Huppukorvainen Aatu Mikkelissä 17.7.2016 |
Heinäpoutia odotellessa kerettiin käydä Aatun kanssa sunnuntaina Mikkelissäkin. St Michel -raviviikonloppu on yksi koko ravivuoden hienoimmista ravitapahtumista. On huikeaa, että tänä vuonna sinne pääsi toisena päivänä osallistumaan oman hevosen kanssa. Itse asiassa Aatulla olisi ollut sarjat vaikka kumpanakin päivänä, mutta lauantaina tarjolla oli Mikkelin tapaan maili ja sunnuntaina täysi matka - ja Aatun kohdalla se puoli kierrostakin merkitsee kuitenkin aika paljon. Ja lauantaina minulla oli työpäiväkin, joten sunnuntai otettiin toiveeksi ja tavoitteeksi ja sinne todellakin Aatun kanssa päästiinkin. Meillä oli vasta ravien toiseksi viimeinen eli yhdestoista lähtö, mikä tarkoitti, ettei meidän tarvinnut lähteä reissuun mitenkään varhain aamulla. Kello taisi olla puoli kymmenen korvilla, kun Aatu tallusti koppiin, kärryt nostettiin kopin perään ja auton keula käännettiin kohti Mikkeliä. Kaustiselta otettiin kuski kyytiin ja kertaalleen pysähdyttiin syömään äitin mukaan laittamat eväät. Mikkelissä oltiin joskus ennen puolta kolmea, kun neljäs lähtö oli juuri lähdössä taipaleelleen.
Aatu lämmityksessä |
Aatu starttasi matkaan numerolla kahdeksan eli eturivin uloimmalta paikalta. Se on ihan toivoton paikka pyöreällä Mikkelin radalla, mutta jonkunhan sieltäkin on aina taipaleelle startattava. Aatu laukkasi tavalliseen tapaansa lähtöön lyhyesti, mutta Vellu sai taiteiltua sen aika nopeasti raville. Huonon lähdön vuoksi Aatu tietenkin jäi roikkumaan kolmannelle radalle ja Vellu ajoikin sitten eteenpäin, mikä varmasti oli tässä tapauksessa ihan oikea ratkaisu. Aatu pääsi takasuoran lopussa, noin kuudensadan metrin juoksun jälkeen kuolemanpaikalle ja laittoi siinä sitten keulahevoselle pikkuprässin päälle. Tuo on Aatun vahvin ase ja siinä mielessä kaikki vaikutti hyvältä. Viimeisellä takasuoralla voittaja lähti ulkoradoille kiriin ja liikkui niin omia vauhtejaan, että paukautti hetkessä keulaan ja karkumatkalle. Aatu nitisti keulahevosen ja tuli vielä maalisuoran alkuun kakkosena, kunnes askel alkoi kai painaa. En sinällään tiedä, hiljensikökään Aatu menoaan, mutta ei pystynyt kuitenkaan vastamaan takaa tulleiden hyviin kireihin ja tipahti itse väsähtäneen näköisenä maalisuoralla viidenneksi. Ajaksi tuli 25,0ake.
Lähdön jälkeen Aatu pääsi jäähdyttelyjen jälkeen pesulle, juomaan ja sai kylmäkääreet kotimatkalle jalkoihinsa. Kotona oltiin jo ihan hyvissä ajoin eli vähän ennen puolta yötä. Auton mittariin pyörähti tallin pihalla matkan pituudeksi 702km. Raviurheilu laittaa reissaamaan. ;)
Alapuolella olevan kuvan sain paluumatkalla Nikolta. Nämä on pieniä ja niin suuria asioita. Muut hevoset kotona tallissa - iltaruokiaan syömässä. Kiitos Nikolle ja äitille. Näin vain heistäkin on vähän pakon sanelemana tehty hevosihmisiä. ;) Pakko mainita vielä, että Nikon kommentti oli, että pesin kaikki hevoset, kun ne oli niin likaisia. Hah, olin tyytyväinen. :D
Palatakseni vielä Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tunnelmat olivat lähdön jälkeen vähän ristiriitaiset. Aatu oli ihan hyvä, muttei odotetun hyvä. Sijoitus oli pikkupettymys, kuten myös aikakin. Aatu on tehnyt koko kauden, etenkin viimeisissä starteissaan niin hienoja juoksuja, että Mikkelin esitys ei ehkä ihan kuulu samaan kategoriaan. Kaikki riippuu tietenkin mihin vertaa. Jos hevonen menee täyden matkan 25,0 -vauhtia läpi, laukkaa lähtöön, kiertää ensimmäisen puolikkaan kolmatta rataa kärjen rinnalle 24-temmossa, prässää johtohevosen jo viimeisen takasuoran lopussa pökerryksiin ja pitää itse vauhtinsa maaliin asti sijoittuen viidenneksi ja saaden rahaa, ollaan moneen hevoseen sellaisen esityksen jälkeen ihan jättityytyväisiä. Kun kyse on huippukunnossa olleesta Aatusta, niin tuntuu, että sen olisi pitänyt kestää totosijoille, ehkä jopa esittää vielä jonkin sortin loppukirikin. Vahvuus ja väsymättömyys on olleet aina Aatun valttikortteja ja siksi hevosen tuleminen väsyneenä maaliin ei kuulosta ollenkaan normaalilta Aatulta. Mutta ei hevoset ole jokaisena päivänä samanlaisia - ei vaikka kaikki mahdollinen olisikin sen hyvinvoinnin eteen yritetty tehdä. Eikä nämä ole helppoja lähtöä, joita voitetaan pystyyn kuolemanpaikkajuoksujen jälkeen. Päivät on erilaisia. Ehkä joskus pitäisi oppia olemaan vähempäänkin tyytyväinen, vaikka raviurheilussa tuntuu, että vain voitto on se joka tyydyttää ja vain muistetaan. On myös mahdollista, että Aatu kuuroutui korvahuppujen vaikutuksesta liikaakin ja oli siksi vain tasainen lopussa. Kuka tietää sitten sen, olisiko se laukannut hupuitta usemmankin kerran, ehkä jopa hylkäykseen asti? Jokatapauksessa numeron saaminen tulosrivistöön kirjainkoodien sekaan oli erittäin tervetullut. Täytyy nyt vähän kuulostella ja tunnustella, miltä Aatun vireystila vaikuttaa ja suunnitella sitten sen perusteella jatkoja.
Aatu Mikkelissä |
Minäkin uskoin Aatuun ja pelasin sitä voittajaksi. Kukapa tietää vaikka olisi voittanut ilman huppuja. Lykkyä tykö Vaasaan:-)
VastaaPoistaKiitos siitä, että uskoit Aatun ja harmittelut siitä, ettei lopputulos kuitenkaan ollut ihan toivottu. Vaasassa meni Samun kanssa onneksi paremmin. Ja jäi vielä varaa parantaa Turkuunkin... ;)
Poista