Yleisesti sanottuna, hevosille ei kuulu mitään erikoista. Ne ovat viime aikoina päässeet kaikki treenaamaan ja kilpailemaan ihan suunnitellusti. Kesä on ollut hieno ja aurinkoinen, mutta kyllä tänä aamuna töihin lähtiessä tiesi taas syksyn tekevän tuloaan, kun lämpömittari näytti +3,5. Ei auta, sieltä se syksy pimeytensä kanssa on taas lähestymässä. Ravireissuja on tehty viime aikoina viikoittain ja se jos mikä on huippuhieno asia. En muista, enkä jaksa jaaritella tähän nyt mitään ihmeellisempiä kertomuksia, mutta muistellaan jokaisesta startista nyt edes jotain.
Salama, Pori 3.8.2014, sija 9. aika 27,8ke
Kuninkuusravit. Se on jo sanana aina niin pysäyttävä. Merkityksellinen. Ihan oma lukunsa sekä raveina että tapahtumana. Minä tulin jo lauantaiksi kuninkuusraveihin ja Salama saapui paikalle sitten sunnuntaina. Sillä oli ravien viimeinen lähtö. Ja se oli viimeinen hevonen joka kyseiseen sarjaan pääsi mukaan. Salaman tämä vuosi on starttien osalta ollut lähinnä vain fiilistelyä. Ei ole ollut paineita menestymisestä, on vain reissattu hienoja yhteisiä ravireissuja tuon maailman mukavimman, viisaimman ja toimivimman hevosen kanssa. Salaman kanssa on yksinkertaisesti vain niin ihana ja rentouttava olla raveissa ja harrastaa. Tiedän, että vaikka sen astuttaminen on ollut täysin oikea päätös, niin tamman kanssa koettuja ravireissuja tulen kaipaamaan pitkään. Pori oli Salaman kolmevuotisen "kuninkuusraviuran" päätöspysäkki. Mikkeli, Kuopio ja Pori. Olkoot lähdöt olleet niin täytelähtöjä kuin tykkäävät, mutta ihan onneton hevonen ei olisi päässyt yksiinkään noista kemuista mukaan. Ja Salama teki sen kolme kertaa.
Minä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt hevosen kanssa Porissa raveissa. Mieleen jäi varikon suuruus ja "kaiken" toimivuus. Hiittisuora oli niin pitkä, että siinä melkein eksyi, katoksia oli niin paljon, että meidän viimeisten lähdön osallistujienkaan ei tarvinnut jakaa niitä kenenkään kanssa ja pesupaikkoja riitti ja kaiken lisäksi niihin tuli ravien loppuun saakka lämmin vesi. Ne on niitä asioita, jotka hevosen kanssa reissatessa jäävät mieleen ja joista jäi Porissa erityisen hyvä mieli.
 |
| Salama ja Porin kuninkuusravit 2014 |
Salama oli koko päivän tutun rauhallinen, mutta silti aisoissa sopivan terävä. Kengät riisuttiin lämmityksen jälkeen starttiin. Salama starttasi kahdenkympin pakilta numerolla 11 ja paikalta viisi. Paikallaan kääntymisessä ufojen kanssakaan ei ollut mitään ongelmia ja Salama ampui liikkeellä sen mitä kintuistaan lähti ja sai juoksupaikan viidennestä ulkoa. Tamma näytti minusta koko matkan hyvältä ja se antoi itsestään ulos taas varmasti kaiken mihin se tuona päivänä pystyi. Vellu nosti Salaman kolmannelle radalle kiertolaiseksi kierros ennen maalia. Sen edessä kolmannen letkaa vetäneet hevoset laukkasivat ja Salama joutui tekemään yksin työt kirikaistalla. Nöyrästi se latoikin koko viimeisen kierroksen kolmatta, mutta kiristä tuli auttamatta sille liian pitkä ja loppusuoralla hevosia lappasi edelle. Ei koskaan, eikä nytkään Salama luovuttanut ja se sai taas kuskilta kiitoksen periksiantamattomasta sitkeydestään. Mutta muut vain ajoivat kovempaa. Ja sillehän me ei voida mitään. ;) Salama oli maalissa yhdeksäntenä ajalla 27,8ke. Aika on Salaman koko uran toiseksi nopein volttinoteeraus eli ihan rapakunnossa se ei kyllä nytkään ole, vaikkei tulosta sijoitusten perusteella mitään tulekaan. Mukana kuitenkin oltiin ja se riitti koko meidän tiimille. Ja pääsipähän mukana keikkuva varsakin edes kerran elämässään kunkkareihin. ;)
Aatu, Rovaniemi 9.8.2014, Kirppu-ajo, sija 6. aika 26,9kp
Aatun kanssa jätettiin kaikki "ei niin sopivat" sarjat lopulta ajamatta ja keskityttiin kahteen seuraavaan viikonloppuun. Rovaniemi tarjoili mielestämme Aatulle parhaiten sopivan sarjan p.40000€ +20m/40000€ pt 40m 2600metrin matkana. Sinne siis. Kyseessä oli Aatun ensimmäinen suurkilpailu aikuisaikana ja kyllä se äärettömän hienolta taas tuntui, kun Kirppuajon osallistujat kutsuttiin suurkilpailuesittelyyn sadan metrin välein. Vastusta piisasi ja joukossa oli muun muassa tuore kuningatarkisan kolmonenkin! Aatu tallusteli areenalle voilokissa numero 11, mikä tarkoitti yhtä takamatkaa ja sieltä juoksurataa seitsemän. Noh, ei todellakaan ollut Aatun paikka. Se on muutenkin kovin onneton tai ainakin kovin keskinkertainen avaaja vaikka paljonhan on jo se, että Aatu ylipäätänsä lähtee nykyään aika monesti liikkeelle edes oikeaa askellajia. Rovaniemellä Aatu yllättäen lähti kyllä voltista omaksi itsekseen aika hyvin, mutta se taas tuolta paikalta tarkoitti sitten sitä, että Aatu jäi kiihdytyksessä keikkumaan neljännelle radalle. Hiphei. Sieltä Vellu pakitti Aatun piiiitkän joukon viimeiseksi eli seitsemänteen ulkopariin joka oli ymmärrettävästi ihan toivottoman kaukana kärjestä. Viimeisen kierroksen Aatu kiri taas kolmatta rataa pitkin ja oli sitkeä. Loppusuoralla olisi pitänyt löytyä vielä yksi kirivaihde, joka jäi puuttumaan, mutta hevonen tuli rehdisti juosten maaliin asti. Tuloksena kuudes sija. Itse olin lähdön ajan Samun kanssa varikolla enkä nähnyt Aatun juoksua. Olin aluksi jokseenkin pettynyt kuudenteen sijaan, mutta mieli muuttui kyllä heti, kun näin videokirjastosta Aatun lähdön. Juoksu meni hankalaksi, mutta hevonen oli hyvä. Taas kerran. Surkuhupaisinta koko hommasta tekee se, että Aatun kärryistä oli taas ratas tyhjänä... En käsitä, missä se onnistuu nuo renkaansa hajottamaan, kun viimeisen Oulun startin jälkeen renkaaseen vaihdettiin uusi sisuskumikin. Että näin.
 |
| Aatu Rovaniemellä |
Samu, Rovaniemi 9.8.2014, sija 2. aika 28,4ke
Rovaniemelle lähdettiin ennenkaikkea Aatun satrtin takia, mutta samaan kyytiinhän mahtui kätevästi kaksi hevosta ja kun Samullekin löytyi Rovaniemen seiskaviisraveista hyvä sarja, niin myös meidän teini sai lähteä elämänsä tähän saakka pisimmällä ravireissulle. Samulla jätettiin tarkoituksella Pikkuprinssi väliin, sillä meidän mielestämme se joutui tekemään Pikkupelimannissa vähän ylirajun juoksun eikä toista samanlaista starttia haluttu missään nimessä heti perään. Oulu Express- karsintoihin Samu on kuitenkin tarkoitus ilmoittaa ja sitä silmällä pitäen kuviteltiin ajavamme sillä Rovaniemellä vähän "helpomman välistartin". Niin, no helppojen starttien aikakausi on ollut ja mennyt ja nykyään kaikki lähdöt ovat järkiään ihan valtavan tasokkaita ja kilpaa todellakin ajetaan kaikissa sarjoissa! Samulla oli Rovaniemellä ohjelmassa oikein, oikein tasokkaita hevosia pursuava täyden matkan voltti, numero kahdeksan ja kahdenkympin pakilta vitosrata. Etukäteen tavoitteena oli vain saada Samulle selkäjuoksu ja tuoda se hyvävoimaisena maaliin saakka. Jos ei muuta niin ainakin lähteä tämä hevonen osaa! Se on minun mielestäni startista ihan hirvittävän nopea kiihtymään lähdettiinpä matkaan sitten auton takaa tai voltista. Takamatkan vitoskaistalta Samu latasi nytkin liikkeelle siinä määrin, että olisi päässyt ensimmäisessä kaarteessa vaikka keulaan saakka... Kaikeksi onneksi Vellu sai jarruteltua Samun siinä vaiheessa kolmanteen pariin sisälle, jossa matka jatkui paketissa loppuun asti. Täydellistä. Viimeisen takasuoran lopussa kuski pujotteli Samulla johtavan Tuulenpojun perään ja siitä sitten vielä loppusuoralla ulkoradoille. Matka loppui tällä kertaa ehkä vähän keskenkin, mutta vapaata latua saatuaan Samu latasi maaliin puolijuoksua ja ehti kakkoseksi hurjan hienolla nelivuotisvolttiajalla 28,4ke, mikä jää siis vain kymmennyksen Samun omasta Biofarm-Cupin finaalissa juostusta volttiennätyksestä. Juoksu meni juuri niin kuin toivotiin ja hevoseen oltiin ihan äärettömän tyytyväisiä. Hieno, tärkeä, vastauksia antanut ja ennenkaikkea kehittävä startti Samulta tähän väliin.
 |
| Samu kotona |
Aatu, Tampere 16.8.2014, sija 6. aika 25,3kp
Teivo, T75-kierros ja keskipitkä voltti. Ja Ponnen Aatos. Kuulostaa jatkuttamiselta ja itsensä toistamiselta, mutta sanon sen taas. Järjettömän kovatasoinen lähtö. En käsitä. Mutta helpompiinkaan sarjoihin ei enää ole Aatulla paluuta, joten kai tämä valtava taso on nyt sitten vain positiivinen ongelma. Mutta kuitenkin. Mukana samassa lähdössä olivat nytkin parin viikon takaisia kuninkuuskilpailun oriita, ikäluokkamenestyjiä ja muuten vain äärettömän hyviä kilpahevosia. Tosiasia on, ettei Aatu näissä lähdöissä vielä mitenkään pärjää. Mutta kynsi kovenee ja rutiini lujenee pikkuhiljaa. Nyt on vain totuteltava juoksemaan näitä valtavan kovia lähtöjä hurjia hevosia vastaan ja kehitettävä Aatua kilpailijana. Uskon ja toivon, että terveenä pysyessään se muutaman vuoden päästä riittää jo näissäkin lähdöissä. Siihen me ainakin nykyisellä kilpailuttamisella tähtäämme.
Aatu lähti matkaan taas kahdenkympin pakilta, numerolla kymmenen, radalta neljä. Aatu avasi kohtuullisesti vaikka näyttikin sivusta kovin epävarmalta. Rytmi kuitenkin löytyi nopeasti ja juoksupaikaksi saatiin neljäs pari ulkona. Minusta tuota lähtöä oli ihan uskomatonta seurata. Siellä huiman kovassa porukassa, kuninkuusravikävijöidenkin seassa Aatu vain pisteli tennaria toisen eteen eikä hävennyt minun mielestäni tuossakaan porukassa pätkän vertaa. Neljännestä ulkoparista Aatu lähti kolmannen radan kiertoon kierros ennen maalia Frankkerin perässä ja jyskytti todella urhollisesti maaliin saakka. Kärkikolmikko erottui loppusuoralla edukseen, mutta heti siinä "toisessa porukassa" tuli Aatukin. Sen mitä ikinä jaloistaan pääsi ja jaksoi. KUUDES! Huhheijaa. Aika oli Aatun uusi keskipitkän matkan ennätystulos 25,3! Niin hienoa, hienoa, hienoa! Käsittämätöntä, kuinka Aatu vain venyy ja raivaa itse tietään hiljalleen isojen poikien joukkoon.
Siinäpä ne tärkeimmät. Kilpailukausi jatkuu toivottavasti vielä yhtä tiiviinä syksyä kohti. Aatun olisi tarkoitus juosta jo ensi sunnuntaina Seinäjoella ja Samu jatkaa sitten reilua viikkoa myöhemmin Oulussa. Viime aikaisten ravireissujen jälkeen nuo radathan sijaistsevat melkein takapihalla! Salama sensijaan laskee olemattomia pisteitään ja miettii olisiko vielä jonkin aikaa ravihevonen vaiko jo täysin siitostamma. ;)
Pahoittelut vielä myös onnettomasta kuvatilanteesta. Mun kameran pitempi ja parempi objektiivi päätti hajota, joten ravikuvat ovat nyt tosiaan mallia nukkuvia hevosia katoksella. Yritän kyllä saada asiaan jonkinlaisen korjauksen jahka vain ehtisin...
Harmia ei enää ole. Se sairasti muutaman päivän ja häipyi sitten teille tietämättömille. Minkäs näille mahtaa. Valloittava pitkähäntäni pysyy kuitenkin aina muistoissa!
 |
| Harmi silloin kun ei ollut mitään harmia... |
