Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



27.3.2015

Jyväskylän orinäyttelyt


R.R. Samu. Kantakirjattu J-suunnalle 26.3.2015.

Vihdoinkin minulla on jotain oikeaa asiaa tänne raportoitavaksi. Tuntuu, että koko alkuvuosi on ollut hevosrintamalla melkoista hiljaiseloa. Aatun kanssa meinattiin päästä starttailemaan, mutta sekin ilo jäi toistaiseksi yhden startin mittaiseksi. Vuohisvirus on nyt selätetty, mutta hevonen oli tuon taudin takia 2,5 viikkoa täysin ajamatta. Olikin kyllä ihan oikea tauti. Starttikuntoon on nyt taas jonkin verran matkaa, mutta ehkäpä hiitit tekevät sen saavuttamiseksi tehtävänsä. Lisäsin muutaman kuvan Aatun vuohisista tuohon edelliseen, vuohisvirusta koskevaan postaukseen. Ilmeisesti asia on edelleen jossakin määrin tapetilla, sillä lukukertoja tuolla minunkin vuohisvirus-tarinalla on hirveästi!

Mutta se oikea raportoitava asia on Jyväskylän orinäyttelyt, joissa eilen vietettiin päivä Samun kanssa. Eilen tuli kuluneeksi neljä vuotta ja yksi päivä siitä, kun Samu muutti meidän talliin. Uusi varsa tuo tullessaan tottakai aina uudet haaveet. Mutta ihan tällaista ei kyllä kukaan uskaltanut tuolloin toivoakaan. Rehellisesti sanottuna eipä tullut tuolloin mieleen toivoakaan, että neljän vuoden päästä hevosen meriitit olisivat sellaiset, että sitä voitaisiin tarjota Juoksija-suunnan kantakirjaan ja hakea siten jalostusoikeutta. Elämä on joskus hyvin ihmeellistä. Samu on ollut suuri ihme itsekin. Niin suuri ihme, ettei sitä oikein itsekään edes ymmärrä. Jokatapauksessa eilen Samusta tuli kantakirjaori ja rippikoulun käymisen merkiksi jalostuslupa on nyt takataskussa.


Samu
Virallisia poseerauksia
Jyväskylässä esitettiin kantakirjaan seitsemän suomenhevosoria, kuusi lämminverioria ja kaksi pienhevosoria. Aurinko paistoi ja järjestelyt toimivat! Jyväskylän orinäyttelyistä jäi kyllä todella hyvä mieli. Tottakai tuloksia joutui nytkin odottamaan tuntitolkulla, mutta varsinainen hevosten arvostelu eri arvostelupisteissä sujui todella jouhevasti. Toisin kuin viime vuonna Aatun kanssa Kiuruvedelle ollessa, nyt aikataulut pitivät ja oikeat hevoset olivat oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin.

Koko näyttelyihin valmistautuminen on toki alkanut jo aikapäiviä sitten. Ilmoittautuminen päättyi kuukausi sitten ja siihen mennessä kantakirjaan tarjottavien oriiden jalkojen röntgenkuvat oli pitänyt toimittaa Hippokseen. Samu kävi muistaakseni joskus helmikuussa Kaustisen klinikalla röntgenkuvissa. Viime viikolla Jyri kävi kengittämässä Samun, jotta se oli siistissä uudessa kengässä näyttelypäivänä. Edellispäivänä ori pestiin ja puunattiin lenkin päälle vielä vähän perusteellisemmin kuin yleensä. Eilen pakattiin Samu varttia vaille kuusi trailerin kyytiin ja lähdettiin Merjan ja iskän kanssa huristelemaan kohti Killeriä.



Jyväskylässä homma alkoi Samun osalta eläinlääkärin tarkastuksella. Röntgenkuvalausunnot käytiin läpi ja hevonen tarkastettiin pintapuolisesti läpi. Kuvat olivat puhtaat eikä hevosesta muutenkaan löytynyt nyt huomautettavaa. Siitä homma jatkui mittauspaikalle, jossa arvosteltiin myös kaviot. Seuraavaksi ohjelmassa oli valokuvaus. Samun hermot kestivät yllättävän ja ihailtavan hienosti sen kaiken hienosäädön, mitä hyvään rakennekuvaan vaadittiin; Askel eteen, vielä toinen, eikuin sittekin kaksi eteen, meni liikaa ja niin edelleen. Hyviä kuvia saatiin kuitenkin mielestäni kovinkin helposti! Seuraava etappi oli maneesissa, missä suoritettiin rakennearvostelu ja liikkeiden esittäminen taluttaen. Tykkäsin kovasti tästä järjestelystä., että jokainen ori sai olla yksinään maneesissa ja keskittyä siten rauhassa tehtäväänsä ilman, että muita oreja suihki edestakaisin menemään ja tulemaan. Samu esitti liikkeet vallan hienosti. Kotona se villiintyy joskus moisesta touhusta ihan täysin, mutta nyt se tallusteli iskän vierellä oikein leppoisan oloisena. Noh, kamppasi se iskän juoksutuksessa kertaalleen, mutta hämääntyi itsekin asiasta niin, ettei ehtinyt edes päästä karkuun. Mielestäni siis varsin vähillä vahingoilla selvittiin! :D


Mittauksessa
Kuvauspaikalla
Matkalla maneesiin rakennearvosteluun

Viimeisenä rastina oli ajokoe, jonka Risto Tupamäki ja Jari Ansio ajoivat Killerin raviradalla. Etukäteen hieman jännitti, kuinka kierroksilla Samu ajokokeessa käy, sillä ori on ollut viimeksi raviradalla syyskuussa Oulu Express-finaalissa. Ja silloin se kävi lievästi kierroksilla. Mutta nyt tilanne oli toinen. Samu kiersi rataa rauhallisena. Se ravasi isoa, rentoa letkeää raviaan ja sitä katsoessa tuntui mahanpohjassa pitkästä aikaa se tunne, mistä raviurheilussa on kyse. Tuntui äärettömän hienolta ja helpottavaltakin nähdä Samu seitsemän kuukauden tauon jälkeen taas ravirataa kiertämässä. Samu oli taas omalla työmaallaan. Ja näytti ihan yhtä hyvältä kuin silloin yli puoli vuotta sittenkin. Pitkästä, pitkästä aikaa tuntui, että kyllä tämä kaikki tästä vielä iloksi muuttuu. Sillä sen on muututtava. Samu tulee vielä takaisin. Kaikenkaikkiaan ajokoe meni ihan yli odotusten. Samu oli todella keskittynyt, todella rauhallinen ja todella palvelualtis. Kaikkea sitä, mitä se hyvänä päivänään on. Se teki kaiken mitä siltä pyydettiin ja sai arvostelussa vuolaat kehut erittäin hyvästä ajettavuudestaan.


Ajokokeessa
Tupamäen Risto päästelee

Urakan jälkeen Samu pääsi koppiin syömään heiniä ja me ihmiset koitimme jotenkin kuluttaa reilun kolmen tunnin odotelluajan ennen tulosten saamista. Arvosteluun mentiin maneesiin kaikki suomenhevosoriit yhdellä kertaa. Kuten etukäteen tiedettiin Samun kilpailunäytöt eivät vielä riittäneet mihinkään palkintoon, mutta kantakirjaan se hyväksyttiin. Kantakirjapalkinnot tulevat tai nousevat sitten joskus toivottavasti kilpailunäyttöjenkin parannuttua. Jo kolmospalkintoon vaaditaan oreilta valioaika ja ainakin 20000 euron palkintotienestit.
Samusta tuli juoksijasuunnan kantakirjaori pistein:

Luonne 8, liikkeet 9, runko 8, jalka-asennot 6, jalkojen terveys 8, kaviot 7.

Mitat: Säkäkorkeus 161cm, lautaskorkeus 159cm, rungon pituus 171cm.

Lausunto:
Hyvä rotutyyppi, hyvänpuoleiset muut tyypit. Pitkä syvä vankka avo runko, hieman lyhyt leveä kaula, pitkä lapa ja säkä, pitkä jyrkkä lautanen, pitkät reisilihakset, hyvät koipilihakset. Lyhytsääriset jalat, etujalat ulkokierteiset ja lievä sivuttaissiirtymä, käyrät pihtiset kintereet, lyhyet vuohiset. Matalapohjaiset ja –kantaiset kaviot, hyvät säteet, kavioissa hieman rosoisuutta. Etujalkojen liikkeet kerivät ja takajalkojen liikkeet ahtaanlaiset käynnissä. Etujalkojen liikkeet väljät kerivät ja takajalkojen liikkeet väljät pihtiset juostessa, erittäin joustavat raviliikkeet, vauhdissa melko väljät ja suorat liikkeet. Erittäin hyvä, toimiva ja kevyt ajaa. Rauhaton mitata ja tarkastaa.

Kilpailuarviointi:
Enn. 1.26,0a, 1.28,3, voittos. 11.590 e, 9: 3-3-0, 1.288 euroa/startti. Voit.% 33,3, sij.% 66,7, laukka% 33,3, hyl.% 0. Aloittanut kilpailemisen 3-vuotiaana, kilpaili kerran voittaen Varsat vauhdissa –lähdön. Kilpaili 4-vuotiaana 8 kertaa, voittaen kilpailuistaan kaksi, joista toinen Biofarm Cup-karsinta, oli finaalissa neljäs. Sijoittui Pikkupelimanniajon karsinnassa toiseksi ja finaalissa kuudenneksi. Oulu Express –karsinnan viides ja finaalin toinen.

Isä Suikun Ero 22,2a, emä Samarin 24,1a, ei. Vokker 22,3a, ee. Railon-Ilo 1817-83. Emällä 13 jälkeläistä mm. t. R.R. Ruskariina 23,0a 55.630 e, t. R.R. Erotar 24,2a 29.335 e, r. Saahi 24,6a 53.266 e , r. Samarino 27,9a 13.870 ja o. R.R. Samu 26,0a. Emänemällä 14 jälkeläistä mm. t. Samarin 24,1a 15.195 e, t. R.R. Veera 24,8 28.135 e ja r. Sahalin 27,4a.

Esitetty hyvässä kunnossa. Jaloissa ei merkittäviä rasitusmuutoksia.

Ei löydöksiä.

Merjalle jälleen kerran iso kiitos kaikista Samun näyttelypäivän kuvista. Ja avusta ja seurasta ja naurusta. :D


Pisteriviin ollaan todella tyytyväisiä. Ysi on yksittäisenä arvostelukohdan pisteenä kova sana näissä kinkereissä ja tottakai mieltä lämmittää, että Samu sai sen nimenomaan liikkeistään. Ja sen se kyllä mielestäni ansaitseekin.



Maneesissa rakennearvostelussa.


Loppuun vielä täytyy vähän fiilistellä. Kaivoin blogista Samusta 4 vuotta sitten otettuja kuvia. Varsa oli ollut meillä viikon verran, kun se pääsi/joutui lähtemään ensimmäistä kertaa lenkille Salaman perähevosena. Nyt takana on satoja lenkkikertoja, tuhansia treenikilometrejä, ruokaa, hoitoa ja rakkautta. Ja kyllähän työ jossakin näkyy. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Varsasta on kasvanut hieno kantakirjaori. Nyt meidän tallin asukkaiden osalta tilanne on varsin erikoinen, kun kaikki kolme hevosta ovat kantakirjassa. Ihmisen tai hevosten arkeahan tämäkään tilanne ei muuta mitenkään, mutta jonkinlainen oman työn onnistumisen jälki näkyy nyt mustaa valkoisella.


Samu 1.4.2011
 
Samu 26.3.2015. Kuva kaapattu Sukupostista, tunnustan.

Samu 26.3.2011 ensimmäistä kertaa meillä ulkona.
Samu 26.3.2015 Jyväskylän orinäyttelyssä.
 
 

Samu Salaman perähevosena. Toivottavasti Salamalla on vuoden päästä uusi pikkukaveri lenkkiseurana.
Samu ja iskä eilen.

Samun ensimmäisiä ratareissuja. Lapinkairan harjoitusraviradalla huhtikuussa 2011.


Kantakirjauksen ajokokeessa eilen Jyväskylässä.

6.3.2015

Vuohisvirus

Tämän talven ihmeellinen ja ikävä vuohisvirus on nyt sitten rantautunut meidänkin talliin. Ensimmäinen ja toivottavasti ainut kärsijä on Aatu. Tämän hevosen kanssa vuohisten hoito ja kroonisen rivin kanssa tappeleminen ovat arkipäivää jo vuosikausien ajalta, mutta siinäkin valossa tämä tauti on kyllä ihan vertaansa vailla. Molemmat etujalat ja toinen takajalka ovat kuin tukkeja, vuohisissa on visvaa valuvia märkäpaiseita, jotka käytännössä räjähtävät käsiin. On sanomattakin selvää, että hevonen on kipeä ja liikkuminen sattuu. Tämän iltainen Ylivieskan ja tiistaille suunniteltu Seinäjoen startti jäävät ajamatta.

Etujalkojen vuohiset ovat rikki ja erittävät märkää.

Kuvissa iho ei edes näytä niin pahalta kuin todellisuudessa...

Käsittääkseni Etelä-Suomen hevoset alkavat jo päästä voiton puolelle tästä viruksesta, mutta ilmeisesti tänne pohjoisempaan tauti on vasta jalkaantunut. Kummallinen tauti. Kuulostaa sitä paitsi siltä, että raveissa kulkeneet hevoset sairastuvat aina starttiensa jälkeen. Noh, Aatu on käynyt tämän talven aikana tasan kerran Oulussa ja siitäkin on kuitenkin kaksi viikkoa. Mutta samapa tuo, tauti on kuitenkin saatu ja se sanelee pitkälti jatkosuunnitelmat. Eläinlääkäreiden mukaan taudin potemiseen ja paranteluun menee muutama viikko hoitipa vuohisia jotenkin tai olipa hoitamatta. Sanotaan nyt vaikka näin, että sairaanhoitajan näkökulmasta tämännäköistä ihoreaktiota on mahdotonta pystyä jättää hoitamattakaan, joten erinäinen täydennys shampoo- ja antibioottirasva-arsenaaliin on haettu tänään klinikalta...

Mutta vaikka Aatun jalat ovat turvoksissa kuin tukit, niin tuntuu hyvältä ajatella, että tämän vaivan kanssa painitaan vain viikkoja, ei kuukausia kuten jänne- ja hankosideongelmien kanssa. Niellään siis tämä harmitus ja koitetaan ajatella positiivisesti.

Potilas hoidossa
 
 
 
Seuraavat kaksi kuvaa olen lisännyt kännykän kätköistä tähän myöhemmin.
 
Vasen etuvuohinen ehkä pahimmillaan.
Kaikki tuo keltainen mönjä on märkäpaiseista valuvaa eritettä.

Oikea etuvuohinen 2,5 viikkoa sairastumisesta. Olen ajanut vuohisesta karvat pois. Iho on ehjä!!!!

3.3.2015

Kausi avattu



Aatu ja vuoden 2015 avaus Oulussa.
Ravikausi 2015 avattiin meidän tallin osalta puolitoista viikkoa sitten Oulussa. Hevonen oli tietenkin Aatu ja tapahtumana T76-kierros Äimärautiolla, koitoksena ei enempää eikä vähempää kuin suomenhevosten osalta ravien päälähtö tähti- vastaan valiodivisioonalaiset täyden matkan voltissa. Niinpä niin. Helpoille lähdöille on jossakin vaiheessa sanottu Aatun osalta heipat, mutta tuntuuhan tämä taso silti ihan järjettömältä. Metsätien hiljaisuudesta lähdettiin sitten kokeilemaan hevosen päivän kuntoa muun muassa talven hallitsijaa Diktaattoria vastaan.


Lämmityksessä
T76-ravit Oulussa 21.2.2015
Aatu ei ole koskaan aikaisemmin tullut starttiin sellaisella valmistautumisella kuin se Ouluun nyt tuli. Aikaisempina vuosina sillä on kotona ajettujen talvitreenien jälkeen käyty pari kuukauttakin ajamassa Kaustisella hiittiä Vellunkin istuessa kärryjen kyytillä ennen kuin voilokkia on uskallettu lähteä kylkeen sovittelemaan. Nyt Aatu oli ollut viimeksi radalla Kuopiossa viime kauden viimeisessä startissaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Toki kyseessä on jo vanha hevonen, joka tietää, mikä homman nimi raveissa on ja toki meillä on ollut nyt loistavat treeniolosuhteet kotonakin, mutta silti. Ilmassa ei ollut mitään muuta kuin kysymysmerkkejä ja epävarmuustekijöitä kun Aatun kanssa lähdettiin oriin 8-vuotiskautta avaamaan. Iskä oli varmaan ainut ihminen, jolla riitti jonkinlainen luotto hevoseen. Hänen kommenttinsa olikin vallan vaatimattomasti, että on kyllästynyt selittelemään ihmisille startteja, lähdön tapahtumia, taktisia kuvioita, laukkoja, onnistumisia tai epäonnistumisia. Nyt Aatu on ilmoitettu sellaiseen lähtöön, että kaikki saavat katsoa sen itse telkkarista. Ei tarvi selittää kenellekään mitään, katsokoot itse. Että näin.


Aatu lämmittää
Lämmityksen jälkeen vällyjen alla katoksella
Todistetusti ensimmäistä kertaa koskaan startissa ilman silmälappuja!
Aatu on treenannut kotona vallan mukavasti ja se on hyvin rento kaveri metsäteillä ajetuilla lenkeillä. Aika leppoinen se oli myös Oulussa. Itse asiassa se ei tainnut hölmöillä tai hajottaa yhtään mitään. Lämmitys ajettiin ensimmäistä kertaa koskaan tämän hevosen uralla ilman silmälappuja ja Vellu oli hevosen rentoon fiilikseen sen verran tyytyväinen, ettei lappuja lisätty starttiinkaan. Aatulla oli ravien kahdeksas lähtö, 2100 metrin voltti ja paalulta numero kuusi. Olin pessimistinä tietenkin täysin varma Aatun pärjäämättömyydestä ja kilpailukunnottomuudesta mutta varsinkin lähtölaukasta. Ensimmäinen ihme olikin juuri lähtökiihdytys. Aatu pysyi askelillaan ja lähti omaksi itsekseen suorastaan hyvin ollen ensimmäisessä kurvissa kolmantena! Halleluja! Todettakoon, että paalun hevoset avasivat kyllä niin hiljaa, että hurjat takamatkalaiset hengittivät heti ensimmäisellä takasuoralla niskaan. Aatu juoksi sisärataa kolmantena ja neljäntenä ja pelin henki oli alusta loppuun mennä pysyä vain toisten kyydissä mukana. Hevosta kohtaan iski melkein sääli. Yhtäkkiä se tempaistaan kotitreenistä starttiin ja sitten sanotaan, että juokse vain niin paljon kuin ikinä pääset. Mutta ei auta, tähän on nyt tultu ja jostakin se nyt oli vain tämäkin kausi avattava. Aatu oli yllättävän urhea. Se ravasi hyvin ja tsemppasi maaliin asti sen, mitä rahkeissa oli varaa. Aatu tuli loppuun asti rehdisti juosten ja oli maalissa kuudentena samalla ajalla 28,8ke viidenneksi tulleen hevosen kanssa. Kuski oli hevosen otteisiin tauon jälkeen tyytyväinen ja tästä on kaiketi hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia.
Tähän väliin isot kiitokset Tuuli Nikille kaikista näistä Aatun ravikuvista!


Mustavalkoinen Aatu.
Aatu pruuvaa.
8-vuotiaaksi varttunut kilpaorhi

Tosiasia on, ettei Aatu oikein tahdo tällä hetkellä riittää hurjissa sarjoissaan. Vielä. Kilpailurutiini kehittyy starttien myötä eikä mikään hevonen oli heti valmis ykköstason menijä. Sinne huipullekin kivutaan askel kerrallaan, toiset pääsevät ihan perille, toiset jäävät vähän alemmas, mutta ylöspäin on kuitenkin Aatun kanssa selkeä suunta ja tavoite.
Seuraava etappi Aatun kilpailukalenterissa on tämän viikon perjantaina Ylivieskassa. Iltaravit kautensa avaavassa Keskisessä houkuttelivat paikalle muun muassa hallitsevan ravikuningattaren, että se tosiaan niistä vähänkään helpommista lähdöistäkin sitten. Aatu starttaa ravien neljännessä lähdössä numerolla yhdeksän, mikä tarkoittaa kahtakymmentä metriä takamatkaa ja sieltä lähtörataa neljä. Suurin huolen aihe tällä hetkellä on kyllä Ylivieskan radan kunto. Matalaliikkeinen Aatu tarvitsisi alleen pitävän ja tasaisen pohjan ja ihan nyt en kyllä millään usko, että sellaista on mahdollista perjantaiksi Ylivieskaan taikoa. Aatun kausi jatkuu muutoinkin toivottavasti heti sitten seuraavana tiistaina Seinäjoella Suomen Cupin karsinnoissa, jonne ilmoittautuminen on huomenna.


Lähtökiihdytys

Taitaa olla vielä kierros matkaa maaliin. Hevonen näyttää lihavalta mutta ravi näyttää hyvältä!


Maalissa kuudentena!
 
Ravirintamalta sitten muutama sana yleistä tallikuulumisien höpinää. Kuten todettua kunnon talvi on mahdollistanut tänä vuonna erittäin hyvät treeniolosuhteet meillä kotonakin, mutta nyt ennenaikainen kevät alkaa olla työnsä tehnyt ja metsäteiden loistavat jääpolanteet alkavat mennä läpi. Se tarkoittaa, että treenit on hyvin pian kotona treenattu ja hiittirumba Kaustiselle on alkamassa. Akut on ladattu täyteen ja kevätaurinko virkistänee ihmismieltä vielä vähän lisää.

Muista tallin asukkaista ei ole hirveästi uusia asioita kerrottavaksi. Samun lähitulevaisuuden suurin tavoite on saada ori kantakirjattua loppukuusta Jyväskylän orinäyttelyissä. Salama on tukevasti tiineenä. Se käy lenkillä edelleen muutaman kerran viikossa ja hupilenkkeilyä jatketaan niin kauan kuin tamma itse siihen on innokas. Varsa liikkuu mahassa jo ihan selvästi ja potkut tuntuvat mahan päällekin, että kyllä siellä todellakin joku asukki on. Kummallista. Toivottavasti maha-asukki pysyy nykyisessä majassaan vielä ainakin seuraavat 2,5 kuukautta.