Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



19.7.2016

St Michel -ravit

Huppukorvainen Aatu Mikkelissä 17.7.2016
No nyt ne vihdoin tuli! Heinäpoudat Keski-Pohjanmaallekin! Meillä ei ole isot heinämaat eikä niistä saada neljälle hevoselle kuin muutaman kuukauden heinätarpeet, mutta voin kuvitella, kuinka turhauttavaa isommilla ja oikeilla heinäfarmareilla on ollut jatkuvien sateiden seassa poutia odotella. Heinä on nytkin mennyt jo vanhahkoksi, mutta saadaan sentään pelastettua se, mitä pelastettavissa on.

Heinäpoutia odotellessa kerettiin käydä Aatun kanssa sunnuntaina Mikkelissäkin. St Michel -raviviikonloppu on yksi koko ravivuoden hienoimmista ravitapahtumista. On huikeaa, että tänä vuonna sinne pääsi toisena päivänä osallistumaan oman hevosen kanssa. Itse asiassa Aatulla olisi ollut sarjat vaikka kumpanakin päivänä, mutta lauantaina tarjolla oli Mikkelin tapaan maili ja sunnuntaina täysi matka - ja Aatun kohdalla se puoli kierrostakin merkitsee kuitenkin aika paljon. Ja lauantaina minulla oli työpäiväkin, joten sunnuntai otettiin toiveeksi ja tavoitteeksi ja sinne todellakin Aatun kanssa päästiinkin. Meillä oli vasta ravien toiseksi viimeinen eli yhdestoista lähtö, mikä tarkoitti, ettei meidän tarvinnut lähteä reissuun mitenkään varhain aamulla. Kello taisi olla puoli kymmenen korvilla, kun Aatu tallusti koppiin, kärryt nostettiin kopin perään ja auton keula käännettiin kohti Mikkeliä. Kaustiselta otettiin kuski kyytiin ja kertaalleen pysähdyttiin syömään äitin mukaan laittamat eväät. Mikkelissä oltiin joskus ennen puolta kolmea, kun neljäs lähtö oli juuri lähdössä taipaleelleen.


Aatu lämmityksessä
Kun Aatulle varattu katospaikka vapautui, laitettiin ori aisoihin ja iskä kävi ajamassa sillä hölkkää metsässä jo ennen kuin Vellu meni Aatun kanssa radalle lämmitysajoon. Tällä kertaa kikkailtiin taas hurjilla varustemuutoksilla ja lisättiin Aatulle korvahuput. Hevonen ei näyttänyt sen jälkeen enää yhtään itseltään. Huput oli varmasti suunniteltu. ennemmin aaseille kuin pienikorvaiselle suomenhevoselle. Näky oli oikeastaan kamala, mutta ei me tietenkään missään missikilpailuissa oltukaan. Ja jos noilla virityksillä nyt vain estettäisiin turhat (loppusuoran) laukat, niin olen valmis kestämään Aatun aasikorvaisuudenkin. ;)

Aatu starttasi matkaan numerolla kahdeksan eli eturivin uloimmalta paikalta. Se on ihan toivoton paikka pyöreällä Mikkelin radalla, mutta jonkunhan sieltäkin on aina taipaleelle startattava. Aatu laukkasi tavalliseen tapaansa lähtöön lyhyesti, mutta Vellu sai taiteiltua sen aika nopeasti raville. Huonon lähdön vuoksi Aatu tietenkin jäi roikkumaan kolmannelle radalle ja Vellu ajoikin sitten eteenpäin, mikä varmasti oli tässä tapauksessa ihan oikea ratkaisu. Aatu pääsi takasuoran lopussa, noin kuudensadan metrin juoksun jälkeen kuolemanpaikalle ja laittoi siinä sitten keulahevoselle pikkuprässin päälle. Tuo on Aatun vahvin ase ja siinä mielessä kaikki vaikutti hyvältä. Viimeisellä takasuoralla voittaja lähti ulkoradoille kiriin ja liikkui niin omia vauhtejaan, että paukautti hetkessä keulaan ja karkumatkalle. Aatu nitisti keulahevosen ja tuli vielä maalisuoran alkuun kakkosena, kunnes askel alkoi kai painaa. En sinällään tiedä, hiljensikökään Aatu menoaan, mutta ei pystynyt kuitenkaan vastamaan takaa tulleiden hyviin kireihin ja tipahti itse väsähtäneen näköisenä maalisuoralla viidenneksi. Ajaksi tuli 25,0ake.

Lähdön jälkeen Aatu pääsi jäähdyttelyjen jälkeen pesulle, juomaan ja sai kylmäkääreet kotimatkalle jalkoihinsa. Kotona oltiin jo ihan hyvissä ajoin eli vähän ennen puolta yötä. Auton mittariin pyörähti tallin pihalla matkan pituudeksi 702km. Raviurheilu laittaa reissaamaan. ;)
Alapuolella olevan kuvan sain paluumatkalla Nikolta. Nämä on pieniä ja niin suuria asioita. Muut hevoset kotona tallissa - iltaruokiaan syömässä. Kiitos Nikolle ja äitille. Näin vain heistäkin on vähän pakon sanelemana tehty hevosihmisiä. ;) Pakko mainita vielä, että Nikon kommentti oli, että pesin kaikki hevoset, kun ne oli niin likaisia. Hah, olin tyytyväinen. :D


Palatakseni vielä Mikkeliin. Kaiken kaikkiaan tunnelmat olivat lähdön jälkeen vähän ristiriitaiset. Aatu oli ihan hyvä, muttei odotetun hyvä. Sijoitus oli pikkupettymys, kuten myös aikakin. Aatu on tehnyt koko kauden, etenkin viimeisissä starteissaan niin hienoja juoksuja, että Mikkelin esitys ei ehkä ihan kuulu samaan kategoriaan. Kaikki riippuu tietenkin mihin vertaa. Jos hevonen menee täyden matkan 25,0 -vauhtia läpi, laukkaa lähtöön, kiertää ensimmäisen puolikkaan kolmatta rataa kärjen rinnalle 24-temmossa, prässää johtohevosen jo viimeisen takasuoran lopussa pökerryksiin ja pitää itse vauhtinsa maaliin asti sijoittuen viidenneksi ja saaden rahaa, ollaan moneen hevoseen sellaisen esityksen jälkeen ihan jättityytyväisiä. Kun kyse on huippukunnossa olleesta Aatusta, niin tuntuu, että sen olisi pitänyt kestää totosijoille, ehkä jopa esittää vielä jonkin sortin loppukirikin. Vahvuus ja väsymättömyys on olleet aina Aatun valttikortteja ja siksi hevosen tuleminen väsyneenä maaliin ei kuulosta ollenkaan normaalilta Aatulta. Mutta ei hevoset ole jokaisena päivänä samanlaisia - ei vaikka kaikki mahdollinen olisikin sen hyvinvoinnin eteen yritetty tehdä. Eikä nämä ole helppoja lähtöä, joita voitetaan pystyyn kuolemanpaikkajuoksujen jälkeen. Päivät on erilaisia. Ehkä joskus pitäisi oppia olemaan vähempäänkin tyytyväinen, vaikka raviurheilussa tuntuu, että vain voitto on se joka tyydyttää ja vain muistetaan. On myös mahdollista, että Aatu kuuroutui korvahuppujen vaikutuksesta liikaakin ja oli siksi vain tasainen lopussa. Kuka tietää sitten sen, olisiko se laukannut hupuitta usemmankin kerran, ehkä jopa hylkäykseen asti?  Jokatapauksessa numeron saaminen tulosrivistöön kirjainkoodien sekaan oli erittäin tervetullut. Täytyy nyt vähän kuulostella ja tunnustella, miltä Aatun vireystila vaikuttaa ja suunnitella sitten sen perusteella jatkoja.

Aatu Mikkelissä
Kesä ja kesäravikausi jatkuvat! Sunnuntaina mennään käymään hevosen kanssa viimeisen kerran Vaasassa raveissa. Vaasan raviradan historia on tullut tiensä päähän ja sunnuntaina síellä ajetaan päätöskisana vielä komeasti T65-kierros. Samu lähtee mukaan ja starttaa kolmannessa lähdössä numerolla kaksi. Viisi viimeistä starttia ollaan haluttu ajaa pelkkiä volttilähtöjä ja nekin takamatkoilta, mutta nyt ohjelmassa olisi vuorostaan kiihdytys auton takaa. Samu on toiminut viimeisissä starteissaan niin hyvin, etten enää oikein osaa pelätä, että se heittäytyisi Vaasassakaan täysin toimimattomaksi. Mutta mistä näistä koskaan varmuudella tietää, mitä ne milloinkin keksivät. Vaasasta vielä sen verran, että vaikka meidän hevoset eivät kovin montaa starttia siellä ole juosseetkaan, niin Salaman raviuran yksi tärkeimmistä etapeista koettiin juuri Vaasassa. Salama juoksi 3-vuotiskeväänään toukokuussa siellä koelähdön läpi Hietasen Heikin ajamana ajalla 48,6. Pitkä tie on kuljettu sen jälkeen ja monta hienoa ravireissua Salaman kanssakin koettiin. Salama onneksi jatkaa kotioloissa porskuttamistaan, mutta Vaasan radalle käydään sunnuntaina sanomassa heipat.

2 kommenttia:

  1. Minäkin uskoin Aatuun ja pelasin sitä voittajaksi. Kukapa tietää vaikka olisi voittanut ilman huppuja. Lykkyä tykö Vaasaan:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siitä, että uskoit Aatun ja harmittelut siitä, ettei lopputulos kuitenkaan ollut ihan toivottu. Vaasassa meni Samun kanssa onneksi paremmin. Ja jäi vielä varaa parantaa Turkuunkin... ;)

      Poista