Haastehommia

No niin, näitä haasteita on sadellut nyt vähän sieltä sun täältä. Kiitos niistä! Koskaan aikaisemmin en ole näitä tehnyt, mutta nyt ajattelin näpytellä vastauksia, kun ei oikein muutakaan kirjoittelemisen aiheita ole. Jos joku jaksaa lukea tämän loppuun, niin onnittelen.
Enkä haasta samaan rumbaan ketään, koska luulen, että kaikki ne blogit, joita itse luen, ovat haasteen joko jo tehneet tai sen ainakin saaneet.




11 faktaa itsestäni:
1. Kirjoitin ylioppilaaksi 2005 ja sen jälkeen opiskelin Vaasassa sairaanhoitajaksi, joksi valmistuin jouluna 2008.
2. Olen työskennellyt neljä vuotta sairaanhoitajana Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan teho-osastolla.
3. En ole koskaan ollut oikeassa työhaastattelussa
4. Ostin oman talon kaksi vuotta sitten.
5. En ikinä haluaisi asua kaupungissa. Opiskeluaika Vaasassa riitti kaupunkielämäksi.
6. Opiskeluaikanani työskentelin usean vuoden ajan parina iltana viikossa Koti-Pizzassa. Pizzahimo ei tuona aikana ainakaan hävinnyt...
7. Olen ratsastanut 19 montelähtöä mutta ajanut vain kolme kärrylähtöä. Ehkä Samusta vielä tulee mulle joskus montehevonen, toiset on monteen vähän vääräntyylisiä hevosia.
8. Meidän oma talli on rakennettu vuonna 2008. Hevosten saaminen kotiin on ollut varmasti konkreettisin muutos hevosharrastuksessa näiden kaikkien vuosien aikana.
9. Oon tallista ja sen siisteydestä ihan fanaattisen tarkka. Siivoan mieluummin siellä kuin kotona...
10. Minulla on myös kuorma-autokortti
11. Näiden faktojen keksiminen oli äärettömän vaikeaa...

Sitten vastauksen Lauran kysymyksiin:


1. Minä vuonna ostit/sait ensimmäisen oman hevosesi?

Nopsa syntyi "tilausvarsana" 14.6.1999 eli samana päivänä minusta tuli hevosenomistaja.

2. Mikä on suurin kilpailusaavutuksesi hevosten kanssa?

Merkittävintä ja mieleenpainuvinta oli päästä Salaman kanssa viime kesänä mukaan Mikkelin kuninkuusraveihin. Oli upeaa olla ravivuoden päätapahtumassa mukana oman hevosen kanssa. Aatun kanssa on puolestaan toteutettu monta unelmaa sen päästessä kilpailemaan suurissa ikäluokkalähdöissä. Ne on hetkiä, jotka muistaa ikuisesti.

3. Mainitse yksi ominaisuus hevosessasi/hevosissasi jonka muuttaisit (yksi jokaisesta, jos hevosia useampi)?

Jaa-a, en tiedä ominaisuuksista, mutta vikapaikkoja haluaisin korjata! Salamalle muuttaisin paremmat takavuohiset, Aatulle mahan ja Samulta suoristaisin vähän turhan sapelissa olevia etujalkoja... Oliskohan niillä sitten mitään vaivoja? ;D

4. Mainitse yksi ominaisuus itsessäsi jonka muuttaisit?

Kärsimättömyys.

5. Mikä hetki tähänastisessa elämässäsi on ollut onnellisin?

Hankala sanoa. Elämässä on ollut paljon hienoja hetkiä, upeita tapahtumia. Nopsan saaminen oli varmasti yksi kaikkein onnellisimmasta tapahtumista. Ja sitten ehdottomasti oman tallin rakentaminen ja se päivä, kun Salama ja Aatu muuttivat omaan talliin.

6. Mitä vielä haluat elämässäsi saavuttaa?

Menestystä raviurheilussa.

7. Hevonen päämerkillä vai ilman? Jos päämerkillä, niin millä päämerkillä?

No, ei kyllä mitään väliä. Tottakai päämerkilliset hevoset on hienoja, mutta jos totta puhutaan, niin pääasia, että hevonen vain osaa juosta. ;)

8. Rakkain hevosystäväsi vuosien varrelta? huom! vain yksi! Mikä siitä tekee erityisen?

Ehdottomasti ensimmäinen oma hevoseni Tuulen Nopsa. Se opetti nin paljon hevosenomistamisesta, raviurheilusta ja ihan vain elämästäkin. Saavutuksiltaan Nopsa ei yllä lähellekään tallin nykyisten hevosten tasolle, mutta tärkein ja rakkain hevonen se tulee aina olemaan.

9. Oletko tyytyväinen elämääsi juuri nyt?

Olen.

10. Jos lähdet ulos lauantai-iltana, millaisesta ohjelmasta iltasi todennäköisesti koostuu?

Heh, luultavasti mennään Titan kans grillille tai pitsalle. Baari-ihminen en ole, enkä muista milloin lauantai-iltaa on sellaisessa tullut vietettyä. Varmaan kunkkareissa - ja silloinkin oltiin lähinnä jonossa. ;)

 

 

11. Minkä merkkinen auto sinulla on? (jos ei ole autoa, niin mikä on lempiautomerkkisi?)

Ajelen Audilla, jonka äiti omistaa ja jota minä käytän. Reilua.

Ja Johannan kysymykset vastauksineen:

1. Mikä ärsyttää tällähetkellä eniten hevosharrastuksessa?
Komppaan Johannaa; Ajanpuute. Luulen kylläkin, ettei sellaista aikamäärää olisikaan, mitä en saisi hevosten kans kulumaan.

2. Milloin koit viimeksi ahaa-elämyksen, ja mikä se oli? (liittyen hevosharrastukseen).Hmm. No, en nyt keksi tähän mitään muuta, niin sanotaan vaikka sitten ahaa-elämykseksi tuo Salaman takajalan turvottelun syyn selviäminen.


3. Jos sinulla olisi mahdollisuus valita ihan mikä tahansa kuljetuskalusto (auto + traileri, tai ihan hevoskuorma-auto jne) niin millaisen auton/yhdistelmän valitsisit ja miksi?
Niin paljon kuin minä tämänhetkisestä traileristamme tykkäänkin, niin haave on joskus omistaa Umeån kahden hevosen hevoskuljetusauto. Ai, että ne on vain niin hienoja ja käteviä.
4. Missä näet itsesi vuonna 2026?
Huh, minä täytän tuolloin 40! Kääk. Onneksi sinne asti ei tarvitse nähdäkään!
Toivottavasti elämä rullaa samaan tapaan sisältäen töitä ja hevoshommia.

5. Mikä on hevosesi paras ja huonoin piirre/ominaisuus? miksi?
Salaman paras piirre on sen umpirehellinen luonne ja juoksupää. Huonointa heikot jalat. Ilman kultaista päätään se ei olisi koskaan jaloillaan juossut niinkään kovaa kuin se on nyt juossut.
Aatun kohdalla parasta on sen lahjakkuus juosta, ravi on sille äärettömän helppoa. Huonoin piirre on ainakin tässä vaiheessa sen laukkaherkkyys.
Samulla on kivan lunki luonne, eikä se vedä hernettä nenään yhtään mistään. Huonointa, noh, vielä sillä ei ainakaan ole minkäänlaista kilpailuviettiä, se ei vain tajua, miksi pitäisi niin kovasti hätäillä.

6. Lempi varusteesi, hevosen varuste tai hoitotarvike/tuote, miksi?
No tämä oli ainakin helppo! Loimet. Mä oon niiden suhteen ihan liian tarkka. Kaikilla meidän hevosilla on omat loimet, omilla väreillä, eri loimet raveihin, hiitille ja kotiin... Ja niitä tuppaa ehkä olemaan vähän liikaakin, VAIKKA kaikkia tietenkin tarvitsee, ainakin luultavasti. ;)
Jos taas omia varusteita ajettelee, niin näin talvella jokaisen ajolenkin jälkeen arvostan suuresti Wahlstenin talviajopukua. Tarkenee.

7. Jos kilpailet, mikä motivoi kehittymään ja kilpailemaan (ratsun tai ravurin kanssa)?
Ennenkaikkea raviurheilua harrastetaan tietenkin omaksi iloksi, mutta kyllähän se niin on, että vain ravit motivoi ravihevosen valmentamiselle ja kyllä kilpaileminen on sen kaiken harrastamisen tähtäin ja tavoite. En usko, että kaikkia kolmea hevosta jaksaisi treenata niin tunnollisesti,
jos niillä ei tähdättäisi raveissa menestymiseen. Tai edes sinne pääsemiseen. Se, että edes joskus menestyy ja näkee oman työnsä tulokset motivoi kaikista eniten. Ja pitkään.
8. Jos voisit muuttaa jonkun asian, ihan minkä vain, mitä muuttaisit nykyisestä ja miksi?
Lisäisin vuorokauteen lisää tunteja.

9. Jos saisit valita maan, lajin ja hevosen, missä olisit valmentautumassa tai kilpailemassa, mitä lajia ja millä hevosella? Miksi?
Suomenhevosihminen ei lähde Suomesta mihinkään. ;)

  10. Jos joutuisit vaihtamaan hevostasi jonkun ystäväsi/tutun kanssa, kenen tai millaiseen hevoseen vaihtaisit ja miksi? Ei ole pakko nimiä kertoa! :)
Oon tylsä, mutta en haluaisi vaihtaa hevosta kenenkään kanssa, koska kyllähän omista hevosista tulee väistämättä vähän ylitärkeitäkin. Mutta Aatulla on niin juoksijaveli, että se kyllä kelpais. ;)

11. Mainitse yksi asia, tapahtuma, ihan mikä vain, mitä odotat kaikista eniten vuodelta 2013, ja miksi juuri sitä?
Hankalaa. Vastaan, että Samun koelähtöä.
Olisi hienoa saada virallisesti kolmas starttihevonen talliin.

 

Tammikuun treenejä

Aatu

 

Hengissä ollaan, vaikka hiljaista blogissa onkin. Minun tai hevosten elämään ei vain kuulu mitään ihmeellistä. Tällä hetkellä vain treenataan. Treenataan, treenataan, treenataan. Tammikuu onneksi tarjoilee siihen lähes vuodesta toiseen mitä mainioimmat olosuhteet. On lunta ja pakkasta. Metsätiet ovat vihdoin parhaassa mahdollisessa kunnossa (vaikka niitä edelleen päivittäin toki aurataan tai lanataankin) ja metsä itsessään niin kuvankaunis satumaa, että jos ei siellä ihmisenkin mieli rentoudu niin ei sitten missään.

 

 Hevosten treeniohjelma on kovin yksinkertainen. Liikettä. Aatu taitaa olla edelleen tallin ahkerin lenkkeilijä ja se on juossut viidesti viikossa metsässä. Salama ja Samu ovat aisoissa neljästi viikossa. Samulla ajetaan 10-13km lenkkejä ja vanhemmat hevoset juoksevat 11-20km lenkkejä. Ja kyllä jokaisesta ihan kunnolla höyry nousee, kun takaisin talliin päästään. Mutta niinkuin olen ennenkin sanonut: pohjat ensi kesän ja syksyn starttikunnolle ajetaan nyt.

 

Samu lähdössä tänään iskän kanssa lenkille

 

Salama tosiaan pääsi viikon jalkasairastaukonsa jälkeen normaalitreeniin heti klinikkareissun jälkeen. Se käytettiin Kaustisen klinikalla viime maanantaina. Turvotteleva vasen takajalka tai lähinnä vasen takavuohinen oli saatu kotikonsteinkin viikossa ihan suht normaalin näköiseksi, mutta silti minua vaivasi, että vuohinen oli sisäpuolelta aamuisin lämpimämpi ja hankositeen sisähaaran kohta aavistuksen turvoksissa. Oman mielenrauhani vuoksi halusin käyttää hevosen klinikalla, jotta jalka ultrattaisiin ennenkuin uskaltaisin ajaa sillä juoksulenkkejä. No, oli loppujen lopuksi ihan hyvä, että käytiin klinikalla. Sillä kun jalasta ajettiin karvat pois, näky ei ollut kaunis mutta paljonpuhuva. Koko vasen takavuohinen oli täysin vereslihalla. Vuohinen oli täynnä pistemäistä ihottumaa ja koko vuohisen iho ärtynyt, mikä tietenkin oli nyt vetänyt tulehduksen koko jalkaan. Mutta hankoside oli täysin kunnossa! Saatiinpa ultrauksen (tai siis karvojen ajelun) myötä selville kuitenkin jalan turvottelun syy. Älkää kysykö, mistä Salama on onnistunut keskellä talvea tuollaisen ihotulehduksen nyt itselleen saalistaamaan, mutta ei tässä lajissa moneen muuhunkaan kysymykseenkään saa koskaan vastauksia. Luulen kuitenkin, että syy löytyy Salaman jalkojen jatkuvasta kylmäämisestä ja käärimisestä. Tamman takavuohisongelmien vuoksi Salama seisoo melkein "aina" kylmäysletkuissa tai on jäät tai lumet jalkoihin käärittyinä. Kai se kosteus on sitten vain pikkuhiljaa muhinut karvan alla tuollaiseksi ihottumaksi ja kehittynyt siitä ihorikkeemiksi ja homma on ollut sitä myöten selvä. Eipä vain ole aikaisemmin karvan alle meikäläinenkään nähnyt. Mutta nyt näkee. :D Ajelin toisenkin takajalan kaljuksi, joten nyt ainakin auttaa kylmäys ja näkeepä samalla ihon kunnon. Jalkojenhoito siis jatkuu ja mulla on taas monenmoista uutta purnukkaa ja antibioottivoiteita ihonhoitoon... Hyvin jalat ovatkin lähteneet paranemaan ja nyt viikon kuluttua klinikkareissusta ne näyttävät jo ihan siedettäviltä. Ja mikä parasta, hevosta saa treenata normaalist niitä uusia, mitä  ihmeellisimpiä vaivoja ja ongelmia odotellessa... Niin ja toki taas dopingvaroaikojen umpeutumistakin saa hetken aikaa odotella.

 

 

Salaman pinkkisukkajalat. Vasen takavuohinen näyttää tässä kuvassa jo hyvältä!

 

 

Oriit tietävät jo, että kevät on taas ihan kohta täällä eli karva lähtee jälleen ja harjakiville on töitä. Maaliskuussa ne ovat jo ihan kesäkarvassa. Mutta jos nyt vielä hetken aikaa saisi talvestaki nauttia - pidetään pojilla sitten vain toppaloimet niskassa. :D

 

Loppuun muutama kuva tältä päivältä:

Kaunis Suomen talvi



Menoksi




Samu lenkillä tänään. Samu näyttää tässä ihan miniltä,
 vaikka on se oikeasti ihan hevosenmitoissa. ;)




Salama



Harmi



Illistys. "Minä en ainaskaan oo lähössä lenkille, ettäs tiedät..."

Poisjäänti

Ravikausi ei avaudukaan tämän vuoden osalta vielä. Salama jää pois Kaustiselta.

Meillä on kuluneen viikon aikana ollut ongelma nimeltä vasen takajalka. Siis se parempi Salaman kahdesta huonosta takajalasta. Sunnuntaina Salamalla ajettiin Samun kanssa Kaustisella huonossa kelissä hiljaisia vetoja. Maanantaiaamuna viime vuoden viimeisen päivän kunniaksi jalkojen kääreitä avatessa löysin paketista paksun ja puristusaran takajalan. Ne on niitä tämän harrastuksen todellisia tähtihetkiä.

Viikon aikana Salamalla on ajettu yksi kävelylenkki, joka sai takavuohisen turpoamaan entisestään. Muuten homman nimi on ollut jalan kylmääminen ja erilaisten hoitokääremenetelmien kokeilu. Lampaanvilla osoittautui tässä kokeilussa tällä kertaa testivoittajaksi.

Kolme päivää jalassa oli minun kauhuskenaarioni mukaan jonkinsorin jännevamma. Koko kausi olisi ohitse ennenkuin se alkoikaan. Neljäntenä päivänä jalkaan yhtäkkiä sai alkaakin kunnolla koskea ja vuohinen alkoi näyttää suurinpiirtein samanmalliselta palluralta kuin aikaisemminkin.

Ehkä jalassa oli kuitenkin vain jonkinlainen venähdys tai nyrjähdys. Ehkä se vielä paraneekin. Ehkä jo tänä vuonna. ;) Jokatapauksessa tamma jää sunnuntain startista pois. Ei ole mitään mieltä väkisin ja ihan uhasta hajottaa jalkaa lopullisesti yhteen ainokaiseen starttiin. Vuosi on vasta alussa.

Onneksi on kuitenkin eläinlääkärit! Ja Salamalla on ensi viikolla klinikka-aika, jos jalkatilanne vaatii ammattilaisen katsastuksen.