Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



22.9.2016

Ykkönen Oulusta!


Jee! Raviurheilu ja Samu tietenkin itse tarjoilivat tällä viikolla meille sitä kaikkein parastaan. Totta tosiaan. Niinhän siinä kävi, että maanantai-iltana Oulun Äimärautiolla Samu kirkasti pitkän totosijaputkensa ykkössijaan.

Ansaittu onnistuminen. Näin oli otsikoitu Oulun raviradan juoksuselostuksien viidennen lähdön raviraportti. Jotenkin se oli omasta mielestänikin niin oikein sanottu Samusta, että tuli itsellekin todella hyvä mieli. Samu on voittanut viimeksi tammikuussa, kauden ensimmäisen starttinsa ja ensiesiintymisensä ruunana. On jotenkin hämmentävää, että moni on sitä mieltä, ettei Samu oli siinä välissä kulkenut oikein mihinkään. Näiden ykkössijojen väliin mahtui kuitenkin yksitoista muuta totosijaa. Yksitoista. Suuria onnistumisia ne on nekin. Etenkin, kun keväällä Samu katkesi yhteen starttiin niin pahasti, että meidän taustajoukkojen toive ja vaatimus on ollut nimenomaan rakentaa hevosta tämä kausi uudelleen. Samulle on etsitty sarjoja takamatkoilta, ajettu nätisti, pussissa, selissä ja tehty lyhyitä kirejä. Ollaan iloittu niin valtavasti kaikista niistä esityksistä, kun Samu on käyttäytynyt raveissa kuuliaisesti, osoittanut varikko- ja ratakäyttäytymisellään rentoutumisen merkkejä, tullut hyvävoimaisena maaliin tai kirinyt lopun kovaa. Usein silloin on joku hevonen jäänyt edelle, mutta väitän, että hevosen tulevaisuutta silmällä pitäen juuri kyseiset "vain totosijaan" päättyneet startit ovat olleet niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Edelleen Oulun raviradan juoksuselostuksista kopioitu suora lainaus sanoo näin: R.R. Samulle voitto oli tämän kauden puitteissa vasta toinen, mutta Erkki Jämsän suojatti on esiintynyt lähes koko vuoden todella luotettavasti; 16 starttia on tuottanut peräti 13 totosijaa!

Esittelyyn tulossa.

Taitaa olla lähtökiihdytyksestä. Kyllä lähtee.


Tämän kauden tehtävien ja esitysten valossa Samun tätä edeltävässä startissaan esittämä vahva ja väsymätön kierroksen kiri kolmannella radalla oli jotain hyvin poikkeuksellista ja meidän mielestämme esitys kertoi niin paljon enemmän kuin sijaluku kolme. Se kertoi meille, että Samu on menneet unohtanut, ruuna on nykyään äärettömän hyvässä kunnossa, valmis kilpailemaan ja voittamaan taas omalla tasollaan. Niin se sanoi ja sen se myös sitten maanantaina Oulussa teki. Ei maanantainen tehtäväkään mikään helppo ollut, samoja kilpakumppaneita oli vastassa iltaraveissa kuin lauantaisissa seiskakuustaistoissakin. Samulla oli yksi takamatka ja sieltä lähtörata viisi. Jälkikäteen on tietenkin helppo sanoa, mutta kyllä meillä suuri luotto Samuun oli jo ennakkoon. Tunne kasvoi raveissa aluksi Samun rauhallista ja leppoisaa olemusta varikolla katsellessa ja sittemmin lämmityksessä, jossa ruuna hölkkäsi neljä kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti todella rennosti ja sai kuskiltakin harvinaiset kehut olemuksestaan ja otteistaan.

Startti sujui hyvin. Ison hevosen ei ehkä ole maailman helpointa pyörähtää vitosradalta voltissa, mutta kun Samu sai turpansa kääntymään kilpailusuuntaan, niin silloin lähdettiin. Kyllä tuollainen ääretön lähtönopeus vain on ankaran suuri etu kaikissa, mutta etenkin jo tämän tason ravilähdöissä. Monesti olen miettinyt, että jos Aatu saisi puoletkaan tuosta lähtönopeudesta ja varmuudesta, mitä Samulla on, niin se olisi huikean hyvä hevonen. Mutta kun kaikkea ei tietenkään voi saada samassa paketissa. Onneksi meillä on sitten monta hyvää ravihevosen ominaisuutta eri paketeissa. ;)

Kierros maaliin. Juoksupaikka toisessa ulkoparissa ja kuskiakin vähän jo hymyilyttää... ;)

Juoksijaruuna

Samu polkaisi takamatkalta liikkeelle niin, että saavutti paalun hevoset jo ensimmäiseen kurviin mentäessä. Siinä vaiheessa tilanne oli se, että kukaan ei halunnut ajaa kuolemanpaikalle, ei onneksi Vellukaan, joka pakitti Samun kuudenneksi sisäradan jonossa. Kun takasuoralla toinen ratakin alkoi kelvata kilpakumppaneille, niin Vellu pääsi nostamaan Samun suoraan toiseen pariin ulos. Niin täydellistä kuin vain ravilähdön tapahtumat joskus voivat olla. Kierros mentiin ihan hölkkää väliajoin 33,0-34,5. Oli päivänselvää, että tuollaisen avauskierroksen jälkeen toinen rinki päästeltäisiin urut auki. Ja niin tapahtuikin, mikä tietenkin teki takaa kirivien hevosten tehtävistä haastavia. Kolmas puolikas taittui 25,0 vauhdilla. Samu sai kytätä tapahtumia toisessa ulkoparissa ihmeellisen kauan. Maaliin oli matkaa 400 metriä, kun Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle hyökkäykseen. Ruuna kiri ahnaasti kärkiparin rinnalle ja lopulta voittokamppailu käytiin Hissun Aarteen ja Samun kesken. Samu rutisti rehdisti ja tuli todella lujaa kurkottaen maalilinjalla voittoon! Viimeinen puolikas oli 26-vauhtinen, mutta Oulun raviradan juoksuselostusten mukaan Samu liikahti viimeiset 400 metriä 22-kyytiä. On se semmoinen Samu, ettei toista löydy. Voittoajaksi tuli 28,7ke. Voi suurenmoista Samua, kuinka onnelliseksi se voitollaan meidät teki.

Maalissa voittajina!!!

Tuntui niin hyvältä. Ja tuntuu edelleen. Voittaminen on niin harvinaista herkkua, että näistä hetkistä osataan kyllä ottaa ilo irti. Samun voittokakkukahveja ollaan juotu niin kotona kuin töissäkin. Ihmisten mukanaeläminen tuntuu aina yhtä hämmentävältä. Samoin se, että Tuuli oli taas kerran jaksanut tullut raveihin Samua kuvaamaan kerta Oulussa oltiin. Minun kuvauspalveluni toimii kyllä niin hyvin, että sain suurenmoisen kuvalähetyksen raveista jo kun oltiin vasta puolivälissä kotimatkalla. Kiitos Tuuli! Nämä kuvat ovat niin tärkeitä muistoja. Etenkin, kun nyt aletaan olla taas sillä hämäryysasteella, ettei minun kamerallani saa iltaraveissa mitään onnistunutta otosta Nikon maanantaisistakin yrityksistä huolimatta.

 Samullakin on ollut startin jälkeen kaikki hyvin. Startin jälkeisenä päivänä se sai Jyrin toimesta uudet kengät jalkoihinsa ja palauttelukävelyt ruuna tallusteli vain kävelytyskoneessa. Eilen iskä kävi sen kanssa jo vähän metsätiellä hölkkäämässä. Laiska oli kuulemma ollut, mikä on mielestäni vain oikein hyvä asia. Sanotaan, että laiskoista hevosista tulee pitkäaikaisia kilpahevosia. Toivotaan totisesti, että näin olisi Samunkin kohdalla.

Tähän saumaan on enemmän kuin hyvä väli vähän vetää henkeä. Samun ravikausi jatkunee heti lokakuun alussa, mutta sitä ennen minä vietän viikon syysloman töistä hevosia hoitaen ja niiden kanssa lenkkeillen. Ei voisi olla paremmin. Äitille ja iskälle taasen; Oikein hyvää Rodoksen lomaviikkoa!

Samu, Vellu ja Late. :D

Saatiin voittoloimi ja kukkakimppu. Kiitos Samun. :)

16.9.2016

Finaalikierros


Samu on nykyään meidän tallin todellinen ilonaihe. Tietenkin vain jo silläkin, että se on ainut hevonen tällä hetkellä, jonka kanssa päästään harrastamaan raviurheilua. Mutta jo nykyisen Samun olemassaolo on suuri ilonaihe! Näinkin vanhana ruunatulla hevosella otti kyllä aikansa "ruunautua", mutta nyt Samu on jo valtavan mukava hevonen. Uskon, että vaikka meidän ihmisten elämä helpottui Samun ruunaamisen myötä paljon, niin eniten Samu hyötyi siitä itse. Nyt sillä on jotenkin helpompi olla. Huolettomampi elämä. Saattavat ne Aatun kanssa edelleen vähän äkäillä toisilleen ja hypellä karsinassa kahdelle jalkaa, mutta ne on niin pientä kismaa aikaisempaan verrattuna, ettei voi kuin huvittuneena katsella.

Ravikäyttäytymisen muuttuminen on kuitenkin se kaikkein paras asia Samun ruunautumisessa. Lahjojen tai vauhtien puolesta sen olisi tietenkin kuulunut iän päivää ollakin ori, mutta kun keskittymiskyky ja palveluhalu hävisivät, niin minkäs teet. Mutta sen minä sanon, että onhan nykyisen Samun kanssa vain eri leppoista käydä raveissa. Päivät vaihtelevat edelleen jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan toimivuus on ollut nyt jo pitkään melkoisen mallillaan.
Viime lauantainen Oulun startti on ehdottomasti myös sarjassa hyviä, onnistuneita, iloisia ravireissuja.

 
 
Samu, iskä ja minä

Samu lunasti Rovaniemen kakkossijallaan paikan Oulun T76-finaalikierrokselle. Koska Niko ajoi Samulle finaalipaikan, olisi mielestäni ollut oikeudenmukaista ajattaa Samua myös itse finaalikierrokselle samalla kuskilla. Ajokiellon takia homma kuitenkin tyssäsi jo suunnitelmaan ja Oulussa Samun kärryille kiipesi tuttuun tapaan Vellu. Sarja oli yhdistetty Huippu- vastaan Haastajadivisioonalaisten kohtaamiseksi tasoitusajon turvin, mikä tarkoitti Samun kohdalla siis kahdenkympin pakkia, numeroa kolmetoista ja lähtöpaikkaa kaksi. Vaikka Samukin on osoittanut olevansa hienossa kunnossa, niin Oulun startti ei tuntunut etukäteen millään muotoa helpolta tehtävältä. Kun kyse on finaalikierroksesta, niin tason hurjuuden kyllä tietää. Kova se oli nytkin. Lisäksi Oulussa takamatkan hevosten kiertämistehtävä tuntuu vielä vähän haastavammalta, kuin monilla muilla radoilla. Mutta ei auttanut. Sieltä se nyt oli vain koitettava lähtöä lähteä ajamaan.


Iloinen raviruuna
 
 
Lämmityksestä tulossa

Samu oli Oulussa rauhallinen. Aivan ihan rauhallinen. Oulussa on niin isot ja tilavat katokset, että jotenkin Samu on vielä astetta rennompi niissä seisoskellessaan. Lämmitys oli tuttuun tapaan neljä kierrosta hölkkää kilpailusuunnan vastaisesti. Kuskin mukaan Samu tuntui jo lämmityksessä poikkeuksellisen hyvältä, mikä oli aika paljon sanottu. Odotuksen hieman nousivat lämmityksen jälkeen, mutta eihän tehtävä edelleenkään yhtään helpommalta vaikuttanut. Startti onnistui toisella yrittämällä. Samu lähti molemmilla lähtöyrityksillä hyvin ja vaikka se oli selvästi aika paineissaankin, niin nykyisessä mielentilassaanhan Samu pyörähtää sitten tarvittaessa tosiaan vaikka takaisinkin volttiin. Näiden hetkien aikana sitä aina muistaa ajatella, että ihan aina homma ei tosiaan ole käynyt näin helposti.


Lähtökiihdytys oli sekava. Moni hevonen laukkasi ja tilanteita oli ensimmäiseen kurviin saakka jos jonkinmoista. Samu pääsi takamatkalta hirvittävän hyvin porukan läpi ja pääsi heti kättelyssä kolmanteen pariin ulos! Etukäteen olin laskenut juoksupaikan olevan ehkä viiden ulkopari, että siihen nähden alku meni enemmän kuin hyvin. Ensimmäinen kierros mentiin paalulta tasaista 28-kyytiä ja viimeisen kierroksen alkaessa kolmas rata melkein ruuhkautui kiriinlähteneistä hevosista. Vähän yllättäen Vellu nosti Samun vetämään kolmannen radan letkaa. Suoraan sanottuna hirvitti, kuinka lyhyestä ja napakasta kiristään tunnettu Samu jaksaisi kilometrin tasaisen kirin kolmannella radalla. Mutta tällä kertaa Samu jaksoi kaiken. Se pääsi takasuoran lopussa pudottautumaan jo johtohevosen rinnalle ja sinnitteli siitä urhoollisesti perille. Johtohevonen karkasi lopussa muilta ja yksi suojaisamman juossut hevonen kiri maalisuoralla Samusta ohi, mutta ruuna ansaitsee silti kolmossijastaan kaikki ylistyssanat. Valtaisan hieno ja rehti kiri hyvätasoisessa lähdössä! Kolmossija tuntui niin upealta saavutukselta. Aikakin oli varsin komea syyskuinen volttinoteeraus 26,3ke.

Kierros jäljellä kiriin lähdössä. Ihan oli tosiravien tuntua, kun Kontio ajoi edessä. :D

Loppusuora. Samu on niin tosissaan. Loppuun asti.

Tuon startin myötä Samun kanssa saatiin sanoa haastajadivisioonalla heiheit. Nyt koitetaan kalastella Samulle syksyn mittaan sopivia tehtäviä tavallisista raveista. Ja sitten todella toivotaan, että ensi talvi on pitkä ja runsasluminen, sillä aika paljon treeniä ollaan suunniteltu Samun talven varalle. Ihan vielä talvi ei ole tulossa, joten päästellään sitten kilpaa. Rupeama jatkuu jo ensi maanantaina ja niinikään taas Oulussa. Sinällään huvittavaa, että puoleen vuoteen ei löydetä Oulusta meidän hevosille lainkaan sopivia sarjoja ja nyt sitten ei muualla tarvitse käydäkään. :)

Loppuun vielä suurensuuri KIITOS Tuuli Nikille kaikista Oulun ravipäivän kuvista. Onhan nämä laadultaan pikkuisen parempaa luokkaa kuin omat otokseni. Onni on tuollainen superkuvaaja-ihminen tuttavapiirissä. :)

Samun kanssa

2.9.2016

Ristiin rastiin

Viimeisen viikon aikana hevoset ovat järjestäneet kiitettävästi ohjelmaa ja kuljetuskalusto on suihkinut Suomea ristiin rastiin akselilla Rovaniemi - Tampere. Välissä on pitänyt käydä tietenkin töissäkin ja taas on menty. Sanoin, että jos pääsen sunnuntaihin asti niin, että olen ollut koko viikon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin saan kyllä onnitella itseäni. Ohjelmaa on ollut niin paljon, että saa nähdä muistanko enää itsekään kaikkea. Toisaalta hevoset ovat kyllä tarjoilleet viikon aikana myös melkoisesti tunteita laidasta laitaan. On iloittu, petytty, hämmästytty, sisuunnuttu ja kaikkea muutakin siltä väliltä. Eli harrastettu. Hevosharrastettu. :)

Rovaniemen reissulta ei ole muuta kuin pari vesisadekuvaa. Tässä siis Tuulin ottamia Oulun kuvia vielä rekvisiittana.

Koko viimeisen viikon ehdottomasti paras reissu tehtiin lauantaina Samun kanssa Rovaniemelle. Mäntyvaarassa ravattiin viikon T76-kierros ja Samu osallistui Haastajadivisioonakarsintaan, mikä käytännössä siis tarkoitti täyden matkan ryhmäajoa enintään 20000 euroa tienanneille. Samulla oli auton takaa ehkä huonoin mahdollinen paikka kahdeksan.

Viiden tunnin matka sujui hyvin. Kyllä tuonne Pohjoisen suuntaan on vain niin paljon helpompi ja mukavampi päästellä kuin Etelään. Kotoa lähdettiin tallihommien ja Samun puunaamisen jälkeen puoli kymmeneltä ja perillä Rovaniemellä oltiin puoli kolmelta. Äitin laittamia eväitä syötiin vauhdissa matkalla, muuten ei pysähdytty kuin kuskia välillä vaihtamaan. Koko lauantaiksi Rovaniemelle oli luvattu todella huonoa keliä, mikä oli kyllä kurja juttu ravien järjestäjiä ajatellen. Vettä satoi koko ravien ajan, mutta rata kesti kyllä hirmuisen hyvässä kunnossa! Olihan se rapainen ja likainen, mutta ei yhtään upottava tai liukas. Ja nykypäivänä ihmisillä on kyllä jo sadevaatteet olemassa joten eipä se sade nyt loppupelissä varikolla millään lailla elämää haitannut. Niko ajoi Samulla ensimmäistä kertaa, mutta sinällään oli toki helppoa, kun hevonen oli varmasti kuitenkin kuskille tuttu tai ainakin seurattu tapaus. Samu oli katoksilla vähän jännittynyt, mutta lämmityksessä ja startissa se pelitti kuitenkin erittäin hienosti. Niko ajoi Samulla lämmityksessä neljä kierrosta hiljokseen kilpailusuunnan vastaisesti, sekki auki ja muutenkin mahdollisimman rennolla asenteella. Hevonen hölkötteli normaalinoloisena ja kuski vaikutti olevan tyytyväinen lämmityksestä saatuun ensivaikutelmaan Samusta.

Rovaniemellä voilokeissa oli suklaata mukana. Pieni juttu, mutta aivan ihana yllätys!!!

Jo ennen lähtöä Niko suunnitteli ajavansa Samulla keulaan. Meidän mielipiteemme oli paljon, paljon epäileväisempi ja pyysimme vielä auton irrottua harkitsemaan tilannetta uudemman kerran. Kun lähtöauto sitten irtosi lähtölinjalla, ei ollut kahta sanaa, mikä hevonen sinne keulaan kiihdytti. Radan ulkolaidasta, kasipaikalta, Samu lähti kuin ohjus ja oli saman tien keulassa. Tuon hevosen lähtönopeus on kyllä jotain ihan hirmuista. Niko sai kuitenkin heti ensimmäisessä kaarteessa otettua vauhtia pois ja Samu sai lähdön pelisuosikin Hissun Aarteen eteensä. Taas nähtiin sellainen ominaisuus, josta minä nykyisessä ruuna-Samussa tykkään: Se lähtee kovaa ja sitten rauhoittuu heti kuskin niin pyydettyä eikä jää painamaan turhaan ohjille. Näin sen kuuluukin olla. Niko tarjoili Samulle siis parasta mahdollista reissua johtohevosen takana. Kelistä johtuen matkavauhti oli varsin maltillista, puolikas täyttyi aikaan 29,0 ja koko kierroskin 29,5. Kolmas puolikas oli kaikista maltillisin 31-temmollaan. Matkavauhdista johtuen porukka pysyi tiiviisti kasassa ja Samu oli tiukasti pussissa. Se näytti johtavan perässä koko matkan minusta valtavan hyvältä. Viimeisen takasuoran lopussa Niko pääsi kääntämään Samun toiseen pariin ulos, mutta koska kolmas ratakin oli täynnä kiriviä hevosia, niin pussissa oltiin edelleen. Maalisuoran alussa tilanne näytti edelleen tukalalta. Hevosia oli joka puolella ja Samu piilossa rintaman takana.

Samu kuvattuna Oulussa toissastartissa.

Nämä pussiinjuuttumiset ovat tietenkin täysin mahdollista nyt, kun hevoselle halutaan antaa mahdollisimman helppoja "säästöjuoksuja". Ne kehittävät hevosta varmasti kaikista eniten. Siksi oltaisiin oltu täysin tyytyväisiä, että Samu olisi tullut nytkin kärkirintaman takana voimissaan maaliin saakka. Mutta tällä kertaa kävi meidän tuurit. Sata metriä ennen maalia kolmatta rataa kirinyt hevonen laukkasi ja Samu sai ihan viime hetkillä kiritilaa. Sata metriä on melkoisen lyhyt matka suomenhevosen kiihdyttää, mutta Samulta löytyi siihen vaadittava rytmivaihtokyky ja se tykitti maalilinjalle tulisesti ehtien toiseksi!!! Aivan huikean hienoa! Ajaksi tuli 29,5ake, josta viimeinen puolikas tultiin 27-kyytiä.

Minua on vähän harmittanut, kun Samu ei ole aikaisemmin onnistunut näissä juoksemissaan T76-sarjoissa ollenkaan kykyjensä vastaamalla tavalla, eikä siitä nytkään puhuttu ennakkovihjeissä yhtään mitään. Itse on kuitenkin tiennyt, että Samu kyllä kykenee pärjäämään näissäkin lähdöissä, kun vaan on terve ja saa tarvitsemansa suojajuoksun. Olin niin valtavan iloinen, että nyt tällainen onnistuminen saatiin tärkeään paikkaan! Kun miettii Samunkin kohdalla kaikkea viimeisen vuoden aikana tapahtunutta ja koettua, niin osaa todellakin arvostaa sitä, että se nyt tulee korvat pystyssä seiskakuuskakkosena maaliin! Tuntui niin äärettömän hyvältä. Kuskikin kuulosti olevan hevoseen kaikin puolin tyytyväinen. Kommenttiin "on sitten pikkuisen verran juoksijahevonen" on loppujen lopuksi aika helppo yhtyä. Tässä matkan aikana vain on ollut niin kaikenlaista pienempää ja isompaa murhetta ja vastoinkäymistä.

Lähdön jälkeen varikolle Samua tuli katsomaan myös sen pikkusiskon R.R. Patriinan omistajat, jotka olivat kuulemma tulleet ihan pohjoisesta Suomesta raveihin vain Samun takia. On tämä hevoshomma vain aika hieno, kummallinen ja yhdistävä asia. :) Vesisateinen ravipäivä oli siis loppujen lopuksi vallan hyvä raviretkikokemus. Raviretkeltä oltiin kotona puoli kahdentoista aikoihin. Ja oli mukava tulla kotiinkin, kun muut hevoset odottavat jo tallissa ruokittuina ja hoidettuina. Aika luksusta.

Maanantaina reissuvuorossa oli Aatu ja määränpäänä Tampereen klinikka. Taas. Aatu oli käynyt siellä vasta vajaa kuukausi sitten Kimmon tutkimuksissa. Sen takia melkein hävetti viedä Aatu taas Tampereelle Kimmon syyniin. Viime kertaisten hoitamisten jälkeen Aatulla ajettiin vain yksi hiitti, jossa se puolsi kummallisen paljon kilpailusuunnassa ulospäin. Hiittiä seuranneena kolmena seuraavana päivänä en ollut täysin tyytyväinen Aatun hankkarijalkaan, jossa sisäsäärellä tuntui pienehkö lämmin kohta ja vähän turvotusta. Jalka ei ollut missään vaiheessa puristusarka eikä Aatu ontunut sitä mitenkään. "Näkyvä" vaiva hävisi jalasta nopeasti kylmäämisellä, mutta päätettiin kuitenkin, ettei Aatulla ajeta hiittiä ennen kuin jalka on katsottu vielä uudestaan. Kinttu oli kuitenkin jo niin hyvännäköinen, etten enää itsekään uskonut siitä mitään pahempaa vikaa löydettävän. Lopputulos oli kuitenkin toista, enkä tiedä enää olenko liiallisesta vainoharhaisuudestani ylpeä vai masentunut. Aatun vasemman takajalan hankositeen runko-osasta löytyi vammakohta, joka oli noin 15%:n laajuinen. Pieni siis, mutta hankosidevamma kuitenkin. Kimmo piti vammakohtaa melkoisen epätyypillisenä rasitusvamman paikkana eli sinällään on mahdollista, että nykyinen vamma olisi tapaturmaperäinen. Tiedä häntä, ja oli miten oli, hankosidevamma se on jokatapauksessa. Edessä on taas pitkä hoito- ja kuntoutustyö, mutta onhan siitä suosta nousta aikaisemminkin ylös. Ja Aatun iloinen mieli saa kyllä hoitajansakin asennoitumaan kuntoutustyöhön pettymyksestä huolimatta. Ja kävelytyskone on kyllä reipas kuntoutuskaveri myös. Sinällään aikaisempaan verrattuna on nyt helpompaa, kun kontrolloitu kävelyliikunta on kuitenkin kävelytyskoneen myötä helpompaa toteuttaa. Tänään Jyri kävi laittamassa vammajalkaan päärynäkengän välipohjan kera ja eilen Kenneth kävi neuvomassa akupunktiohoidon toteuttamista jalan verenkiertoa lisäämään. Kaikkemme ainakin aiotaan kokeilla. Jalka kontrolliultrataan jo vajaan kuukauden päästä seuraavan kerran, mutta kyllähän tosiasia on, että katseita saa alkaa kääntää seuraavaan vuoteen. Jalka paranee kyllä, kun siihen antaa aikaa ja mahdollisuuden.

Salaman kanssakin kävin osallistumassa huvin ja urheilun vuoksi pieniin ykköstason kouluratsastuskilpailuihin Kannuksessa. Oltiin pienessä luokassa tasan viimeisiä, mutta se nyt oli etukäteenkin ihan selvä juttu. Salama kuitenkin suoritti kaiken pyydetyn, mutta oli aika hämillään pelkästään jo kouluaidoista ja kulki hirmuisen pohkeen takana koko ohjelman läpi. Ratsastajalla oli kuitenkin varmasti paljon hevosta enemmän ongelmia. ;) Tykkään edelleen käydä Salaman kanssa tunneilla silloin tällöin, mutta ei meistä mitään kouluratsukkoa ole koskaan tulemassa. Ravihomma on kuitenkin se josta me molemmat enemmän nautimme kuin mistään tarkasta koulupiiperryksestä. Salaman kanssa ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että kun se on kykynsä ravipuolella näyttänyt, niin nyt voidaan harrastella kaikkea erilaista. Tai olla harrastamatta. Ylipäätänsä voidaan nykyään vain nauttia elämästä.

Salaman kanssa poissa mukavuusalueeltamme.. ;)

Radalla. Kuin ratsuina.

Sokerina pohjalla on sitten Vilman eilinen näyttelyreissu. Ylivieskassa pidettiin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyt, joihin Vilman kanssa suuntasimme. Kuten jo viimeksi kirjoitin, en ole koskaan pitänyt Vilmaa mitenkään erityisen hienona varsana, enkä ollut mitenkään erityisen innoissani sitä koko näyttelyyn viemässäkään. Tottakai Vilma on äärimmäisen hyvin hoidettu varsa. Olen tarkka sen(kin) ruokinnasta, kengityksestä ja hyvinvoinnista muutenkin. Vilma ei ole mikään pihattoon unohtunut ihmisiä pelkäävä karvakasa, muttei todellakaan mikään päitä kääntäväkään ilmestys. Vilma on kuitenkin selväpäinen varsa, jonka kanssa näyttelyreissu oli mahdollista toteuttaa ja tottakai näyttelypäivä on oikein opettavainen varsalle itselleen. On vain erittäin tervettä käydä välillä poissa kotoa. Ja niin totaalisesti oli! Ainakin minulle itselleni! Vilma ei välittänyt reissaamisesta tai näyttelyelämästä muutenkaan yhtikäs mitään, mutta minulle sitten selvisi eilisen aikana, että minulla taitaakin olla aika hieno varsa.

Villiässä Ylivieskan tamma- ja varsanäyttelyssä 31.8.2016

Vilma otti ja vetäisi sitten mielettömän I- palkinnon, oli näyttelyn paras varsa ja sai elämänsä ensimmäisen voittoloimen! Tuota noin. Olin kyllä ihan ällikällä lyöty. Sen minäkin olen etukäteen tiennyt, että Vilmalla on aika hienot liikkeet. Onneksi se innostui ne näyttelyssä näyttämään tuomareillekin ja Vilma saikin palkintojenjaossa kehut: "erittäin hyvin liikkuva varsa". Myös kavioita kehuttiin harvinaisen hyviksi, mikä sinällään on huvittavaakin, sillä nehän olivat se ensimmäinen murheenaihe Vilman tultua meille viime vuoden lopussa. Se oli karsinassa niin kova kuopimaan, että kumimattovirityksistä huolimatta sai etukavionsa kuokittua kamalan lyhyiksi. Tämän vuoksihan Vilma on ollut kengässä jo kohta vuoden päivät! Jyri on tehnyt hyvää työtä, kaviot on saatu taas mallilleen ja jalka-asentoja samalla korjattua. Näin ilmaistuna huomaa, että onhan Vilmaa hoidettu todellakin ajatuksella, mutta ei nuo toimenpiteet mitään suuria juttuja ole olleet. Kannatti kuitenkin. Ihan kaikki.

Koska olen nyt niin fiiliksissä Vilman näyttelymenestyksestä, niin rustaan tähän sen saamat arvostelut:
Tyyppi: 7,5 (Hyvänpuoleinen, raskas.)
Runko: 8 (Syvä, vankka, alakylkinen, pitkä runko. Lyhyt leveä kaula. Pitkä, matala säkä. Hieman kantava lanne.)
Jalka-asennot: 8 (Etujaloissa taittuneet varvasakselit, pitkät vuohiset. Takajalat hyväasentoiset. Kuivat jalat.)
Käynti: 8,5 ( Etujalat: ahdas, kerivä. Takajalat: melko väljä, suora. Pitkä, tahdikas käynti.)
Ravi: 8,5 (Etujalat: väljenee, hieman kerii. Takajalat: väljä. Rytmikäs, ilmava ravi)
Kaviot: 9 (Hyvät, korkeat, hyvä sarveinen)
Säkäkorkeus: 148cm - lautaskorkeus 149cm.

Palkintosadetta. Ensimmäinen voittoloimi!!!

Tämä oli hauska. Päivän parhaat kaviot lähikuvassa... ;)

Vilman juoksunäytettä.


Mittauksessa. Vakavaksihan se vetää. :D

Ruusukehai!

Vilma! Yksmiinuspalkinnon kera!!! Uskomatonta!!!!

Huhhei. Olipahan melkoisen ikimuistoinen näyttelypäivä. Menestys oli toki hienoa, mutta niin oli Vilman käytöskin. Se on ollut kai jo sen verran monesti ratareissuilla mukana, että se oli näyttelyissä koko ajan todella rauhallinen, lunki ja hyvinkäyttäytyvä. Ja ne on niitä ihan oikeasti isoja asioita toivottavasti tulevaa raviuraa silmällä pitäen.

Eilen Kenneth kävi Pohjanmaan turneellaan ja samalla meilläkin hoitamassa hevosia. Samu ja Vilma pääsivät Kennethin käsittelyyn ja sitten tuo Aatun hankkarijalkakin. Jopa Kennethiä oli vähän huvittanut Vilman hoidattaminen. Halusin kuitenkin, että sekin katsotaan läpi, kun sillä oli tässä reilu kuukausi sitten vähän kummallinen ontumisepisodikin. Se veti Kaustisen radalla ritolat, kuskasi meikäläistä vajaan kierroksen ja sen jälkeen rupesi ontumaan. Jaloista en koskaan löytänyt mitään selittävää ja koko ontuminenkin loppui muutamassa päivässä, mutta nyt Kenneth kävi Vilman selän ja kaulan läpi ja kuulemma availi sieltä jotain jumeja ja lukkoja. Hyvä näin. Ollaan siis toistaiseksi vielä ihan aikataulussa Villimiehen tammakilpaa 2020 silmällä pitäen. ;)

Vilma Kennethin käsittelyssä. Samu odottaa vuoroa taustalla.

Nyt kääntyy taas! Kiitos Kenneth!

21.8.2016

Mennyttä ja tulevaa



Samu - terveenä takaisin.

Elokuu on ollut Keski-Pohjanmaalla niin sateinen, että ilmassa on ollut  huomattavasti enemmän syksyn kuin kesän tuntua. Yöt on jo pilkkopimeitä, mutta onneksi päivässä on vielä mittaa harrastaa.

Mietin, että mitähän elokuussa edes on tapahtunut. Siis muuta kuin satanut. Aika klinikkapainoitteinen kuukausi on tainnut hevosten osalta ollut. Samun keuhkoputki ja kurkunpää tähystettiin ja todettiin taas terveeksi 1,5 viikkoa sitten. Samana päivänä ilmoitettiin Samu Ouluun starttiin ja perjantai-iltana käytiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle päästelemässä kilpaa Äimärautiolla. Startti osoitti, että Samu on taas terve ja Turun onneton esitys saatetaan vihdoin unohtaa. Minusta Oulussa on ihan hirvittävän mukava käydä raveissa. En oikein osaa syytä siihen edes perustella, mutta ehkä se on monen toimivan asian summa. Oulu on sopivan ravimatkan eli parin tunnin ajamisen päässä, katokset ovat hienot ja siistit, rata alkaa olla taas kunnossa ja jotenkin siellä on vain niin kiva käydä.


Suurin helpotus koettiin ehkä taas jo ennen varsinaista starttia, kun havaittiin, että Samu oli Turun vouhkaamisen, raivoamisen ja stressaamisen jälkeen taas oikein lepposin mielin mukana raveissa. Nyt se oli "taas" rauhallinen jo katoksilla. Olen miettinyt, mikä oli Turun reissulla ongelmien muna ja mikä kana. Stressasiko Samu vieraassa paikassa itsensä sairaaksi asti vai stressasiko se sitä, että tunsi itsensä jo sairaaksi. Tiedä häntä. Jokatapauksessa, nyt Samulla oli aivan eri ääni kellossa. Vellu ajoi sillä jo normaaliksi muodostuneen lämmityksen; neljä rinkiä rataa kilpailusuuntaa vastaan ympäri hyvin, hyvin hiljaa hölkäten. Sinällään tuollaisesta hölkkäämisestä tuskin saa hevosesta mitään tarkkaa kuvaa, mutta tuollaisella lämmityksellä Samu saadaan pysymään rauhallisena ja toimivana. Ja toisaalta, on Vellu Samun kyytillä sen verran istunut, että tietää hevosen kyllä.

Samun Oulun varikkomoodi.


Samu vetämässä etummaista volttia numerolla yksi. Voi kuinka ihminen voi olla onnellinen jo hevosen toimivuudestakin!

Samulla oli ravien ensimmäinen lähtö ja numero yksi. Paalulla oli Samun lisäksi vain yksi toinen hevonen ja koko lähtö muutenkin tasoitusajosta huolimatta vain kahdeksan hevosen koitos. Välillä minulla on niin ikävä nollasarjoihin, joten nyt tuntui melkein ihastuttavalta päästä starttaamaan heti ravien avauslähdössä. Tuntui melkein kuin olisi taas jokin uusi alku ohjelmassa. Kummallisia mielipiteitä sitä kehittyykin... ;) Jokatapauksessa, Samu volttasi kiltisti ja  kiskaisi kiihdytyksessä keulaa. Olimme hirvittävän iloisia Vellun ratkaisuun ottaa Samua jo lähdössä kiinni ja päästää takamatkalta rinnalle kiiruhtanut pelisuosikki Turon Linda eteen. Samu sai paikan johtohevosen takaa, mikä oli ihan täydellistä. Matkavauhti oli ihan kummallisen rauhallista, mutta se todella sopi meille ja siitä otettiin kaikki ilo irti. Avauspuolikas 36,0 (!!!), kierros 32,0, kolmas puolikas 25,5 ja viimeinen 31,0. Hiljaisesta vauhdista johtuen koko osallistujaporukka pysyi maaliin saakka melkoisen tiiviisti kasassa. Samu ei saanut koskaan kiritiloja johtohevosen takaa ja saapui maaliin kerrankin niin, että varastoon jäi vielä käyttämättömiä vaihteita ja voimia. Keulahevonen kurkotti lopussa kuitenkin kohteliaasti sen verran alta pois, että Samu pääsi nipinnapin tuikkaamaan perässä kakkoseksi. Erittäin hyvä mieli jäi tästä startista etenkin meille Samun omille ihmisille, kuten kaiken järjen mukaan ajateltuna myös Samulle itselleen. Ajaksi tuli 29,7ke. Niin hyvä mieli kyllä jäi, että vieläkin hymyilyttää. Lisäksi Tuuli oli pitkästä aikaa meidän kanssa samoissa raveissa ulkoiluttamassa kameraansa jonka seurauksena sain Samusta ihan hirvittävän hienoja ravikuvia muistoksi. Kiitos Tuuli!


Lähtökiihdytys. Samu keulaan.

Samun kausi jatkuu jo ensi lauantaina, kun lähdetään käymään ruunan kanssa Rovaniemellä T76-raveissa. Samu osallistuu siellä hyvätasoiseen haastajadivisioonakarsintaan. Valitettavasti Samu sai lähtörata-arvonnassa hieman huonon kasinumeron auton takaa, mikä hieman kieltämättä latisti ennakkofiiliksiä. Sieltä aidan vierestä kuitenkin nyt kiihdytetään matkaan ja toivotaan, että ensimmäistä kertaa Samun kyytiin kipuava Niko saa taiteiltua Samulle tasaisen selkäjuoksun ja siten hevoselle ehkä yhden hyvän ravikokemuksen lisää.






 
Olisiko tässä kierros matkaa maaliin. Samu johtohevosen peesissä.


En tiedä onko maaliintulo vai kierros vielä jäljellä. Tässä asetelmassa maaliin kuitenkin tultiin hyvinä kakkosina!

Naapuripitäjässämme Sievissä järjestettiin viikko sitten leikkimieliset matkaratsastuksen harjoituskilpailut, joihin kävin Salaman kanssa osallistumassa. Kilpailureitti oli vain n. 13 km pitkä, joten eipä matkaltaan juuri poikkea Salaman kanssa tehdyistä normaaleista lenkeistä. Maastot kuitenkin olivat huomattavasti kotimaisemia parempia lenkkeilyyn ja kaverin kanssa jutellessa aika kului kyllä nopeasti. Ei edes eksytty reitiltä. Salama oli täysin oma itsensä, kiltti, kuuliainen, iloinen ja virkeä. Sen kanssa kaikki harrastaminen lajista viis on kyllä äärettömän helppoa ja terapeuttista touhua. Lenkki sujui suunnitellussa aikataulussa, sykkeet olivat ennen ja jälkeen sallituissa rajoissa ja saatiin siten hyväksytty tulos kera pokaalin! On mulla vain upea, niin kertakaikkisen upea harrastuskaveri.


Blondihevoset Salama ja Liina liikenteessä. Kuva: Tanja Kiviranta
Mikäs tämmöisissä maastoissa oli lenkkeillessä. Kuva: Tanja Kiviranta.


Vilman ilmoitin loppukuusta Ylivieskassa pidettävään varsanäyttelyyn mukaan. En sinällään pidä sitä mitenkään kovin hienona tai näyttelyissä mahdollisesti pärjäävänä varsana, mutta kyllä jokaisen varsan kanssa kuuluu käydä kerran tai pari näyttelyissäkin. Kokemus on ainakin varsalle itselleen aina opettavainen.

Aatun kanssa tilanne on se, etten ole ihan täysin tyytyväinen sen hankkarijalkaan. Voin olla turhaan vainoharhainen tai ylitarkka tai pilkunnussija tai sitten olen vain oppinut välttämään turhia riskejä tai huomaamaan ongelmat jotakuinkin ajoissa, mutta oli miten oli, Aatu käytetään Tampereen klinikalla Kimmon ultrasyynissä vielä uudestaan. Jatkoja tiedetään ja mietitään sitten tuon reissun jälkeen.  Kyse ei ole kuitenkaan kuin päivän reissusta ja sen jälkeen saadaan varma tieto hankkarin tilanteesta ja ennenkaikkea pääsee eroon (hetkeksi) omasta epävarmuudesta tai vainoharhaisuudesta. Sillä hulluksihan tässä muuten tulisi tallin lattialla kyykyssä hevosten jalkoja syynätessä - ennemmin tai myöhemmin.

Samu Oulussa 19.8.2016

6.8.2016

Elokuun arki

Salaman kanssa loppukesän fiilistelyä.

Lenkiltä metsätieltä tulossa peltomaisemien keskelle.

Elokuun aamuissa on jo vähän syksyn tuntua, mutta illat ovat olleet upeita! Voi kunpa näistä hetkistä saisi ammennettua jotenkin valon voimaa myös tulevaksi talveksi.

Hevosten kanssa tuntuu kuin olisi hetken hengähdystauon paikka. Tai starttihevosten sairastauot mahdollistavat sen hengästystauon. Pieleen menneiden kunkkaristarttien jälkeen tämä viikko on sitten kuskattu hevosia klinikalta toiselle tutkimuksissa. Tai maanantaina Samu kävi Kaustisella tähystettävänä ja verikokeissa, keskiviikkona käytiin Aatun ja Vilman kanssa Kaustisella treenailemassa ja perjantaina iskä käytti Aatua Tampereen klinikalla jalkasyynissä. Siihen päälle kun lasketaan se yli tuhannen kilometrin Turun turnee, niin voinee kyllä sanoa, että viimeisen viikon aikana on hevosten kanssa oltu tien päällä.

Aatun laukkailut ovat jossakin määrin varmasti sen pään sisäinen ongelma, mutta hieman on nyt ravissakin ollut sanomista. Onneksi sille järjestyi ennätysnopeasti Tampereelta Kimmon syyniaika. Pikkuisen on takaraivossa kaihertanut myös pelko siitä, ettei hankkari olekaan täysin kunnossa. Vaikka se on päällepäin näyttänyt ja käteen tuntunut ihan entisenlaiselta, mutta kylläpä tuollaiset vammat aina tietynlaisen vainoharhaisuudenkin jälkeensä jättävät. Taivutuskokeissa sanomista löytyikin nimenomaan hankkarijalasta, mutta onneksi "vain" nivelistä. Vuohinen ja kinner piikitettiin ja lisäksi etupolvetkin. Varmuuden vuoksi Kimmo oli ultrannut myös vammajalan hankositeen ja sen ultraus olikin lopulta se kaikkein paras uutinen, koska hankkari oli täysin ennallaan, eikä ole ottanut starttailusta takapakkia. Hyvä näin. Starttailuun tulee nyt muutamien viikkojen tauko. Ja onhan tuo Aatun taulu taas sillä mallilla, että tauosta voi tulla pitkäkin, jos se ei pääse olemattomilla pisteillään mihinkään mukaan. Onneksi suomenhevossarjoissa pääsee sata kertaa helpommin huonoillakin pisteillä mukaan mitä lämminverilähtöihin vertaa.

Paluu Turun tunnelmiin. Aatu katoksilla. Kiitos kuvasta Lauralle.

Samu on saanut myös vetää henkeä ja parantuu kurkunpään/keuhkoputken tulehdustaan. Ensi viikolla pitäisi varmaankin tähystää se uudestaan, jotta tietää tautitilanteen kehittymisen. Sairastupameininkiä siis vaihteeksi meidän tallissa, mutta nämäkin kuuluvat tähän lajiin. Tai oikeastaanhan kaikenmaailman vaivat ja sairastamiset ovat lajille täysin tyypillistä, ne terveet ja hyvät hetket ovat harvinaisuuksia!

Vilma on ollut edelleen silloin tällöin Kaustisella hiittihevosten mukana maailmankuvaansa avartamassa. Kotona on niin huonot paikat ajaa varsalla, joten raviradalla on paljon turvallisempi käydä Vilman kanssa hölkkäämässä. Toiset päivät ovat edelleen parempia kuin toiset. Varsa kyllä hölkkää ihan nätisti, mutta on silloin tällöin melko teräväliikkuinen tapaus. Pari viikkoa sitten se kuskasi kierroksen mua täyttä kiitolaukkaa ihan vaan ilmeisesti huvin vuoksi. Ainakaan mitään järkisyytä en moiseen riehakkuuteen keksinyt. No, radalla ei latu lopu, joten siinäkin mielessä paikka on niin turvallinen baana varsalla päästelyynkin. Ensi talvena Vilmaa saa ajaa jo melkein kuin hevosta, joten sinällään aika menee kyllä aika äkkiä. Joskin sitten kun erehtyy joskus ajattelemaan, milloin Vilma "sitten joskus" voisi olla starttikuntoinen, niin on parempi lopettaa ajattelu kokonaan. On ne niin valtavan pitkiä projekteja.

Salama voi ihan hyvin. Merja kävi joskus pari viikkoa sitten kuvaamassa meidän ratsastustuntia ja olen saanut jo palautetta, kun kuvia ei ole missään näkynyt, joten pakko kai sitten laittaa tähän muutama esille. Jotenkin ravikuvat on vaan niin paljon mukavampia, että voin luvata, ettei näitä ratsasteluotoksia tule kovin usein tänne näytille... ;)







 
 
Niin ja pestiin me pari viikkoa sitten tallikin. Ei oo mikään elämää suurempi homma, mutta voi kuinka mukavaa on taas puuhastella puhtaassa tallissa. Tykkään.
 
Tallin pesuprojekti vuosimallia 2016 alkamassa...

Ja tässä jo täysi tohina päällä!