Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



8.10.2016

Voltin vitonen ja komea kakkonen

Samu ja lokakuinen auringonvalo. Oulussa 3.10.2016.

Lokakuu. Kirpeät pakkasaamut, upea iltausva pelloilla, aamuiset jääpinnat tarhojen vesisaaveissa ja talvikarvaa kasvattavat suomenhevoset. Ei siitä mihinkään pääse, että kesä on ollutta ja mennyttä. Talvi on tulossa. Kesän satamisen jälkeen syksy on ollut aurinkoinen ja hieno. Tarhat ovat vielä ihan kelpokunnossa ja kelit muutenkin suosineet. Jos syksy olisi aina tällainen, niin jotakin hyvää tässäkin vuodenajassa sitten ehkä kuitenkin olisi.

Viime vuonna syksy oli niin hankala. Niin kuin koko vuosi oli. Luin vasta itse vuodentakaisia kirjoituksiani. Tapetilla oli Maagikon kuoleminen, Samun käytösongelmat raveissa, Samun jänispattien polttaminen, Aatun hankkarivamman kuntouttaminen, kävelytyskoneesta haaveileminen ja Salaman tervehtyminen. Ei ollut järin aihetta hehkutuksiin. Mutta kaikesta on selvitty. Ehkä vahvistuttukin.
Kaikki on aina niin suhteellista. Mutta tänä syksynä tavallinen arki on tuntunut niin valtavan mukavalta asialta.

Vuosi sitten saattoi olla vähän tällaiset fiilikset... Mutta kannatti olla antamatta periksi.

Mukavaa on myös se, että Samun kanssa ollaan edelleen päästy jatkamaan menestyksekästä raviurheilun harrastamista. Maanantaina käytiin ruunan kanssa taas Oulussa saalistamassa kauden neljästoista totosija, kahdeksas kakkossija ja ihan äärettömän hyvä mieli.

Samu on ollut niin äärettömän varma kilpailija viime aikoina, että sen kanssa on aina mukava lähteä raveihin. Oulu tarjoili Samulle sarjamääritykseltään sopivannäköisen tehtävän, jossa se pääsi starttaamaan kahdenkympin pakilta. Mielestäni lähdöstä tuli oikein hyvätasoinen Tuulenpojun ja Upea Ursulan johdolla. Samulla oli numero 12, joka tarkoitti vitospaikkaa kahdestakympistä. Melkein heti Äimärautiolle saavuttuamme iskä-raasu joutui Hyvösen Laurin tototv:n vihjetenttaukseen. "Voltin vitonen on oikein hyvä paikka lähteä" oli kommentti, mistä saatoin jälkikäteen ehkä hieman kuittailla... Samu oli varikolla ihan unelmarauhallinen ja hölkkäsi kolme kierrosta lämmityksessä rennosti ja rauhallisesti. Kuskin kommentti oli lämmityksen jälkeen, että "takakaarteessa oli vasara ratalla", joten tulkitsimme tämän niin, että hevosella oli kaikki normaalisti. Lämmityksen jälkeen otettiin Samulta tuttuun tyyliin kärryt pois ja peiteltiin hevonen loimikasan alle, jossa se tyynen rauhallisesti torkkui. (!!!). Ihana, ihana, ihana Samu.

Tämmöistäkin tällä kertaa.

No, mitä starttiin tulee, niin se voltin vitonen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia omista epäilyksistäni huolimatta. Lähtö uusittiin kertaalleen, mutta molemmilla lähtöyrityksillä voltin vitonen osoittautui Samulla "oikein hyväksi" paikaksi lähteä ja se kiihtyi kummallakin kerralla todella rivakasti. Jopa niin rivakasti, että hyväksytyssä startissa Samu karautti ensimmäisessä kaarteessa kaulaan... Niinpä niin. Kahdenkympin pakilta ja siltä voltin vitoselta. On se sellainen kanuunakiihtyjä. Me emme todellakaan olleet ajatelleet lähtöön tuollaista käsikirjoitusta, että Samu juoksisi keulasta. No, siellä se kuitenkin veti joukkoa ja näytti kyllä ihan valtavan hienolta. Kierroksen Samu sai vetää kohtuullisen maltillista 30-tempoa. Kolmannella puolikkaalla vauhti kiihtyi 26-lukemiin ja siinä vaiheessa jo vähän näytti, että herran jestas, Samuhan karkaa muilta. Suosikki Tuulenpoju sai kuitenkin toisesta ulkoparista kiritilaa viimeisen puolikkaan alkaessa ja syöksyi hetkessä Samun kiinni, huilasi hetken Samun perässä ja kuittasi loppusuoralla ohitse. Samu piti kuitenkin kaikki muut vastustajat takanaan ja oli 24,5-vauhtisen lopetuksenkin myötä ihan valtavan hyvä. Oi, että voin olla onnellinen sekä tästä kakkossijasta, että Samun koko tästä kaudesta ja etenkin tuosta muodonmuutoksesta mitä sen korvienvälissä on tällä kaudella tapahtunut.


Samu katoksilla. Tuulilta on tulossa oikeitakin ravikuvia näiden kännykkäräpsyjen lisäksi. ;)
Tallin muu hevoskalustokin on ihan tolpillaan. Aatun kanssa ohjelmassa on ensi viikolla keikka Tampereen klinikalle hankkarin kontrolliultraukseen. Jalkaa on hoidettu huippukylmähoidolla, laserilla, akupunktiolla, päärynäkengällä ja kävelytyskoneessa kävelemällä. Olen tyytyväinen siihen, miltä jalka päällepäin näyttää ja miltä se käteen tuntuu. Mutta tosiasiahan on, että vamman havaitsemisesta on kaksi kuukautta, eikä mikään hankkarivamma niin lyhyessä ajassa vielä parane. Mutta ultra näyttänee, missä vaiheessa paranemisprosessissa tällä hetkellä mennään.

Vilmaa olen ajanut kerran-kaksi viikossa. Nyt se jaksaa taapertaa noin viiden-kuuden kilometrin lenkkejä. Ja ihan kuin se alkaisi vähän rauhoittuakin. Noh, saattaa olla että niinkin ihmeellisillä varustemuutoksilla kuin korvien tukkimisella ja leukalenkkisekin vaihtamisella kitaraudalliseen versioon saatiin toivottu apu. Sellainen tietynlainen (vieskeriläinen?) terävyys Vilmasta löytyy edelleen, mutta nyt se on suostunut lenkillä kävelemäänkin ja vähän katselemaan maisemiakin. On kyllä mukava, että Vilmakin kanssa pystyy jo konkreettisesti jotain tekemään ja ensi talvenhan sitä saa jo treenata melkein kuin hevosta. Loppujen lopuksi varsojen kanssa aika menee niin nopeasti.

Vilma syyskuussa Kaustisella käymässä

Vilma yksvee.

Salama vaikuttaa käytökseltään siltä kuin olisi nälkäkuoleman partaalla. Se vain söisi, söisi ja söisi. Ja sillä on aina nälkä. Tiineyttä on takana nyt kohta 4,5 kuukautta ja Salama on jo kovin isomahainen. Ihan kummallista, kuinka erilailla se on jo kantavan tamman näköinen kuin ensimmäisessä tiineydessään. Lenkillä ollaan toki edelleen käyty ja säännöllisesti ratsastustunneillakin.

Samun ravikausi jatkuu torstaina Seinäjoella. Hyvät sarjat ovat nyt totaalisen kortilla, joten tässä välissä täytyy ajaa sitten jokin ei niin sopiva -sarja. Sellainen on siis Seinäjoella tarjolla. Lähtö 7, numero 12, täyden matkan voltti ja neljäkymppiä pakkia. Se on paljon se. Lähtöpaikka on nyt vitosen sijasta kakkonen, mutta kaiketi Samu siitäkin kiihtyy. Käydään kokeilemassa.c

Viime viikolla hevosurheilua selatessa meinasi itselläkin mennä kahvit väärään kurkkuun, kun takasivu lävähti eteen. Siinä oli pieni juttu meidän puuhastelusta Pienen tallin tarina- palstalla. Kaikenlaista kummallista voikin tässä lajissa kokea ja löytää itsensä ihan oudoista tilanteista. Elämää, ei sen enempää.



6 kommenttia:

  1. Samu <3 Ja kyllä se Aatukin sieltä vielä takaisin tulee, saa parasta mahdollista hoitoa!!! Meillä on myös isomahainen mamma, laskettu aika toukokuun lopulla ja tamma näyttää siltä, että voisi varsoa joulukuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että ensi vuonna päästäisiin taas harrastamaan raviurheilua kahden kilpahevosen voimin. Mutta ei voi mitään, nämä sairas- ja toipumistauotkin kun tuppaavat kuulumaan tähän lajiin. Onpa hyvä kuulla, että muillakin on toukokuussa varsovat tammat jo isomahaisia. Just ajattelin, että Salama oli viime kerralla tiineenä ollessaan tähän aikaan vielä ihan starttikuntoinen, mutta tällä erää tamma näyttää siltä, ettei ole suurin piirtein ikinä kilpaa juossut. :D

      Poista
  2. Hienoja onnistumisia taas teijän poppoolle. Ja kaiken tuon synkän viime vuotisen jälkeen niitä varmasti osaa arvostaa - ja tästä ulkopuolisen näkövinkkelistä myös kunnioittaa, myötäelää... Onnea jälleen (ja kiitos näistä myötäeletyistä hetkistä)!

    HU:n takakansi bongattu tuoreeltaan myös täällä. Ensin tunnistin Samun ja sitten piti alkaa juttuaki lukemaan. Hieno on tarinanne isommankin yleisön kuultavaksi!

    Mukavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaat sanoa aina niin oikeat asiat oikeilla sanoilla. Kiitos. Viime vuosi oli sellainen tuskien taival, että en oikein ymmärrä, kuinka sen saikin rämmittyä lopulta läpi. Siksi olen todellakin nauttinut näistä kaikista onnistumisen ja ilon hetkistä, joita tämä vuosi on onneksi tarjoillut. Vaan sellaistapa elämä on, ylä- ja alamäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia, menetyksiä ja saavutuksia.

      Kiitos, mukavaa loppusyksyä sinullekin!

      Poista
  3. Onnea kakkosesta! (Nyt mennyt kyllä ihan ohi Samun startti, mutta hienosti taas mennyt!) Ja hieno juttu lehdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. :) Sinä oot niitä harvoja ihmisiä, jotka aina muistaa seurata.

      Poista