, kun omat ovat jatkuvasti enemmän ja vähemmän telakalla tai eivät muuten vain ota onnistuakseen.

Vaikkei ihan erämaalla asutakaan,
voi hiittireissuilla bongata muitakin eläimiä kuin hevosia

Näillä ei näyttänyt olevan jalat kipeitä!

Pikkupeura