Turun kuninkuusravit

Vuoden kohokohta on ohitse. Turku ei pettänyt, vaan tarjoili ravikansalle viikonloppuna upeat ravit. Oma takki on nyt ihan tyhjä ja kuninkuusravien jälkeinen elämä on tuntunut toistaiseksi vielä vähän tökkivän. Kumpikin oman tallin hevosista epäonnistui kunkkarisunnuntain lähdöissään pahasti, mutta onneksi tuttujen hevosia onnistui ja esimerkiksi Halsuan Umberto Croftille päästiin hurraamaan voittajaesittelyssäkin! Tottakai omien hevostenkin kanssa olisi ollut hienoa edes vähän pärjätä eikä niiden kanssa nyt ihan huvin vuoksi kuitenkaan lähdetty yli tuhannen kilometrin viikonlopputurneeta tekemään. Kun lopputulos oli mikä oli, voinee todeta vain, että oli silti hienoa olla mukana. Kiitos Turku!



Kotona pakkailua.

Lähtökuopissa. Turku, täältä tullaan!

Ravireissajat

Itse lähdin kavereiden kanssa ravireissulle jo perjantaiaamuna. Meidän retkeä on suunniteltu jo vuoden alusta saakka eikä siinä vaiheessa kyllä käynyt mielessäkään, että Aatu ja Samu voisivat ravikesän H-hetkellä olla siinä kunnossa, että pääsisivät mukaan raviurheilun päätapahtumaan. Kun asiat sitten kuitenkin loksahtelivat paikoilleen ja mukaan päästiin, piti tehdä uusia suunnitelmia. Iskä ja äiti lähtivät lauantaina hevosten kanssa Turkua kohti ja Niko hoiti kotiin jääneet otukset. Kennethin luona järjestyi hevosille ja ihmisille vielä majapaikkakin, joten ensimmäistä kertaa meidän hevoset pääsivät tai joutuivat ravireissulla yöpymään poissa kotoa. Yllättäen tämä osoittautui Samulle kovin stressaavaksi asiaksi, vaikka oltiin etukäteen luultu, että sen elämää ei tämmöinen asia hetkauta pätkän vertaa. Mutta näin vain näistä omistakin hevosista tulee uusia piirteitä esille. Aatun elämä oli myös vieraassa paikassa mallillaan, kun vain ruokaa ja juomaa kannettiin eteen. Mutta Samu oli niin hermostunut vieraasta ympäristöstä, että söi ja joi reissun ajan liian huonosti ja oli muutenkin stressihiki päällä melkein jatkuvasti. Tämä asia yllätti meidän kyllä totaalisesti. Samu esittää usein niin kovaa jätkää, että tällainen koti-ikävä tekikin siitä ihan herkkiksen.

Perillä kuusi tuntia myöhemmin!

Maalaistollot yöpaikassaan

Samu tarhailemassa sunnuntaiaamuna

 
Aatun kanssa itse reissaamisessa ei ollut mitään ongelmaa. Se oli sitten aivan liikaakin latautunut ja kävi radalla melkoisilla kierroksilla. Voltissakin se polki lähinnä piaffia ja kuumui kyllä niin, että lähti heti voltista laukalla, heitti usampaankin kertaankin sitten muutaman raviaskeleen väliin ja laukkasi taas. Ravirytmi löytyi vasta etusuoran lopussa ja takasuoran ajan Aatu ajoi kiinni pääjoukkoja, kunnes se kuulutettiin hylätyksi liioista laukoista. Lähtökiihdytys on aina Aatulle ongelmatilanne, mutta tuollaista kiehumista ei ole kyllä hetkeen sen kohdalla nähty. Harmittavaa. Aatu ei ole ollenkaan niin onneton hevonen näihinkään sarjoihin mitä sen taulu nyt näyttää. Sen laukkailu ja epävarmuus on turhauttavaa, kun hevosen kunto ja kyvyt mahdollistaisivat jotain niin paljon enemmänkin.

Aatu lämmityksessä

Aatun kunkkarifiilikset. Jokseenkin lämpimät tunnelmat...

Kuninkuusravisunnuntain seitsemäs lähtö voltissa. Aatu numerolla kaksi.

Samu sitten. Viimeisten ravireissujen leppoisasta ravi-Samusta ei näkynyt Turussa merkkiäkään. Samu potki ja hyppi pystyyn ja oli kaikin puolin hermostunut varikolla. Se ei edes rauhoittunut yhtään lämmityksen jälkeen vaan sama resuaminen jatkui. Tuossa mielentilassa Samulle ja kieltämättä meillekin oli hirveän pitkiä minuutteja odotella varikolla kuninkuus- ja kuningatarseremonioiden loppumista ja ravien jatkumista. Mutta lopulta se kuninkuusravien viimeinenkin lähtö lähti matkaan. Samu kiihdytti takamatkalta tasaisesti matkaan ja pääsi viidenteen pariin ulos. Avauskierros oli aika reipas kellojen näyttäessä 25,0. Vauhti vähän tasoittui toisella kierroksella ja Vellu käänteli kuulemma jo tuossa vaiheessa väsyneen oloisen Samun takasuoran alussa kolmannelle radalle kiriin toisten hevosten perään. Jo puoli kierrosta ennen maalia näki kuitenkin, ettei Samulla ole kaikki hyvin eikä se jaksanut pitää selkäänsä aivan kiinni. Maalisuoralla happi loppui sitten ihan kokonaan ja Samu raahautui todella hiljaa maaliin sijoittuen kahdenneksitoista.

Samu lämmityksessä.

Samun väsyminen olisi mielestäni ollut kyllä täysin perusteltua jo koko reissun stressaamisella ja huonosti syömisellä ja juomisella, mutta eilen Samu käytettiin kuitenkin vielä Kaustisen klinikalla tähystettävänä ja verikokeissa. Henkitorvi oli punainen ja kurkunpäässä rakkuloita. Tulehdusarvot olivat kuitenkin matalat, mutta ei tuollaisella kurkulla henki tietenkään kulje. Tauti on jotain virusperäistä tai sitten allergiaa. Sinällään tosin luulen, että Samun pahin allergia on vain kotoa poisoleminen. Siksi uskon ehkä enemmän virusselitykseen.

Paremminkin siis olisi voinut mennä. Tässä lajissa on kuitenkin jo oppinut nöyräksi, emmekä me varmasti olleet ainoat omaan lopputulokseemme pettyneet osallistujat. Päivät ovat erilaisia ja yllätyksellisyys on toki koko lajin suola. Viikonloppu osoitti taas monessakin mielessä, kuinka armoton ja raaka laji tämä on. Ja kuinka monesta pienestä asiasta kaikki voi olla kiinni. Onnistumisen ja epäonnistumisen ero ei välttämättä ole kovinkaan suuri. Voi, kuinka hieno harrastus meillä onkaan.

Kuninkuusravit tarjoili omien hevosten huonoista suorituksista huolimatta taas hienoja muistoja ja upeaa raviurheilua. Oli paljon naurua ja iloa. Niin ja Kaustisen Metkutukselle pidettiin koko viikonlopun ajan lippu korkealle. 

 

Eini ja Merja meidän banderollin kera lauantaiaamuna ravipaikalla.



Turku 2016 ja huikea yhteishenki!

 

Onnea uusille upeille ravikuninkaallisille!

Kiitos Turku!