Hyvää Juhannusta!

 

Viime sunnuntaina Tuuli Silver kävi superkameransa kera kuvaamassa meidän hevosia.

Parin tunnin kuvaussessio tuotti toinen toistaan upeampia otoksia,

kuulemma kaikkiaan lähemmäs tuhat kuvaa.

 

Mulla oli lievästi sanottuna valtava ongelma päättää,

mitkä kuvat valitsisin tänne julkaistavaksi.

Ja vaikka kuinka niitä valkkasin, niin tässä tulee silti hirmuinen satsi kesäkuvia.

 

Suomen kesä, Suomen vihreä luonto ja suomenhevonen.

Onni ja Onnellisuus.

 

 

 

Salaisuus Rok

 

 

 

 

Ponnen Aatos

R.R. Samu

 

 

Ja mitä tapahtuikaan näiden ratsastus- ja poserauskuvien jälkeen...

No, kun Samu pääsi tarhaan, alkoi tietenkin pallopelit. :D



Ylivieskan T75ravit 7.6.2014

Yksi kolmesta. Ylivieskan T75-ravit. Mukana kaikki meidän hevoset! Tässä Samu.

Päivitys tulee auttamattomasti myöhässä, mutta tuleepahan kuitenkin. Selitykseksi voin puolustella, että ilmeisesti ukkonen hajotti tietokoneestani modeemin viime perjantai-iltana (kun minä rasvasin tallissa valjaita ja pesin hevosia seuraavan päivän raveja varten).  Joten nettiyhteys on ollut viimeisen viikon puhelimen varassa ja sillä ei paljon blogia kirjoitella... Toisekseen lauantain jälkeen olo oli kyllä itsellä niin kaikkensa antanut, että pelkästään nukkuminen oli aika lailla kova sana.

Päivämäärä 7.6.2014 tulee jäämään ikuisesti meidän tallin historiaan suurten saavutusten ja toiveiden täyttymysten päivänä.  Tuollaista päivää ei tulla kokemaan enää koskaan. Juuri päivän ainutlaatuisen vuoksi sitä osaa arvostaakin todella, todella korkealle. Me olemme kuitenkin ihan tavallisia raviurheilun harrastelijoita, meillä on ihan tavalliset harrasteluhevoset, joiden hyvinvoinnin ja treenaamisen eteen on tehty ja tullaan jatkossakin tekemään kaikki mahdollinen. Hevosten eteen tehdyn työn määrä on valtava, mutta niin se on kaikilla muillakin tätä lajia harrastavilla. Lauantaina työlle saatiin huikea kiitos. Kun meidän kolmen kopla eli koko tallin hevoskalusto traileriletkana kääntyi lauantaina Ylivieskan raviradan suuntaan oli tunne kerrassaan ihmeellinen. "Tää on varmaan niinku Pekka Korvella", oli mun ehkä viimeisin vähänkään järkevä lause iskälle ennen ravipaikalle saapumista.

 

Uskon, että jokainen meidän hevosten starttailua seuraava tietää jo viime lauantain ravitulokset. Samu sijoittui Biofarm-Cupin finaalissa neljänneksi, Aatu nitisti valtavia nimiä omassa lähdössään sijoittuen uskomattomasti kolmanneksi ja Salama taapersi ja taisteli sen, minkä 12 radalta kykeni riittäen lauantaina yhdeksänneksi. Jossakin määrin haluan kuitenkin vielä palata vähän tarkemmin noihin lauantain ravifiiliksiin.

Ensinnäkin Samu. Ylistyssanat, joita siitä viikon aikana sai lukea alan lehdistä, netistä, pelivihjeistä ja keskustelupalstoilta olivat jotain ihan huikean hämmentäviä. Samu oli monissa pelivihjeissä T75-pelikierroksen varmaehdokas, mutta minä jumituin vihjeissä ja kommenteissa lähinnä sanoihin: Suurlahjakkuus ja huippulupaus. Hurjia sanoja, joilla on vielä hurjempi merkitys. Ykkössuosikin asema kauden ensimmäisessä 4-vuotiaiden suomenhevosten suurkilpailussa oli suuri kunnia mutta samalla äärettömän kummallinen asia. Viikon parhaassa raviohjelmassa eli Satavarmassa pohdittiin sitten etelän ravinimien kesken sitä, onko Samu vaihtanut ennen finaalia oikeasti karsinaakin vai vain valmentajaa paperilla. Niinpä niin. Samu asuu ja tulee aina asumaankin omassa karsinassaan meidän omassa tallissamme, mutta Vellun osuus Samun elämässä ja tähän astisissa saavutuksissa on niin suuri, että nimi valmentajan kohdalla on perusteltu muutenkin kuin kilpailusääntöjen kiertämisen takia.

Kuluneella viikolla ennen H-hetkeä kaikki hevoset olivat käyneet tuttuun tyyliinsä juoksemassa viimeistelyjä Kaustisella. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Viimeiset illat ennen lauantaita sujuivat jos mahdollista vielä enemmän tallipainoittaisissa merkeissä kuin tavallisesti, mutta niin vain kaikki voitava saatiin tehtyä ja varusteetkin puunattua viimeistäkin remmiä myöten. Lauantaiaamuna Jyri tuli tarkastamaan vielä hevosten kengityksiä ja Salaman vähän kovia kokeneet kaviot saivat jo ennakkoon lämpöhoitoakin ennenkuin Salama lähti Jyrin trailerin kyydissä kohti Ylivieskaa. Naapureita ja muuten vain raveja seuraavia ihmisiä kävi vielä aamulla kyselemässä hevosten kuulumia ja viimeisiä treeniotteita. Kaikki olivat niin mukana. Hämmentävää, mutta niin hienoa. Myös paikan päällä Ylivieskassa oli niin suuret joukkiot meidän hevosten kannattajia, että kaikki ei-Aatu-fanipaidalliset olivat lähestulkoon kummajaisia. ;) Tähän väliin kuuluu siis antaa SUURI KIITOS kaikille raveissa paikan päällä vaikuttaneille kannustusjoukoille sekä netin kautta hevostemme suorituksia jännittäneille ihanille ihmisille. Te olette huippuja!

En enää jaksa tähän purkaa sitä kaikkea ärsyyntymistäni, mikä purkaantui Ylivieskassa, kun hevosten katospaikat selvisivät. Sanottakoon, että olin soittanutkin raviradalle katostoiveista sen lisäksi, että olin kirjoittanut toiveet ilmoittautumisen yhteydessä Heppa-järjestelmään ja lähettänyt toiveet vielä raviradan työntekijän toiveesta tekstiviestillä. Eli yhteensä kolmeen kertaan. Ilmeisesti sekä kuullun että luetunymmärtämisessä  oli sitten yhtäaikaa vikaa, mutta minkäs teet. Tuossa vaiheessa kuitenkin romuttui äkkiä ne pekkakorpimaiset fiilikset - heidän katostoiveensa olisi taatusti ainakin kuunneltu. Pääasia kuitenkin, että oriit ja tamma olivat eri puolilla varikkoa. Se oli hyvä asia. Huono ja paljon työtä teettävä asia sitten oli se, että oriit oli laitettu maneesin katoksiin - juuri sinne minne niitä ei oltu toivottu, koska maneesi on niin kaukana radasta. No siellä ne nyt olivat. Ja maneesissa todellakin tarkeni. Oriit käyttäytyivät kuitenkin suhteellisen fiksusti ja mikä ihaninta, eivät olleet yhtään toistensa perään.

Samu lämmityksessä Ylivieskassa

Samu kävi lämmityksessä vähän ylikierroksilla ja sain monesta tuutista kuulla, että se myös laukkaisi lämmityksessä. Kyllä, myös Samu osaa laukata. Se on 4-vuotias vähän kilpaillut ja rutinoimaton ori, se voi myös laukata, oli se kuinka kummallista tahansa. Samu palautui lämmityksestä huonosti ja puhalsi todella pitkään maneesissa pesusta huolimatta. Asia mietitytti hieman, mutta sitä kuvitteli kaiken selittyvän helteisellä kelillä. Biofarm-Cupin 2014 finaalin osallistujat esittäytyivät komeasti ja juhlallisesti sadan metrin välein. "Kilpailun suurin ennakkosuosikki on numero 7 R.R Samu". Huh. Olihan se hienoa kuunneltavaa, vaikka tuossa vaiheessa oltiinkin Merjan kanssa vielä maneesissa täyttä päätä valjastamassa Aatua omaan lämmitykseensä. Itse startti mentiin kuitenkin katsomaan radan varteen. 

Lähtö pääsi matkaan ensimmäisellä yrityksellä. Samu lähti kahdestakympistä lujaa saavutaen pian paalun hevoset päästen juoksemaan loistavassa paikassa toisessa parissa ulkona. Ensimmäinen puolikas 33,0. Koko kierros 31,0. Tuossa vaiheessa viisi hevosta oli jo erottautunut kauaksi muista ja väliaikoja kuunnellessa tiesi, että kohta mentäisiin eikä meinattaisi. Samu näytti hienolta. Niin ankaran hienolta. Kolmas puolikas 25,0. Tuossa vaiheessa Samu sai käskyn kolmannelle radalle ja perässä eteni varjona lähdön voittanut Vapperi. Samu syöksyi hetkessä kärkiparin rinnalle, mutta viimeisessä kaarteessa askeleet sakkasivat ja Samu laukkasi. Kärkisijoitus karkasi siihen. Viimeinen puolikas tultiin vielä 26-vauhtia. Johtohevosen myös laukattua maalisuoralla Samu saalisti vielä kuitenkin kunniakkaan nelossijan komealla komealla nelivuotisvolttinoteerauksella ja tähtiajalla 28,3!!! Super-Samu.  Vasta lähdön jälkeen huolestuttiin totisemmin Samun onnettomasta palautumisesta. Vellu sanoi, että startin aikanakin Samun hengitys rohisi ja tuntui, että siltä loppuu happi ihan kokonaan. Minä painuin tuossa vaiheessa jo Salaman valjastuspuuhiin, mutta iskä ja Merja käyttivät Samua klinikalla raviradalla, jossa eläinlääkäri vahvisti Vellun näkemyksen;  tukossa oli. Samu sai kortisonia lihakseen ja penisilinikuurin kotiinviemisiksi. Olisihan tuo räkätaudin alku voinut johonkin "parempaankin"  saumaan iskeä kuin ikäluokkakilpailun finaaliin, mutta eipä mitään tällaista ollut etukäteen havaittavissa. Ja jälkikäteen Samun suoritusta on osannut arvostaa vieläkin enemmän, sillä tukkoisuudestaan ja taudistaan huolimatta se tuli juoksua maaliin saakka.

Mutta Aatu sitten. Sillä oli ravien kahdeksas lähtö, viides 75-kohde ja 2600 metrin voltti. Nelosrata paalulta, josta etukäteen ajateltuna oli lähinnä silkka mahdottomuus päästä ravilla matkaan. Mutta on nämä hauskoja otuksia. Eikä näiden kanssa mikään mene niin kuin etukäteen ajattelee. Ei ei. Aatuhan ampaisi voltin neloskaistalta liikkeellä kuin vanhat volttikonkarit. Aatu taivalsi ensimmäisen kierroksen kuolemanpaikalla kunnes eteen kiertyi hevonen ja Aatu sai seuraavan kilometrin siitä vetoapua. Viimeisellä takasuoralla käsky kävi taas kolmoskaistalle ja Aatu kaasutteli johtohevosen rinnalle. Kuten Samunkin kanssa, yksi sija saatiin "ilmaiseksi" edellämenevän hevosen laukattua (myönnettäköön kyllä että monesti on roolit ollut Aatun kanssa toisinkinpäin...) mutta Aatun esityksen hienoutta se ei laimenna yhtään. Aatu oli maalissa kolmas ajalla 26,6 keskipitkästä voltista. Taakse jäi niin suuria nimiä kuin Siirin Älli ja Diktaattori. Ällistyttävää.  Aatu sai kuskiltakin lähdön jälkeen pelkkiä kehuja. Tuntuipa hienolta onnistua  sen kanssa noin hienosti noin kovatasoisessa lähdössä!

Tunnelmia maneesista. Samun urakka ohitse ja Aatulla vielä edessä.

Salama oli sitten tällä erää se meidän tallin heikoin lenkki.  Tamma oli lämmityksessä ihan hyvä ja Jyri riisui siltä vielä starttiin etukengätkin pois samalla kun Saariselta vuokratut Ufot aseteltiin perään. Salamalla oli auton takaa numero 12 eikä se koskaan ole kyllä tuolta paikalta pystynyt pärjäämään. Lähtökiihdytys oli niin epätasainen, etten vielä tänäpäivänäkään ymmärrä, miten lähtö hyväksyttiin tuollaisena matkaan. Salama eteni aluksi sujuvasti sisärataa pitkin, mutta takasuoralla Vellu nosti sen toisen radan jonoon kuudenneksi. Juoksupaikka oli todella kaukana kärjestä. Avauspuolikas kaahattiin 23,5-vauhtia ja sen jälkeen vedettiin kierroksen ajaksi liinat kiinni.  Kierros 28,5 ja kolmas puolikas 31,5. Viimeisellä takasuoralla Salama nousi kolmannen radan letkaan jatkoksi, mutta samassa kärkikin lisäsi vauhtia niin, että tehtävä oli täysin mahdoton.  Kärki lopetti 25,5. Salama taisteli ulkoratoja pitkin sen mitä jaloistaan pääsi, mutta eihän se toivottomista lähtökohdista mihinkään riittänyt. Sija yhdeksän ajalla 29,5. Aika onnetonta. Myöhemmin juoksua videolta katsoessani Salama tekee mielestäni kuitenkin paljon sijoitustaan paremman juoksun. Kellotin sille viimeiset  400 metriä 25-vauhtia, että kyllä sekin ihan puolijuoksua maaliin tuli. Tosiasia kuitenkin on, että Salamankin sarjat ovat jo hurjan kovia eikä se omaa sellaisia kyytejä, joilla takarivin uloimmalta paikalta kierrettäisiin koko sakki. Kilpailu on hurjan kovaa.

Aatu pesulla - heti kaksista miehin. ;)

Kaikenkaikkiaan ravipäivä kolmen hevosen voimin oli kuitenkin paitsi ennenkokematon myös äärettömän upea kokemus. Hyvin suunniteltuna homma luisti. Kaikki hevoset olivat oikeaan aikaan lämmityksissä ja starteissa. Ja se on jo aika hyvin. Vellun lisäksi Merjalle ja Jyrille kuuluu päivän onnistumista suurimmat kiitokset. Kun tekijöitä oli tarpeeksi, onnistui johonkin väliin ujuttaa myös Samun klinikkakäyntikin. ;)

Salaman kanssa starttiin menossa.

Tämän viikon tunnelmat eivät ole olleet niin hienot kuin viikkoa aikaisemmin. Samu on penisilinipiikkinsä saanut ja se käytettiin Kaustisen klinikalla keskiviikkoaamuna Olli Kaukon tähystyksessä. Näkymät olivat jo paljon paremmat, mutta Samu sai vielä sipuliviinat sisuksiinsa ja nyt sitten hevonen ja koko talli on haissut muutaman päivän vallan järkyttävälle sipulille... ;) Pahoittelen naapureita hajuhaitoista. :D Tällä hetkellä ollaan kuitenkin toiveikkaita vielä, että Samu paranee niin, että kykenee osallistumaan 30. päivä Pikkupelimanniajon karsintoihin.  Aatu on meidän kolmen koplasta ainut, joka on hiitannut tällä viikolla jo normaalisti ja sen kanssa suunnitelmissa on  tehdä seuraavaksi juhannusravireissu Rovaniemelle.

Salaman kohdalla jatkosuunnitelmat ovat eniten auki. Tamman jännejalka reagoi Ylivieskan startin jälkeen, joten sille on pakko antaa nyt hetkisen huilia. Toivon ja uskon, että Salaman kanssa päästään vielä tänä kesänä ajamaan kilpaa, mutta tulevaisuutta ajatellessa on pakko olla realisti. Salama on jo 9-vuotias eikä se enää varmasti tule kehittymään vauhdeiltaan. Sen uraa varjostaneiden nivelvaivojen kanssa sekä omistaja että hevonen ovat oppineet elämään, mutta tämän jänneongelman kanssa konstit ovat vähissä.  Salama on maailman kultaisin ja parasluonteisin hevonen. Se on antanut raviurheilussa paljon enemmän kuin siltä ikinä olisi uskallettu vaatia tai toivoa. Salama on hevonen, joka on opettanut paitsi minulle myös monelle muulle, mikä merkitys raviurheilussa on hyvällä juoksupäällä. Salama on todistanut, mitä on se, kun hevonen antaa kaikkensa - muttei koskaan periksi. Eikä Salama anna periksi nytkään.  Sen tulevaisuutta on kuitenkin viimeisen viikon aikana mietitty kovasti. Tällä hetkellä suunnitelma on, että Salama tullaan siementämään tänä kesänä, jonka jälkeen tamma saa vielä syksyyn saakka juosta kilpaa sen minkä jalat antavat myöden.  Kilpailu-uran jälkeen Salama tekee toivottavasti vielä monta varsaa . Jos ne onnistuu jättämään niihin edes ripauksen omaa ainutlaatuista luonnettaan ja raudanlujaa taistelutahtoaan , niin hyvin on mennyt.

Aatu hiittireissulla torstaina. Lämmitys.

Vetoja

Ja hikisiä tunnelmia vetojen jälkeen.

Hurjan huikeaa

Aina yhtä upea Mikkeli 1.6.2014.

Kesäkuu. Aurinko. Kesäravit. Suurravit. Vauhtijuhlat. Hienot hevoset. Jännitys. Raviurheilu ja rakkaus tätä mahtavaa lajia kohtaan.
Tähän aikaan vuodesta on helppo taas muistaa, miksi raviurheilu on maailman mahtavin harrastus. Silti. On tämä huikea lajia. Sunnuntainen reissu Aatun kanssa Mikkelin T75-finaalikierroksen vauhtijuhliin oli taas jotenkin erityisen upea. En edelleenkään tahdo millään ymmärtää sitä, että Aatu pääsee kilpailemaan tuollaisissa raveissa, jotka vilisivät huippuhevosia. Varikko on täynnä sellaisia nimiä, joita minä arvostan ja ihailen tässä lajissa niin paljon. Puhumattakaan niistä upeista hyvinhoidetuista huippukuntoisista hevosista, joita täyttävät tällaisten ravien kaikki lähdöt. Minusta on aina ihan yhtä epätodellista olla Aatun kanssa tuossa samassa porukassa.

Mikkeliin startattiin Aatu kyydissä sunnuntaiaamuna vartin yli seitsemän. Perillä Mikkelissä oltiin viisi tuntia ja 360km myöhemmin. Aatu matkusti jälleen hyvin. Se on kyllä äärettömän suuri asia. Perillä se kiskaisi ämpärillisen vettä naamariin ja koitti korvat täynnä pumpulia kuunnella, millaisissa kemuissa sitä tällä kertaa oikein oltiin. Pitkän kuljetuksen takia yritettiin jälleen kerran kävelytellä Aatua hetki varikolla narusta, kun tunnetusti se varikolla kärryt perässä käveleminen ei oikein ole se Aatun juttu. Eipä siitä taluttelustakaan mitään tullut, tälläkään kertaa. Mutta käveltiinpä nyt sen verran, että Aatu osoitti ilmassakävelyllään ettei paikat järin jumissa kopissa seisomisesta ollut. Muuten ori oli Mikkelissä äärimmäisen rauhallinen. Katoksessa seisoskellessa se suoraan sanottuna nukkui niin kuin se oikein hyvinä päivinään raveissa tekeekin. Lämmityksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Aatu kiersi rataa kolme kierrosta väärään suuntaan ympäri ja tuli katokseen jatkamaan nukkumistaan.



Kokeiltiin tällä kertaa taas kävelyttää Aatua pitkän kuljetuksen jälkeen narusta varikolla.
 Noh, todettakoon, ettei Aatu vieläkään kävele...ainakaan maata pitkin. ;)

Aatu ja iskä

Starttivalmisteluja ja jännityksen kasvattamista...



Kävelytysyritysten jälkeen Aatu pakattiin vielä traileriin - se on paikka, missä hevonen on ainakin rauhallinen.

Aatulla oli lähtö kuusi, kolmas 75-kohde, 2100 metrin ryhmäajo ja numero kaksi. Aatun kanssa on opittu kyllä luottamaan hevosen kykyihin, mutta samalla ymmärtämään myös se, että tämän hevosen kanssa voi sattua ja tapahtua mitä tahansa. Milloin tahansa. Siksi Aatun menestymismahdollisuuksista ei koskaan osaa sanoa mitään varmaa. Ei edes kymmentä metriä ennen maalilinjaa. Silti en ymmärrä, miksi olin tällä kertaa aivan takuuvarma, että Aatu tulisi pärjäämään. En tiedä tälläkään hetkellä, mistä se tunne tuli, mutta jostain syystä minulla oli nyt valtava luotto hevoseen. Ei ehkä olisi kannattanut. Muutama minuuttia ennen starttia Vellu tuli Aatulla varikolle varusteiden korjaukseen. Oikeanpuoleinen apuaisa oli mennyt keskeltä kahtia kuin kuiva oksa Aatun lonkan käytyä siihen jossain kääntymisessä. Myönnettäköön, että apuaisat saavat Aatun käsittelyssä joskus iskuja ja tätäkin aisaa oli jo joskus aikaisemmin vähän oiottu ja nyt se sitten pienestä hipaisusta katkesi. Meillä on joskus ollut raveissa mukana vara-apuaisa, mutta eipä ollut tällä kertaa. Varikolla metsästettiin tovi apuaisaa, turhaan. Varusteautoja oli komeasti kolme rivissä, mutta missään ei ollut tarjolla customin apuaisoja. Että näin. Tuossa vaiheessa vaihdettiin sitten Vellun päätöksestä kärryjä ja Aatun perään aseteltiin äkkiseltään Royalin jenkkikärryt. Ja eikun menoksi. Jos ei muuta, niin monta minuuttia ruutuaikaa Aatu sai tällä tempauksellaan toto-tv:stä. ;)

Valmiina.

Iloinen Aatu lämmityksessä

Pelättyä lähtölaukkaa ei tullut kiihdytyksessä. Aatu juoksi ensimmäiset 600 metriä kuolemanpaikalla ennen kuin kolmannelta radalta Diporex laskeutui sen eteen. Ensimmäinen puolikas viiletettiin 23,5 kyytiä. Aatu sai juosta hetken aikaa toisessa ulkona ennen kuin Tuikun Poju kiersi johtavan Simeliuksen rinnalle ja Aatun juoksupaikka tipahti pykän verran kauemmas kärjestä. Avauskierros 24,0. Viimeisellä takasuoralla Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle kiriin ja se näyttikin etenevän varsin mukavasti kärkitaistoon. Kolmas puolikas 23,5. Viimeisessä kurvissa käsky kävi jo neljännelle radalle, mutta tuossa vaiheessa Aatun askeleet jostain syystä sakkasivat sen verran että se laukkasi lyhyesti ja tipahti tottakai ulos kärkikuvioista. Hevonen tuli loppua vielä kuitenkin ihan puolijuoksua ja ehti viidentenä maaliin. Kärki tuli viimeisen puolikkaan 25,5. Lähdön jälkeen kyllä kieltämättä harmitti. Tai tympäisi suuresti Aatun viimeisen kurvin laukkailu. Mutta tämä on raviurheilua ja varsinkin tämän hevosen kohdalla laukatkin tahtovat kuulua asiaan, vaikka tosiasia tietenkin on, ettei näissä sarjoissa kärsi ottaa enää yhtäkään virheaskelta. Aatun aika oli kuitenkin komea 25,1ake, mikä on sen uran kolmanneksi paras noteeraus. Laukan kanssa siis kovinkin kelpo suoritus. Startin jälkeen hevonen palautui jälleen hetkessä ja lähti kovin virkeänä poikana viiden tunnin kotimatkalle.






Kerta nyt ollaan vauhtiin viimein päästy, niin ajetaan nyt sitten kilpaa! Ensi lauantaina tehdään meidän tallin osalta suurta historiaa ja jotain kerrassaan ennenkokematonta, kun tallin koko kolmikko starttaa Ylivieskan T75-raveissa! Huikeaa! Hurjaa! Käsittämätöntä!

Samu aloittaa urakan lähdössä neljä, joka on T75-pelin ensimmäinen kohde. Samun uran ensimmäinen ikäluokkakilpailu on toivottavasti lauantaina tosiasia. Biofarm-Cup finaali nostattaa jo nyt ihokarvat pystyyn ja tunnelman kattoon. On upea päästä Samun kanssa tuollaiseen lähtöön mukaan. Hämmentävää.
Aatun urakkana on ravien kahdeksas lähtö, viides T75-kohde. Aatun ohjelmassa on 2600 metrin voltti, paalulta numero neljä. Vastassa on hurjia nimiä Siirin Ällin, Diktaattorin ja Rikelmen johdolla. Vastus on niin hurja, että menestymisestä on turha haaveilla, mutta onhan se melkoinen kunnia-asia päästä ajamaan Aatulla tuollaisten suurien suomenhevosnimien kanssa samassa lähdössä kilpaa! Uskomatonta.
Salaman lähtö on rajattu pois 75 pelikohteista ollen ravien yhdestoista lähtö. Salaman lähtöratatuurit ovat palanneet taas ennalleen ja se starttaa lauantaina numerolla 12 auton takaa.



Aatu Mikkelissä

Lauantai tulee olemaan todellinen jännitysnäytelmä, enkä tiedä miten me ihmiset siitä järjissämme selviämme. Mutta jos ei selvitä, niin minun mielestäni tämä jos mikä on hyvä syy seotakin. Koko tallin hevoskalusto starttaa seiskavitosissa!!!!
Viime päivinä korvissa on toistuvasti kaikunut iskän muutama vuosi sitten lausuma toive: "Olisipa joskus sellainen hevonen, jolla pääsisi ajamaan lauantaina kilpaa". Toive on toki viime vuosien aikana onneksi jo toteutunutkin, mutta nyt se kyllä jo ylittyy niin, että roiske kuuluu. Nyt lauantaisiin seiskaviisraveihin saa tyhjentää koko tallin ja lähteä reissuun kolmen hevosen kanssa. Kaikkien kolmen. Superkolmikon kanssa.

Huikeaa. Kummallista. Hämmentävää. Mykistävää. Uskomatonta. Kai sitä on jotain täytynyt joskus oikeinkin tehdä näiden hienojen harrastekavereiden eteen. Sanat eivät riitä.

Aatu oli tällä erää niin rauhallinen hevonen varikolla, että tuumasi aivan nukahtaa...