Ykkönen Oulusta!

Jee! Raviurheilu ja Samu tietenkin itse tarjoilivat tällä viikolla meille sitä kaikkein parastaan. Totta tosiaan. Niinhän siinä kävi, että maanantai-iltana Oulun Äimärautiolla Samu kirkasti pitkän totosijaputkensa ykkössijaan.

Ansaittu onnistuminen. Näin oli otsikoitu Oulun raviradan juoksuselostuksien viidennen lähdön raviraportti. Jotenkin se oli omasta mielestänikin niin oikein sanottu Samusta, että tuli itsellekin todella hyvä mieli. Samu on voittanut viimeksi tammikuussa, kauden ensimmäisen starttinsa ja ensiesiintymisensä ruunana. On jotenkin hämmentävää, että moni on sitä mieltä, ettei Samu oli siinä välissä kulkenut oikein mihinkään. Näiden ykkössijojen väliin mahtui kuitenkin yksitoista muuta totosijaa. Yksitoista. Suuria onnistumisia ne on nekin. Etenkin, kun keväällä Samu katkesi yhteen starttiin niin pahasti, että meidän taustajoukkojen toive ja vaatimus on ollut nimenomaan rakentaa hevosta tämä kausi uudelleen. Samulle on etsitty sarjoja takamatkoilta, ajettu nätisti, pussissa, selissä ja tehty lyhyitä kirejä. Ollaan iloittu niin valtavasti kaikista niistä esityksistä, kun Samu on käyttäytynyt raveissa kuuliaisesti, osoittanut varikko- ja ratakäyttäytymisellään rentoutumisen merkkejä, tullut hyvävoimaisena maaliin tai kirinyt lopun kovaa. Usein silloin on joku hevonen jäänyt edelle, mutta väitän, että hevosen tulevaisuutta silmällä pitäen juuri kyseiset "vain totosijaan" päättyneet startit ovat olleet niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Edelleen Oulun raviradan juoksuselostuksista kopioitu suora lainaus sanoo näin: R.R. Samulle voitto oli tämän kauden puitteissa vasta toinen, mutta Erkki Jämsän suojatti on esiintynyt lähes koko vuoden todella luotettavasti; 16 starttia on tuottanut peräti 13 totosijaa!

Esittelyyn tulossa.

Taitaa olla lähtökiihdytyksestä. Kyllä lähtee.

Tämän kauden tehtävien ja esitysten valossa Samun tätä edeltävässä startissaan esittämä vahva ja väsymätön kierroksen kiri kolmannella radalla oli jotain hyvin poikkeuksellista ja meidän mielestämme esitys kertoi niin paljon enemmän kuin sijaluku kolme. Se kertoi meille, että Samu on menneet unohtanut, ruuna on nykyään äärettömän hyvässä kunnossa, valmis kilpailemaan ja voittamaan taas omalla tasollaan. Niin se sanoi ja sen se myös sitten maanantaina Oulussa teki. Ei maanantainen tehtäväkään mikään helppo ollut, samoja kilpakumppaneita oli vastassa iltaraveissa kuin lauantaisissa seiskakuustaistoissakin. Samulla oli yksi takamatka ja sieltä lähtörata viisi. Jälkikäteen on tietenkin helppo sanoa, mutta kyllä meillä suuri luotto Samuun oli jo ennakkoon. Tunne kasvoi raveissa aluksi Samun rauhallista ja leppoisaa olemusta varikolla katsellessa ja sittemmin lämmityksessä, jossa ruuna hölkkäsi neljä kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti todella rennosti ja sai kuskiltakin harvinaiset kehut olemuksestaan ja otteistaan.

Startti sujui hyvin. Ison hevosen ei ehkä ole maailman helpointa pyörähtää vitosradalta voltissa, mutta kun Samu sai turpansa kääntymään kilpailusuuntaan, niin silloin lähdettiin. Kyllä tuollainen ääretön lähtönopeus vain on ankaran suuri etu kaikissa, mutta etenkin jo tämän tason ravilähdöissä. Monesti olen miettinyt, että jos Aatu saisi puoletkaan tuosta lähtönopeudesta ja varmuudesta, mitä Samulla on, niin se olisi huikean hyvä hevonen. Mutta kun kaikkea ei tietenkään voi saada samassa paketissa. Onneksi meillä on sitten monta hyvää ravihevosen ominaisuutta eri paketeissa. ;)

Kierros maaliin. Juoksupaikka toisessa ulkoparissa ja kuskiakin vähän jo hymyilyttää... ;)

Juoksijaruuna

Samu polkaisi takamatkalta liikkeelle niin, että saavutti paalun hevoset jo ensimmäiseen kurviin mentäessä. Siinä vaiheessa tilanne oli se, että kukaan ei halunnut ajaa kuolemanpaikalle, ei onneksi Vellukaan, joka pakitti Samun kuudenneksi sisäradan jonossa. Kun takasuoralla toinen ratakin alkoi kelvata kilpakumppaneille, niin Vellu pääsi nostamaan Samun suoraan toiseen pariin ulos. Niin täydellistä kuin vain ravilähdön tapahtumat joskus voivat olla. Kierros mentiin ihan hölkkää väliajoin 33,0-34,5. Oli päivänselvää, että tuollaisen avauskierroksen jälkeen toinen rinki päästeltäisiin urut auki. Ja niin tapahtuikin, mikä tietenkin teki takaa kirivien hevosten tehtävistä haastavia. Kolmas puolikas taittui 25,0 vauhdilla. Samu sai kytätä tapahtumia toisessa ulkoparissa ihmeellisen kauan. Maaliin oli matkaa 400 metriä, kun Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle hyökkäykseen. Ruuna kiri ahnaasti kärkiparin rinnalle ja lopulta voittokamppailu käytiin Hissun Aarteen ja Samun kesken. Samu rutisti rehdisti ja tuli todella lujaa kurkottaen maalilinjalla voittoon! Viimeinen puolikas oli 26-vauhtinen, mutta Oulun raviradan juoksuselostusten mukaan Samu liikahti viimeiset 400 metriä 22-kyytiä. On se semmoinen Samu, ettei toista löydy. Voittoajaksi tuli 28,7ke. Voi suurenmoista Samua, kuinka onnelliseksi se voitollaan meidät teki.

Maalissa voittajina!!!

Tuntui niin hyvältä. Ja tuntuu edelleen. Voittaminen on niin harvinaista herkkua, että näistä hetkistä osataan kyllä ottaa ilo irti. Samun voittokakkukahveja ollaan juotu niin kotona kuin töissäkin. Ihmisten mukanaeläminen tuntuu aina yhtä hämmentävältä. Samoin se, että Tuuli oli taas kerran jaksanut tullut raveihin Samua kuvaamaan kerta Oulussa oltiin. Minun kuvauspalveluni toimii kyllä niin hyvin, että sain suurenmoisen kuvalähetyksen raveista jo kun oltiin vasta puolivälissä kotimatkalla. Kiitos Tuuli! Nämä kuvat ovat niin tärkeitä muistoja. Etenkin, kun nyt aletaan olla taas sillä hämäryysasteella, ettei minun kamerallani saa iltaraveissa mitään onnistunutta otosta Nikon maanantaisistakin yrityksistä huolimatta.

 Samullakin on ollut startin jälkeen kaikki hyvin. Startin jälkeisenä päivänä se sai Jyrin toimesta uudet kengät jalkoihinsa ja palauttelukävelyt ruuna tallusteli vain kävelytyskoneessa. Eilen iskä kävi sen kanssa jo vähän metsätiellä hölkkäämässä. Laiska oli kuulemma ollut, mikä on mielestäni vain oikein hyvä asia. Sanotaan, että laiskoista hevosista tulee pitkäaikaisia kilpahevosia. Toivotaan totisesti, että näin olisi Samunkin kohdalla.

Tähän saumaan on enemmän kuin hyvä väli vähän vetää henkeä. Samun ravikausi jatkunee heti lokakuun alussa, mutta sitä ennen minä vietän viikon syysloman töistä hevosia hoitaen ja niiden kanssa lenkkeillen. Ei voisi olla paremmin. Äitille ja iskälle taasen; Oikein hyvää Rodoksen lomaviikkoa!

Samu, Vellu ja Late. :D

Saatiin voittoloimi ja kukkakimppu. Kiitos Samun. :)