Hirveä harmitus

Lähes tarkalleen vuosi sitten olen näköjään täällä blogissa kirjoittanut seuraavaa:
Tänä syksynä aurinkoa ja hienoja syyskelejä on todellakin riittänyt! Kelit ovat olleet viimeisen päälle kohdillaan. Silti itse vähän väsähdän tähän aikaan vuodesta enkä vielä oikein jaksa innostua tulevaisuuden suunnitelmista tai uusista tavoitteista. Mutta tänään Kaustisella iskän kanssa Samun hiittiä seuratessa iskä mietti yhtäkkiä ääneen, että "Mitähän vuoden päästä on tapahtunut, sitten kun seuraavan kerran lehdet tippuvat puista?" "Mistä minä tiedän - ei onneksi kukaan tiedä", vastasin, mutta kieltämättä piti vähän pysähtyä itsekin pohtimaan asiaa. Samu hirnui iloisesti kesken hiitin juoksemisen. Kai silläkin oli jokin mielipide asiasta. Niin. Melko paljon uusia unelmia ja suuria haaveita kerätään tulevaisuudessa Samun varaan. Päiviä tulee, raveja ravataan, tavoitteet pysyvät ja unelmat elävät. Antaa nyt vain niiden tämän vuoden lehtien tippua puista!

Toistan: Melko paljon uusia unelmia ja suuria haaveita kerätään tulevaisuudessa Samun varaan. Tulevaisuus tarkoittaa kuitenkin jotain muuta kuin tätä vuotta. Jotain muuta kuin koko nelivuotiskauden suurinta tähtäintä Kriteriumia. Tämä syksy on nyt nähty. Voi elämä, kuinka minä inhoankaan näitä hitoksen typeriä syksyjä.

Samun kanssa käytiin eilen Teivossa. Piti olla yksi Samun suurista päivistä. Kriteriumkarsinnat. Tottapuhuen viimeisen viikon ajan on kuitenkin pystynyt valmistautumaan pahimpaan, sillä Samun etujalka alkoi viikko sitten turvotella. Raivokkaasta kylmäyksestä ja laseroinnista huolimatta pöhötys pysyi ja kyllähän se jo etukäteen pinnallisen koukistajajänteen vauriolta näytti. Samu ei tosin itse tietenkään huomannut olevansa mitenkään jalkavammainen. Se usvatti tarhassa kuin aina ennenkin, eikä takuulla ontunut askeltakaan. Lauantaina sillä kokeiltiin ajaa hiljaisia vetoja ja ori pisteli töppöstä toisen eteen kuin aina ennenkin. Oltiin kuitenkin jo etukäteen sovittu Kimmon kanssa, että käydään ennen eilisiä raveja ultraamassa Samun jalka Teivon klinikalla. Kausi loppui siihen ultraukseen. Pinnallisessa koukistajajänteestä löytyi pieni vauriokohta.

Olin saada halvauksen, kun viime keskiviikkoaamuna Samun jalka näytti tältä.

Seurasi kuuden päivän raivokylmäys

 

Jalka saatiin jäähdyttämällä ja laseroimalla näyttämään tältä

Ja tältä se murheen kryyni näyttää tänään. Eli ei paljon miltään.

Vaikka tuomioon oli todellakin ehtinyt varautua, niin kyllähän tilanne harmitti. Itkua nieleskellen pakattiin itseään täynnä oleva, niin hienossa kunnossa oleva Samu tukka letitettynä ja kaviot lakattuina takaisin kotimatkalle. Päivänä, jolloin piti toteuttaa unelmia. Tehdä Samusta Kriteriumfinalisti.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla nyyhkytarina. Tämä on raviurheilua. Paskimmillaan. Raviurheilu on niin hurjaa vuoristorataa, ettei kyydissä tahdo pysyä. Hyvien hetkien jälkeen pudotaan alas niin että huikuu. Pettymykset kuuluvat elämään ja etenkin tähän lajiin. Sen takia hienoina menestyksen hetkinä tuntuu vielä paremmalta.

Samu on suurenmoinen lahjakkuus. Onneksi se ehti tänä vuonna todistaa sen myös kaikille muille raviurheilun ystäville. Biofarm-Cup nelonen, Pikku Pelimanni kuutonen, Oulu-Express kakkonen. Nelivuotiskauden huikea ennätys 26,0ake. Ei niihin tekoihin huono hevonen pysty.

Olkoot toiset sitten vaikka sitä mieltä, että Samu on ajettu nelivuotiaana pilalle tai rikki. Ihan sama. Minä tiedän, että Samun eteen on tehty kaikki mahdollinen ja se on hoidettu ja treenattu niin hyvin, kuin ikinä ollaan osattu. Mutta ikäviä asioita ja loukkaantumisia sattuu silti. Eikä näille asioille mitään mahda. Eikä tällaiset vammat koskaan tule hyvään aikaan, mutta nyt ajankohta oli kyllä ihan totaalisen väärä.

Nyt Samun kuntouttamisen eteen tehdään kaikki mahdollinen. Blogista ei ole tarkoitus tehdä mitään kuntoutuspäiväkirjaa, eikä juuri nyt ole intoa kirjoittaa ylipäätänsä mistään. Joten hiljaista voi olla. Alkaa elämä Derbyä 2015 kohti. Hevosihminen on ikuinen optimisti. Aina. Samu ei sammu.

Samu lähdössä Oulu Express finaaliin. Nyt katsotaan jo 5-vuotiskauteen.

 

Suuria tunteita

 

Samu 13.9.2014. Lähdössä Oulu Express -finaaliin.

Viime viikolla koettiin ravirintamalla hienoja ja haikeita hetkiä. Suuria tunteita. Niitä tämä laji todellakin herättää, ja niitä koettiin aika laidasta laitaan. Tiistaina Salama juoksi uransa viimeisen startin Seinäjoella. Yhteinen matka toki jatkuu toivottavasti vielä kauan, mutta yksi päätepysäkki tuo startti oli ja tietty haikeus siihen liittyi lähdöstä maaliin. Mutta elämä jatkuu. Lauantaina sitten päästiin kokemaan yksi meidän raviharrastustaipaleen upeimmista hetkistä ja merkittävimmistä saavutuksista Samun juostessa itsensä vuoden 2014 Oulu Express kakkoseksi! Voi sitä riemua ja onnea!

Ensiksi muutama sana tiistaista. Jo etukäteen olin päättänyt Seinäjoen startin olevan Salaman uran viimeinen, vaikka kilpailuoikeutta onkin jäljellä vielä reilu kuukausi. Jännejalka ei ole siinä kunnossa, missä sen pitäisi olla kilvanajon kannalta ja johonkin se piste nyt todellakin on laitettava. Lämmityksessä Salama ei ollut hyvänoloinen ja vaikka jännejalka on ollut huono jo kesäkuusta lähtien, niin nyt oli ensimmäinen kerta, kun Salama lämmityksessäkin sitä selkeästi aluksi ontui. Vertyihän se, muttei hyväksi saakka. Lämmityksen jälkeen päätettiin jättää kengät jalkaan, jotta jännevammajalka ei ainakaan enempää enää rasittuisi. Lähtö oli kuitenkin sen näköinen, ettei Salama siinä pärjäisi vaikka juoksisi millä balanssilla tahansa. Tosiasia silti on, että kengät jalassa Salama ei pysty ottamaan vauhtia siinä määrin kuin ilman kenkiä. Ravin huonous oli siis monenkin asian summa; etupää ei ehtinyt alta pois ja takapää joutui väistelemään. Silti Salama yritti. Taas ja vielä tämän kerran. Se pääsi lähtökiihdytyksessä johtavan perään ja sinnitteli sieltä sitten koko matkan ajan sen minkä kykeni. Maalissa kuudentena eli ensimmäisenä ilman rahaa, kiitos näiden ihanien uusien säästösääntöjen... Aika 29,1ke on kelpo tulos tamman viimeiseen starttiin lähtökohdat huomioonottaen. Rapaiset kilpakamppeet riisuttiin Seinäjoella tamman päältä viimeisen kerran. Seuraavana päivänä Jyri kävi kengittämässä Salaman ja viimeiset kilpakengät otettiin jaloista pois.

Salama Seinäjoella, viimeistä kertaa kilpatamineissa.

Käppäilyä ennen lämmitystä.

Kuten jo monesti aiemminkin on tullut todettua, Salama antoi ravihevosena paljon, paljon enemmän kuin mitä siltä koskaan osattiin toivoakaan. Se tulee ikuisesti olemaan hienoluonteisen ja yritteliäin ravihevonen, mitä minä koskaan olen nähnyt tai tulen näkemään. Ehjien jalkojen kanssa uran numerot voisivat olla vielä hienommat kuin nyt: 68 starttia totosijoin 7-6-7, voittosumma 16290€, ennätykset 24,9aly ja 27.2ke.
Nyt Salamalla alkaa uusi ura. Toki tamman päätehtävä on edelleen olla minun terapiahevonen ja lenkkikaveri, mutta systemaattinen ja tavoitteellinen treenaaminen loppui nyt samalla, kun uusi ura siitostammana alkoi.

Sitten Samu ja meidän suuri lauantainen ravipäivämme. Oulu Express-finaalipäivä! Samun kanssa lähdettiin hyvillä mielin Äimärautiota kohti puolen päivän jälkeen. Hevonen on ollut viime aikoina treeneissä varsin positiivinen, Jyri oli naulannut kengät taas epäonnisen karsintastartin jälkeen jalkoihin ja kaikki voitava Samun eteen oli tehty. Suomenhevosten nelivuotisikäluokka vuosimallia 2014 on minusta ehkä kovatasoisin tai ainakin laajakirjoisin vuosikausiin. Mukana olivat nytkin ikäluokan yhdessä suurimmassa kilpailussa kaikki huiput. Hirmuisia hevosia. Silti minusta oli yllättävää, että Samu oli lähestulkoon täysin unohdettu ja täysin pelaamaton hevonen tähän lähtöön.

Samu kotona, valmiina reissuun.

Lähtökuopissa kotona.

Kaikki meni hyvin aina lämmitykseen saakka. Siinä mikään ei sitten mennytkään hyvin. Samu heittäytyi täysin toimimattomaksi, kuten se näköjään nyt sitten aina jännittyessään tekee. Ketään ei naurattanut enää siinä vaiheessa, kun Samu tuli kaksi kertaa lämmityksessä pois radalta, hyppiessään varikkoportilla monta kertaa pystyyn ja ammuttuaan omia reittejään varikolle autojen keskelle... Kukaan ei tämän tarinan jälkeen usko, että sama hevonen toimii kotona ja Kaustisella nykyään kyllä kuin ihmisen ajatus. Minusta olisi ollut ihan järkeenkäypää sama keneltä kuskilta kieltäytyä ajamasata koko starttia moisella hevosella. Mutta Vellu ei hermostu. Ei sitten millään. Ja toinen ihminen, joka ansaitsee kaiken kiitoksen lauantaisen startin onnistumisesta on Paavolan Jussi, joka sekä talutti Samun onnistuneesti esittelyyn että oli apuna kääntämässä hevosen lähtöauton taakse. Tuon jälkeen Samun päässä syttyi taas jokin lamppu: tämän homman minä osaan!

 

Samu lämmityksessä, niinä hyvinä hetkinä.

 

Samun lämmitysajoa.

Samu ampui auton takaa seiskaradalta todella lujaa liikkeelle päästen heti suoran alussa pujottamaan johtoon kiihdyttäneen Taruntuulen taakse. Kuolemanpaikalle tuli Säihkeen Säpinä ja armoton tempo pysyi lähdöstä maaliin saakka. Ensimmäinen puolikas 24,5, kilometri 24,5. Samu seurasi kilvoittelevaa kärkiparia helponnäköisesti kuin varjona. Kierroksen jälkeen Vellu nosti Samun toiseen pariin ulos. Kolmas puolikas 27,0. Neljä hevosta erottui muusta joukosta, kärkikahinoissa mukana myös Samu! Loppusuora. Vellu veti Samulta korvat auki, ensimmäistä kertaa. Taruntuuli karkasi keulasta voittoon uudella nelivuotiaiden tammojen SE-ajolla 25,5ake, mutta Samu kontrasi loppuun asti upeasti ja ohitti maaliviivalla vielä Kihiseen ollen maalissa TOINEN! Viimeinen puolikas 26,0.


Maalissa, kakkosena!!!!

Samu Oulussa. Kaksi edellistä kuvaa ottanut Tero Kellosalo. Kiitos.



Oulu Express finaali! Yksi ikäluokan suurimpia kilpailuja. Olisi ollut käsittämättömän upeaa vain olla mukana tuossa lähdössä kaikkien upeiden juoksijalahjakkuuksien joukossa. Mutta että kakkossija. Se tuntui ja tuntuu edelleen niin mielettömän, uskomattoman, käsittämättömän hienolta!!! Upea, upea, upea Samu. Jollain lailla tuntui myös kovin helpottavalta ja ihanalta, että Samu pääsi nyt näyttämään kuuluvansa ihan oikeasti ikäluokan kärkikaartiin. Sen vauhdit on tiedetty niin hurjiksi, että on uskottu sen riittävän parhaitakin varsoja vastaan, mutta kuten niin usein tässä lajissa; aina vain tulee jotain kommelluksia ja vastoinkäymisiä, eikä toistaiseksi koskaan ole onnistuttu juuri tärkeimmällä hetkellä. Mutta nyt onnistuttiin ja lopputulos oli vielä parempi kuin uskallettiin haaveillakaan. Ai että raviurheilu on vain niiiiiin hieno ja koukuttava laji. Samun ajaksi tuli sen uusi, komea nelivuotisennätys 26,0ake! Hurjia lukuja.

Samu ja iskä.

Samu kävi kysymässä Salamalta viimeiset vinkit ennen raveihin lähtemistä.
 Jotain taisi jäädä kuuntelemattakin oriin ravikäyttäytymisestä päätellen...

Mutta elämä jatkui ja jatkuu myös Oulu Expressin jälkeen. Normaaliarkeen on palattu menestyskakun mussuttamisen jälkeen. Samun kausi jatkunee toivottavasti jo ensi tiistaina Teivossa Kriteriumkarsinnoissa.

Aatu kävi viime viikolla Jaanan kiropraktisessa käsittelyssä ja selän lukkokohdat on nyt taas niksauteltu auki. Kovin mielellään ilmoitettaisi sekin taas johonkinpäin starttiin, mutta koko syyskuussa on sille todella huonosti sarjoja tarjolla. Ei löydy, vaikka kuinka koittaisi laittaa sormea sarjalle. Eli jatketaan treenejä ja selataan kilpailukutsuja. Onneksi lokakuun lehti näyttää Aatun sarjojen osalta sentään paremmalta.

Kaikenkaikkiaan syyskuuta on vietetty loistavassa syyssäässä. Aurinko on jaksanut edelleen päivisin paistaa, vaikka yöt ovatkin jo välillä miinusmerkkisissä astelukemisessa. Ja ne sumuiset aamut ovat joka syksy yhtä hienoja. Vaikka vähän kuin sumussa ollaan kai Samun startin jälkeen muutenkin kuljettu, eipä sillä.

Syksy. Aamu. Aatu.

Finaalissa - vaikeuksien kautta

Tässä niitä nyt sitten taas seuraa. Miian kootut selitykset hevosten viimeisistä enemmän ja vähemmän epäonnistuneista starteista. Jotenkin minusta itsestäni tuntuu, että alan olla kohta jo aika hyvä tässä kaikessa menestymättömyyden selittämisessä... ;)

Aatu Rovaniemellä Kirppu-ajossa 9.8.2014

Aatun juoksusta Seinäjoella 24.8. en valitettavasti keksi mitään järkevää selitystä. Edes kärryjen rengas ei tuossa startissa puhjennut. Hevonen vain oli onnettoman huono, ravasikin huonosti ja vinossa. Tämä ilmeni lämmityksessä ihan täytenä yllätyksenä sillä vasta muutamaa päivää aikaisemmin Aatu oli ollut Kaustisella ajetuissa viimeistelyissä oikein mainionoloinen. Liekö sitten tiuha starttaaminen Seinäjoella kuitenkin tuntunut, mutta jostakin jokatapauksessa kiikasti. Viides sija kuulostaa toki hyvältä sijoitukselta, mutta lähtö oli kutistunut Turovelin jäätyä pois vain kahdeksan hevosen kamppailuksi, joten tuo vitossija tarkoitti Aatun ensimmäistä rahatonta starttia tälle vuodelle. Aatu on juossut pitkin kesää niin kovatasoisissa 75-lähdöissä, että ihan heti en olisi uskonut sen ensimmäisen rahattoman startin tulevan juuri Seinäjoen iltaraveista. Mutta taso on hurja ja hevonen todellakin oli tuolloin melkoisen ponneton. Aatu lähti matkaan kahdenkympin pakilta. Vellu kierrätti sen kuolemanpaikalle, kun juoksua oli takana noin 700metriä. Mutta jo kierroksen juoksun jälkeen Aatun ravi alkoi heiketä eikä viimeisellä takasuoralla tullut laukka ollut enää mikään yllätys, eikä toisaalta ratkaissut sijoituksen osaltakaan suuria suuntaan jos toiseen.

Samu Rovaniemellä 9.8.2014

Tuon startin jälkeen Aatu on käynyt verikokeissa, tänään Tampereen klinikalla jalkahuollossa ja ensi viikolla niksautellaan selkää Kaustisen klinikalla. Hiittejä on päästy ajamaan normaalisti eikä niiden perusteella voi hevosta kauheasti moittia. Mutta vauhdithan ovat lievästi erilukemissa sitten kilpailutilanteissa. Jokatapauksessa Aatu huolletaan tässä välissä kuntoon ennen kuin kilpailukausi sen osalta jatkuu.

Otsikko viittaa sitten Samuun. Se nimittäin raivasi kuin raivasikin itselleen maanantai-iltana lipun Oulu-Express-finaaliin. Tosin myönnettäköön, että Samu itse teki homman lopulta itselleen vaikeaksi ja kuten niin monesti näiden nuorten hevosten lähdöissä se oli itse oman itsensä pahin vastustaja...
Samu oli ollut koko maanantaisen ravipäivän ajan rauhallinen ja juoksenteli lämmityksessä ja lähdön pruuvissakin vielä kovin letkeänoloisesti. Mutta kun osallistujapoppoo sitten lähestyi ensimmäisellä lähtöyrityksellä lähtöautoa ja kokoontuminen kuulutettiinkin uusiksi radalla olevan lanatraktorin takia, niin silloin Samun päässä naksahti. Valitettavasti Samu tahtoo vielä liiaksi hermostua tuollaisista tilanteista ja nyt tuo hermostuminen aiheutti sitten sen, ettei hevonen enää suostunut uudestaan kääntymään lähtöauton taakse. Kokoontuminen uusittiin taas, nyt Samun toimimattomuuden takia. Niin, sakot tulivat kyllä Vellulle lähdön viivästyttämisestä muttei lanatraktorin kuskille samasta syystä... ;) Kolmas lähtöyritys vihdoin onnistui, mutta siinä Samu kävi turhan kierroksella ja laukkasi siivekkeiden takana auton kiihdyttäessä sillä seurauksella, että oikeanpuolen etukenkä lensi kaaressa jorpakkoon. Niin. Samulla kenkä vain sattuu olemaan puoliraskas hokkikenkä välipohjan kera. Kolmen kengän kanssa juoksennellessa olikin sitten melkoinen suoritus, että edes päästiin finaaliin ja balanssiin nähden ravi kävi ihmeenkin hyvin. Samu heitti raville ennen lähtölinjaa, mutta jäi laukkailun takia reilusti jo kiihdytyksessä. Kun askeleet vihdoin osuivat taas lankulle tykitti Samu joukon läpi toiseen pariin ulos. Ensimmäisen kierroksen vauhti oli 31,0, mutta toinen kierros tultiinkin kunnon juoksua. Samu pysyi hyvissä asemissa toisessa ulkoparissa aina viimeiselle takasuoralle asti. Kolmas puolikas 25,5. Tuossa vaiheessa Samun edessä oleva hevonen vähän jätätti ja Samu laukkasi sen takaa menettäen otteensa kärkeen. Loppua ori latoi kuitenkin taas siinä määrin, että tuli maaliin viidentenä ja lunasti paikkansa finaaliin. Huh, kun meni vain peli jännäksi. Niin ja lähdön jälkeen päästiin vielä dopingtestiinkin!

Loppu hyvin kaikki hyvin. Sähläily ja kommeltaminen aiheuttivat toki nyt sen, että finaaliin lähtöradasta tuli vähän haastava. Numero seitsemän kyljessään Samu kuitenkin tulee 1,5 viikon päästä Äimärautiolla kiihdyttämään. Eikä siitä mihinkään pääse, että onhan finaalipaikka Oulu Expressiin upea saavutus!! Tällä hevosmäärällä Samu on kuitenkin "jo" meidän tallin toinen hevonen, joka paikkansa tuohon hienoon ikäluokkakilpailufinaaliin raivasi. Aatun kanssa ikäluokkakilpailufinaalit menivät järkiään enemmän ja vähemmän poskelleen, mutta Oulu Expressissä se oli kolme vuotta sitten aika huikeasti neljäs! Samulla on tekemistä pystyäkseen samaan, siksi kovatasoinen ikäluokka on nyt vastassa. Mutta finaalin maalilinjalle astihan kaikki on toki vielä mahdollista ja haaveet toteutettavissa. Hienoa on kuitenkin jo olla mukana tuossa finalistitusinassa. Viime aikoina starteissa on kyllä kommeltanut niin paljon, että todellakin toivoa sopisi Oulu Express-finaalin tuovan tuureihin muutoksen.

Salamalla on vielä 1,5 kuukautta kilpailuoikeutta jäljellä ennen äitiysloman alkamista. Vähän yllätys oli, että se pääsi mukaan ensi tiistai-illaksi Seinäjoelle. Täyden matkan voltti ja paalulta numero neljä. Sarjamääritys passaa Salamalle täydellisesti, mutta eihän se nyt enää kyllä tunnu siltä miltä Salama "ennen vanhaan" hiiteillä tuntui. Fiilistelyn kannalta on menty Salaman kanssa koko tämä vuosi ja niin mennään vielä tämäkin startti. Ei tämä touhu nyt enää niin vakavaa ole, kerta tämän tamman kohdalla kaikki on jo saavutettu.

Omien kuvien puutteesta johtuen tämän postauksen kuvituksesta kiitos Jari Piiralalle, joka oli ikuistanut meidän pojat Rovaniemen raveissa.

Samu - nyt Oulu Express-finalisti 2014!