Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



7.12.2016

Kauden päätös

On vierähtänyt näköjään kuukauden päivät edellisestä kirjoituksestani. Ehkä pieni hiljaisuus teki hyvääkin. Marraskuu vaihtui joulukuuksi. Toholammille on saatu talvi ja sitä myöten hevosten treenitiet kotonakin alkavat olla aika makeita baanoja päästellä. Joka vuosi tähän aikaan huomaan kuitenkin tykkääväni talvesta. Vaikka toisaalta tuntuu, että varmaan koskaan ei syksy tai alkutalven rorpuuttokelit ole sujuneet hevosten kanssa yhtä helposti kuin tänä vuonna. Ei liiemmin ollut kuraisia tarhoja, ei riviä, ei irtipoljettuja kenkiä. Kummallista. Silti lumi, puhtaus, valkeus  ja pakkanen olivat tervetulleita asioita.

Aatu ja talviaurinko

Blogin hiljaiselon aikana hevoset saivat influenssarokotteensa, kuumeilivat sen jälkeen tyypillisesti muutaman päivän, sitten ne saivat kaikki jonkun ihmeellisen takajalkojen turvotusviruksen, joka myös hävisi alle viikossa kaikilta ilman mitään muiden oireiden ilmaantumista. Hevoset ovat tietenkin myös saaneet hokkikengät alle. Muuten elämä tallissa on ollut ihan raiteillaan. Samu ja Vilma ovat olleet ahkerimmat treenailijat. Olen ajellut Vilmalla muutaman kerran viikossa ja alan tykätä siitä lenkki lenkiltä enemmän. Vaikka se on kiltti ja rauhallinen varsa käsitellä, niin kärryjen edessä se on melkoisen säpäkkä neiti. Mutta ehkäpä elämän kilometrit tasoittavat vielä senkin päätä.

Samun hienosti sujunut 6-vuotiskausi laitettiin eilen Teivossa pakettiin. Valitettavasti kausi päätettiin sitten yhteen kauden huonoimmista esityksistä. Kotona Samulla on ollut kaikki hyvin, se on treenannut hyvin ja sen otteisiin ja olemukseen ollaan oltu kaikin puolin tyytyväisiä. Kausi on ollut pitkä, mutta jo muutama kuukausi sitten loppuvuoden tavoitteeksi oli ympyröity Teivossa juostava All Out- Cup. Se oli sarjamääritykseltään varsin passeli lähtö Samulle ja muutenkin mukavan erilainen suurkilpailu, kun karsinnat ajetaan ryhmälähtöinä ja finaali kokoaa sitten kaikkien karsintojen viisi parasta tasoitusajoon eri paaluille. Sinällään kilpailu on jotenkin tunnearvoltaankin ehkä tärkeä, sillä Aatu voitti 5-vuotiaana yhden All Out -Cupin karsintalähdöistä, mutta laukkaili sitten finaalissa. Samun kanssakin toki toivottiin ja odotettiinkin sen pääsevän finaaliin. Toisin kävi. Niko ajoi tällä kertaa Samulla ja kaikki meni aluksi niin hyvin kuin olla ja voi. Niko ajoi Samulla neljän kilometrin lämmityksen, jossa se oli letkeä ja rauhallinen. Kuski muisti taas kehua Samua "niin juoksijaksi", että tuleehan sellaisesta ammatti-ihmiseltä saadusta positiivisesta palautteesta aina hyvä mieli. Tällä kertaa meillä oli kuski, joka kysyi meiltä, millaisen juoksun Samulle haluttaisiin antaa. Niin, tokihan tuo ruuna on niin hyvä kiihtymään, että sen kanssa saa kyllä vähän itsekin valita taktiikkaan. Toivoimme reissua johtavan takana ja toivoimme, että se johtava hevonen olisi Junkapunka. Kun lähtöauto irtosi, syöksyi Samu vitospaikaltaan keulaan, Junkapunka tuli rinnalle ja Niko päästi sen edelle. Kaikki meni siis niin täydellisesti kuin olla ja voi. Avaus oli 23-vauhtinen, mutta sittemmin vauhti kyllä tasaantui ja selkäjuoksun turvin Samun olisi tottakai pitänyt kestää tuollainenkin avaus. Kierroksen jälkeen kuski oli kuitenkin jo tuntenut, ettei kaikki ole kohdillaan. Hevonen tuntui väsyneeltä ja viimeisellä takasuoralla sitten vaikeudet todentotta alkoivat. Samu väsyi pahoin, mitä ei missään nimessä olisi tuollaisen unelmajuoksun jälkeen saanut tapahtua. Samu saapui maaliin yhdentenätoista vaatimattomalla ajalla 30,6ake. Merjan sanoja lainaten, nuo hetket olivat taas sellaisia, ettei oikein itsekään tajunnut mitä radalla juuri tapahtui. Miksi niin tapahtui?
Olimme todella yllättyneitä, pettyneitä ja huolissammekin. Samu palautui täysin normaalisti ja kuten koko ravipäivän, se oli startin jälkeenkin täysin normaalinoloinen käytökseltään.

Ainut pikaiseen räpätty todistusaineisto, että Teivossa oltiin eilen. Pakkastakin oli. Ja loimia. :D

Joidenkin mielestä Samu ei saanut radasta pitoa. No ehkei saanutkaan tarpeeksi, muttei se missään nimessä silti olisi saanut väsyä noin aikaisessa vaiheessa. Monien mielestä hokkikengät häiritsivät. No, eivät häirinneet, Samu on juossut hokkikengässä enemmän kuin moni hevonen ja se on raviltaan niin selvä, että hokit ennemminkin voivat suhteessa muihin olla jopa Samun etu. Sen kun sitten tietäsikin, mistä nyt kiikasti. Tänäänkään Samulla ei ollut kuumetta. Vein Kaustisen klinikalle sen verikokeet, jotka olivat ihan täydellisen hyvin kaikki nätisti viitearvoissa. Tulehdusarvot olivat matalat, hemoglobiini hyvä, lihasarvot kuin ei olisi kilpaa juostukaan jne. Turhauttavaa. Klinikalla yritettiin kyllä lohduttaa, että niin moni muukin painii nyt vastaavanlaisen ilmeisesti virusongelman kanssa. Hevoset alisuorittavat starteissa pahoin, mutta mitään vikaa niistä ei löydy. Joillakin saattaa ilmetä tuota meilläkin käynyttä jalkojen turvottelua, joillakin ei ole sitäkään. Aivan mahtavaa. Jokatapauksessa Samu jää nyt hyvin ansaitsemalleen tauolle. Ruuna saa totaalihuilata muutaman viikon ja joskus joulun jälkeen aloitetaan uudestaan treenit. Jonkinlainen peruskuntokausi on paikallaan, koska Samu on juossut ihan koko vuoden kilpaa. Maaliskuu on näköjään ollut ainoa, jolloin sillä ei ajettu yhtään starttia, muutoin ruuna on porskuttanut koko vuoden ainakin kerran kuukaudessa kilpaa.


Seesteisiä tarhailutunnelmia kotoa. Salama, Vilma ja Samu.

Samun ravikausi on ollut paitsi pitkä, myös erittäin onnistunut. Radoilla on tällä kaudella nähty toimiva, tasainen, seesteinen ja suoritusvarma Samu. Ei meidän tallin hevosilla ole koskaan päästy ajamaan aikaisemmin kahtakymmentä starttia vuodessa. Mutta Samulla päästiin. Ja kauden statistiikka on mykistävä. 20 starttia ja 16 totosijaa. Siihen ei jää paljon lisättävää eikä toivottavaa. Kauden aikana Samu ei laukannut starteissa kertaakaan, enkä nyt ihan heti muista, onko se tehnyt niin treeneissäkään. Sellainen suomenhevonen. Niin ravi- ja suoritusvarma, että ihanteellisempaa harrastehevosta ei oikein osaa toivoakaan. Kausi on ollut äärettömän ehjä kokonaisuus muutamaa huonoihin hetkiin sattuneita epäonnistumisia lukuunottamatta. Kuninkuusraveissa Samu esiintyi sairaana ja nyt sitten alisuorittu tuon viimeisimmän aika tärkeänä pidetyn karsintalähdön. Mutta kaiken kaikkiaan kausi on antanut paljon vastauksia ja varmuutta. Olemme voittaneet niin paljon enemmänkin kuin muutaman ravilähdön. Olemme tiedostaneet Samun vahvuudet ja heikkoudet ja yrittäneet edetä Samun kanssa niin tarkoin, että siitä riittäisi iloa meille vielä useiksi vuosiksi eteenpäin. Toivon ja uskon, että jollain tapaa ollaan siinä onnistuttukin.
Loma tekee kaikille hyvää. Samun oman biisin Elastisen eteen ja ylös -sanojen mukaan katse eteen ja suupielet ylöspäin. Meillä on äärettömän hieno kilparuuna.

Salaman kanssa lenkillä. Valoa kohti.

Muihin hevosiin palatakseni Aatun kanssa käytiin taas vaihteeksi tällä viikolla keikka Tampereen klinikalla. Hankkarivamma ei vieläkään näyttänyt sellaiselta kuin sen toivoisi näyttävän. Paranemista on tapahtunut mutta vamman tiivistyminen on Kimmon mukaan edelleen selvästi kesken. Plääh. Ja päällepäin jalka näyttää ja tuntuu niin hyvältä kuin minun näppeihini vain olla ja voi. Mutta ei auta. Oikotietä ei ole. Eikä tässä vaiheessa ainakaan ole mitään järkeä ruveta enää hätäilemään. Paraneminen ottaa sen ajan kuin se ottaa ja sen antaminen on ainut mahdollisuus saada Aatu vielä palaamaan raviradoille. Harmittaa lähinnä vain se, että nyt meillä olisi kotona niin hyvät ajopaikat, että olisi toivonut niitä pääsevän Aatun jalan kuntouttamiseenkin hyödyntämään. Itse asiassa Aatulla saisi alkaa ajamaan pari kertaa viikossa jo hölkkää. Mutta. Suuri ongelma onkin se, että Aatun vaihderepetuaariin ei kuulu sanaa hölkkä saati mikään rauhallinen hölkkä. Joten sinällään kävelyttämisen jatkaminen houkuttelee paljon enemmän kuin sellainen holtittoman juoksunsekaisen steppiräpellyksen ajaminen. Onneksi on kuitenkin noita muitakin ajohevosia, sillä omat hermot olisivat totaalisesti koetuksella, jos kuukausitolkulla pitäisi vain yhtä hevosta kävelyttää. Ja onneksi toisaalta on tuo kävelytyskonekin, sitä kun ei tunnu koskaan tympäisevän pelkkä kävelyttäminenkään.

Salama voi hyvin. Edelleen ollaan ratsasteltu ja välillä ajeltu. Yksi joulukeikkakin sillä oli Sykäräisten joulunavauksessa, jossa Salama kävi ratsastuttamassa lapsia. Se on sellainen hyvänmielen hevonen ison pullean varsamahansa kanssa.

Salama lähdössä innoissaan tonttukeikalla. ;)
 


3.11.2016

Teivossa

Saattaa olla, että nämä minun kirjoitukseni nykyään toistavat itseään. Mutta olkoot sitten niin. Raviurheilu tuntuu edelleen kovin mukavalta harrastukselta, Samu on edelleen ihanteellinen kilpahevonen ja edelleen olen vähän sanaton sen menestyksen edessä. Ruuna ei tee itsestään kotona enää järin suurta numeroa, se treenaa laiskasti ja tekee vain juuri sen mitä siltä pyytää. Sitten se käy startissa ja tekee työnsä niin luotettavasti ja varmasti, että mitään ei voisi vaatia tai toivoa lisää. Joskus on ollut toisenlaisiakin tunteita pinnassa, mutta nyt on lähinnä vain suuri kiitollisuus. Kiitollisuus tuota erinomaista kilparuunaa kohtaa. Samu haki tiistaina Teivosta jälleen erinomaisen kakkossijan hienolla marraskuisella volttiajalla 26,7ke. Mykistävää.


Merjan kuvakaappaus toto-tv:stä. Teivon maalisuoraa. Samu tulee sisärataa pitkin toiseksi.
Teivo on kyllä meiltä katsottuna aika "syrjässä", sillä visiitti siellä tarkoittaa aina yli kahdentoista tunnin reissua. Mutta viime ajat ollaankin päästy ajamaan kilpaa lähiradoilla, joten nyt talvea myöten ravikilpailukalenterin harvetessa on tilanne se, että on vain lähdettävä käymään kauempanakin. Teivo tarjoili Samulle tiistai-iltana sopivan tasoitusajon, jossa Samu pääsi lähtemään matkaan kahdenkympin pakilta, numerolla seitsemän, joka tällä erää tarkoitti yhden takamatkan voltin kolmosta. Puolilta päivin lastattiin Samu puunattuna, loimitettuna ja kääritettynä kuljetuskoppiin. Samalla metsästettiin muut hevoset tarhoista talliin, jonne äiti pystyi ne illan mittaan ruokkimaan.
Matka meni hyvin ja Teivossa oltiin vähän ennen viittä. En ikinä olisi vuosi sitten voinut uskoa sanovani tätä, mutta nykyään Samun kanssa on vain niin leppoista olla ravireissuilla. Enää ei tarvitse jännittää sitä saadaanko hevonen ylipäätänsä radalle, suostuuko se volttaamaan, heittääkö se u-käännöksiä kesken kilpailun tai mitään muutakaan mullistavaa. Nyt meillä on sellainen kilpahevonen, että se on rauhallinen sekä kuljetuksessa, että valjastaessa, katoksessa odottaessa ja lämmityksessä. Edelleen Samu viedään taluttamalla radalle, mikä on ehkä muinaisjäänne vähän erilaisilta toimivuusajoilta, mutta josta nyt ei sinällään viitsisi ihan heti luopuakaan, kerta ruuna pelittää tällä tavoin toimien ihan äärettömän hienosti.

Lämmityksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Vellu ajoi tyypilliseen tapaansa Samulla erittäin rauhallista hölkkää neljä kierrosta rataa vasten kilpailusuuntaa ja ruuna näytti rennolta ja leppoisalta. Radan lämmityshavaintoihin oli kirjattu myös, että ärärsamulla oli kaikki hiljaisessa vauhdissa normaalisti. Lämmityksen jälkeen peiteltiin Samu paksujen loimikerroksien alle vetämään hetkeksi henkeä.  Startti uusittiin kerran ja en tiedä, oliko lähdön tarkoitus päästä toisella yrittämälläkään oikeasti matkaan, mutta kuulutukset menivät tyystin mykäksi ja ääni ilmaantui kovaääniseen takaisin vasta, kun hevoset kääntyivät jo takasuoralle. Samu lähti tapansa mukaan hyvin takamatkalta, mutta pienestä paalusta johtuen Samu näytti juuttuvan toisen radan vetäjäksi. Takasuoralla Vellu ajoi Samulla reippaan palasen johtopaikkaa tavoitellen, mutta keulahevonen ei halunnutkaan antaa piikkipaikkaa pois. Kuski otti sitten Samua kiinni ja pakitti sen kolmanneksi sisäradan jonoon. Siinä vaiheessa sitten jo hetken aikaa näytti, että nyt taidettiin sitten olla pitävässä paketissa, mutta yllättäen viimeisen takasuoran lopussa porukka alkoi jo repeillä ja Samu pääsi nousemaan toiseen ulkopariin siten kuitenkin, että kolmannella radallakin oli rinnalla hevonen. Neljä hevosta irtosi viimeisellä puolikkaalla muista ja siinä porukassa Samu tuli erittäin hyvännäköisesti kärkiparin takana. Loppusuoran alussa Samulla oli edelleen kuitenkin kiritilat hukassa ja vasta suoran puolivälissä aukesi sisäradalta vapaa latu. Vellu veti Samulla puolilaput silmille ja ruuna syöksyi vielä hienosti maaliin voittajan kupeelle, vaikkei Samu tainnut ihan täysin edes ymmärtää ohittamista sisäkautta. Voitosta hävittiin puoli hevosenmittaa, mutta kyllä kakkossijakin tuntui jälleen kerran niin äärettömän hienolta saavutukselta.  Juoksu oli nyt jokseenkin nykivä, mutta näköjään Samu nykykunnolla tsemppaa tuollaisetkin juoksunkulut kunnialla perille saakka. Samusta on kyllä tullut niin uskomattoman hieno kilpahevonen.

Hyvin menneen startin jälkeen lisää hyvää mieltä sain pesupaikalla Samua pestessäni, kun kilpakumppania pessyt nainen tuli kertomaan, että lukee minun blogia ja on seurannut Samun suorituksia tätä kautta. Tuli jotenkin taas hämmentynyt mutta niin hyvä mieli. Että joku ihan oikeasti lueskelee näitä minun höpinöitäni. Terveiset siis tälle ja kaikkien muiden kilpakumppaneiden ihmisille. Kiva, kun ihmiset uskaltaa tulla juttelemaan. :)

Samun pesemisen ja muiden normaalien startin jälkeisten hoitotoimenpidekuvioiden jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Kotona oltiin joskus ennen yhtä. Samu sai vielä kotona bliisterit jalkoihin, melassivettä ämpärillisen ja ruuat eteen. Ja kaikki maistui. Näin sen tietenkin kuuluukin olla.

Ravirintamalta muuhun tallielämään, johon ei mitään erityisen mullistavaa kuulu. Kelien puolesta eletään rospuuttokautta, joka vaikeuttaa osaltaan treenaamista, kun maa on jäässä, mutta lunta ei vielä ole. Käytännössä kaikki treenit pitää nyt käydä Samun ja Vilman kanssa ajamassa Kaustisella radalla. Mutta se kuuluu tähän aikaan, eikä asialle mitään mahda. Sinällään meillä on tähän aikaan vuodesta keskitytty myös aika paljon myös hevosten "vuosihuoltoihin". Samu ja Aatu kävivät Suomessa vierailleen hevoshammasspecialistin John O Hanlonin (nimi voi ihan hyvin olla jotain muutakin...:D ) potilaina ja Vilma puolestaan vieraili Kaustisen klinikalla sudenhampaiden poistossa. Ensi viikolla ohjelmassa on hevosten vuosittaiset influenssarokottamiset. Samulle on kaavailtu seuraavaa starttia vasta kuukauden päähän eikä tälle kaudelle muutenkaan ole tarkoitus enää montaa starttia Samulla ajaa. Kausi on ollut pitkä, mutta hevonen on säilyttänyt kuntonsa ihailtavasti läpi vuoden ja tehnyt äärettömän suoritusvarmaa jälkeä.

Vuodet eivät ole onneksi veljiä keskenään. Siinä, missä viime vuosi oli täynnä epäonnistumisia, menetyksiä ja vaikeuksia, on tämä vuosi ollut niin paljon helpompi, seesteisempi ja onnellisempi. Ja osaan niin suuresti arvostaa sitä! Elämä tuntuu monessakin mielessä hyvältä juuri nyt ja tässä.

Kuvapläjäys on tällä erää aika onneton, mutta loppuun vaikka sitten otoksia suut ammollaan olevista otuksista. :)


Vilma sudenhampaiden poistossa.
 
 
Aatu, iskä ja hammaslääkäri
 
Samu - joka niin vain pysyi karsinassa hammashuollon ajan kaikki neljä
jalkaa maassa eikä hermoromahdustakaan tapahtunut. :D

18.10.2016

Mahtavuutta!

Joskus elämä vain on hienoa. Samu tarjoilee meille nyt upeita ravielämyksiä toinen toisensa jälkeen. Viime torstai-iltana tuo meidän huikea raviruuna kävi hakemassa Seinäjoelta ykkössijan tauluun ja voittoloimen kotiin. Olen jotenkin sanaton nyt Samun esitysten edessä. Mykistävää. Vuosi sitten taisteltiin Samun toimimattomuusongelmien kanssa ja toivottiin näkevämme Samu vielä radoilla sellaisena oikeana, toimivana kilpahevosena. Ruunaus oli varmasti oikea ratkaisu,  mutta ei Samu sen jälkeenkään miksikään leikkikaluksi muuttunut. Aikuisen, karskin oriin ruunautumiseenkin meni aikaa. Mutta nyt Samusta näkee kaikin puolin, kuinka hyvä sillä on olla itsensä kanssa. Samun luonteen tasaantumisen myötä olemme saaneet sellaisen kilpahevosen, jollaista toivoimmekin. Samussa on suomenhevoseksi varsin erikoisia piirteitä, sillä se on äärettömän nopea, omaa huikean rytminvaihtokyvyn ja on ravivarma. Ne on sellaisia piirteitä suomenhevoselle, että puhutaan jo melkein harvinaisuudesta. Ne ovat myös sellaisia piirteitä, jotka tekevät usein hyvän kilpahevosen. Sellainen Samu todellakin on tällä kaudella ollut, tekeminen on ollut valtavan suoristusvarmaa.
 
Seinäjoella Samu oli taas vähän erilaisen tehtävän edessä, sillä nyt ruunalla oli hidasteena täyden matkan voltissa peräti neljänkymmenen metrin takamatka. En todellakaan edes haluaisi ilmoittaa sitä noin pitkälle pakille, mutta sarjojenpuutteen vuoksi päädyttiin nyt ajamaan Seinäjoella tuollainen sarja. Samulla oli seitsemäs lähtö, numero 12 ja neljästäkympistä lähtörata kaksi. Tähän starttiin tehtiin varustemuutoksiakin ja vaihdettiin Samun päävehkeisiin kokolaput vedettäviin puolilappuihin. Vellu on puhunut niistä umpilappujen poisottamisesta jo pitkään, koska Samu ei aina ole umpilappujen kanssa ihan kerennyt vastata kiivailla ratkaisumetreillä kilpakumppaneille. Mutta koska Samun käytösongelmat ovat vielä niin hyvin kaikkien muistissa, niin lappujen poisottaminen on kieltämättä epäilyttänyt. Nyt kuitenkin päätettiin kokeilla hevosen toimimista vedettävien puolilappujen kera. Tarkoitus oli pitää ne ylhäällä, mutta jos hevonen alkaisi esimerkiksi voltissa jäkertää, niin laput olisi voinut vetää silmille.
 
 
 
 
Samu toimi kuitenkin taas kuin kello. Ei virheliikettäkään. Lähtö pääsi ensimmäisellä yrittämällä matkaan. Lähtökiihdytyksessä Samun edessä laukkasi hevonen ja Samu jäi sen taakse pakettiin jolloin Samun paras ase eli armoton lähtönopeus jäi tyystin käyttämättä. Kärki veti kovaa ja Samun juoksupaikaksi muodostui aluksi viides pari sisällä, josta Vellu pääsi nostamaan ruunan ensimmäisen takasuoran alussa toiselle radalla viidenteen ulkopariin. Juoksupaikka oli kuitenkin edelleen ihan hirvittävän kaukana kärjestä ja tilanne näytti kyllä jo aika huolestuttavalta. Ensimmäinen puolikas avattiin 27,0 vauhdilla ja kierroskin täyttyi 28-aikaan. Kuolemanpaikalla juossut hevonen laukkasi kierroksen juoksemisen jälkeen, jolloin Samun jonokin nytkähti pykälällä eteenpäin. Mutta kaukana oltiin edelleen. Kun maaliin oli matkaa 800 metriä, Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle kiriin ja ruuna lähtikin hyvin etenemään. Meidän onneksi Samun eteen nousi hyvä hevonen ja Samu sai kiriä kolmatta rataa sen perässä niin, että Vellun tarvitsi kääntää Samu sen takaa kiriin vasta maalisuoralla. Viimeisessä kurvissa jo alkoi näyttämään siltä, että Samu taitaa sittenkin keretä kaukaa takaakin vielä totokamppailuun mukaan. Mutta mitä vielä. Loppusuoralla tilanne kääntyi niin, että voittokamppailu käytiin Samun edessä kirineen Jamas Viktorin ja Samun kesken. Taisto oli tasainen ja ihan kamala. Vellu veti Samulla silmälaputkin alas, kun ilmeisesti voittokamppailussa piti kokeilla ottaa kaikki keinot käyttöön. Samu oli niin hieno. Se kiri maalisuoran todella kovaa eikä antanut tuumaakaan periksi. Juuri ennen maalia se kuittasi ohi viimeisestäkin vastustajasta ja siinä se sitten oli: Voitto!!! Ajaksi tuli kerrassaan upea täydestä voltista lokakuussa juostu tulos 26,0ke. Hurjaa.
 
 
Voittaminen on aina yhtä hienoa. Sitä tunnetta ei vain pysty sanoin kuvailemaan. Jokaisen voiton taakse kätkeytyy niin paljon tunnetta, niin paljon työtä, pettymyksiä, ongelmia, vaikeuksia ja niiden voittamista. Jokainen ravilähdön voittaja on fiiliksensä ansainnut. Hienolta tuntui meistäkin Samun kohdalla. Samun kanssa tulee aina niin mietittyä sitä taivalta, mikä tuon voimakasluontoisen lahjakkuuden kanssa on käyty ja mihin pisteeseen se ollaan tällä hetkellä saatu. Moni olisi heittänyt jo kirveen kaivoon tai hanskat naulaan, sillä kyllä Samu ihan oikeasti on ollut niin hankalakin. Mutta hyvälle hevoselle annetaan tietenkin paljon anteeksikin. Menneet on menneitä ja nyt osataan kyllä ottaa ilo irti Samun menestyksestä, toimivuudesta ja onnistumisista.
Lähdön jälkeen Samu pääsi kävelyttämisen jälkeen pesulle. Taas kerran pitää ylistää Seinäjoen pesupaikkahallia, joka on Kuopion ohelle ehkä koko Suomen toimivin. Loimia päälle, melassivettä hörpyt, elektrolyyttipasta suuhun, jäät jalkoihin ja sitten tapeltiin pitkästä aikaa vähän pidemmän ja pysyynhyppivämmän mallin mukaan hevonen koppiin. Kotimatkalla taivaalla välkkyi mielettömän hienot revontulet. En ole koskaan nähnyt niin upeita revontulin välkettä. Kyllä Suomen luonto vain on mykistävä. Tämän postauksen Samun ravikuvat on Tuuli ottanut Oulun viime kertaisesta startista. Seinäjoelta ei muistoiksi jäänyt kuin muutama Merjan taltioima kännykkäkuva, jotka tietenkin ovat tärkeitä nekin.
 
 
Viime viikolla hevosilla oli ohjelmaa muutenkin enemmälti ja koppi suihki menemään muuallakin kuin Seinäjoella torstaina. Maanantaina iskä käytti Aatun hankkarikontrollissa Tampereen klinikalla. Uutiset olivat hyviä, mutta liikunta pysyy edelleen pelkkänä kävelynä. Jalka oli Kimmonkin mielestä näyttänyt ja tuntunut ulkoapäin oikein hyvältä, mutta ultrassa vamma-alue on edelleen tervettä kudosta harvakaikuisempaa, eli paranemisprosessi on kesken. Sinällään lopputuloksen tiesikin, sillä vammasta ei ole vasta kuin kaksi kuukautta ja kylläpä meidän kokemuksen mukaan jokainen jänne- tai hankkarivamma on meidän hevosilla vaatinut neljän kuukauden kävelytyksen. Positiivista tietenkin on se, että paraneminen on hyvällä mallilla ja tästä täytyy vain jatkaa samoilla hoito- ja kuntoutuspuuhilla eteenpäin.

Maanantai siis oli Tampere-päivä Aatulla, keskiviikkona kävin Salamalla Kannuksessa ratsastustunnilla, torstaina oltiin Samun kanssa Seinäjoella ja lauantaina oli taas Salaman keikkavuoro. Osallistuttiin Salaman kanssa Fintoton ja R-kioskien yhteiseen valtakunnalliseen bongaa suomenhevonen -kampanjaan, jossa tarkoituksena on tuoda suomenhevonen lähemmäs ihmistä ja samalla mainostetaan tietenkin ravipelaamista. Kuukauden mittaisen kampanjan aikana hyvin monella Suomen R-kioskilla vierailee suomenhevonen. Salama oli lauantaina Kannuksen R-kioskilla kampanjoimassa. Se on kyllä ihan omiaan tämmöiseen pr-työhön, koska luonteeltaan hevonen vain ei voisi täydellisempi olla. Siinä Salama nytkin kävi autojen ja ihmisten ympäröimänä seisoskelemassa parin tunnin keikkansa kampanjaloimi yllään. Kannus on niin maalaispitäjä, etten uskonut hevosen siellä kiinnittävän kovin paljon huomiota, mutta olin totaalisen väärässä. Hevonen herätti hurjan paljon positiivista mielenkiintoa, lapsia kävi puhuttelemassa hevosta ja eläkeläiset kävivät muistelemassa omia työhevosmuistojaan. Olin yllättynyt. Päivästä jäi jotenkin hirveän hyvä mieli. Voin kuvitella, kuinka paljon hämmästystä ja mielenkiintoa suomenhevoset aiheuttavat sitten sellaisten suurempien kaupunkien r-kioskien edustalla. Niin, ehkäpä tuo oli sitten Salaman viimeinen tienattu loimi, mutta helpommalla se ainakin nyt tuli kuin raviaikojen loimet. :) Kiitos Fintotolle ja Kannuksen R-kioskille hienosta kampanjasta, jossa saatiin olla mukana.
 
 
 
 
 
Semmoinen viikko oli se. Oli reissuja ja revontulia. Ja rutkasti hyvää mieltä.
 



8.10.2016

Voltin vitonen ja komea kakkonen

Samu ja lokakuinen auringonvalo. Oulussa 3.10.2016.

Lokakuu. Kirpeät pakkasaamut, upea iltausva pelloilla, aamuiset jääpinnat tarhojen vesisaaveissa ja talvikarvaa kasvattavat suomenhevoset. Ei siitä mihinkään pääse, että kesä on ollutta ja mennyttä. Talvi on tulossa. Kesän satamisen jälkeen syksy on ollut aurinkoinen ja hieno. Tarhat ovat vielä ihan kelpokunnossa ja kelit muutenkin suosineet. Jos syksy olisi aina tällainen, niin jotakin hyvää tässäkin vuodenajassa sitten ehkä kuitenkin olisi.

Viime vuonna syksy oli niin hankala. Niin kuin koko vuosi oli. Luin vasta itse vuodentakaisia kirjoituksiani. Tapetilla oli Maagikon kuoleminen, Samun käytösongelmat raveissa, Samun jänispattien polttaminen, Aatun hankkarivamman kuntouttaminen, kävelytyskoneesta haaveileminen ja Salaman tervehtyminen. Ei ollut järin aihetta hehkutuksiin. Mutta kaikesta on selvitty. Ehkä vahvistuttukin.
Kaikki on aina niin suhteellista. Mutta tänä syksynä tavallinen arki on tuntunut niin valtavan mukavalta asialta.

Vuosi sitten saattoi olla vähän tällaiset fiilikset... Mutta kannatti olla antamatta periksi.

Mukavaa on myös se, että Samun kanssa ollaan edelleen päästy jatkamaan menestyksekästä raviurheilun harrastamista. Maanantaina käytiin ruunan kanssa taas Oulussa saalistamassa kauden neljästoista totosija, kahdeksas kakkossija ja ihan äärettömän hyvä mieli.

Samu on ollut niin äärettömän varma kilpailija viime aikoina, että sen kanssa on aina mukava lähteä raveihin. Oulu tarjoili Samulle sarjamääritykseltään sopivannäköisen tehtävän, jossa se pääsi starttaamaan kahdenkympin pakilta. Mielestäni lähdöstä tuli oikein hyvätasoinen Tuulenpojun ja Upea Ursulan johdolla. Samulla oli numero 12, joka tarkoitti vitospaikkaa kahdestakympistä. Melkein heti Äimärautiolle saavuttuamme iskä-raasu joutui Hyvösen Laurin tototv:n vihjetenttaukseen. "Voltin vitonen on oikein hyvä paikka lähteä" oli kommentti, mistä saatoin jälkikäteen ehkä hieman kuittailla... Samu oli varikolla ihan unelmarauhallinen ja hölkkäsi kolme kierrosta lämmityksessä rennosti ja rauhallisesti. Kuskin kommentti oli lämmityksen jälkeen, että "takakaarteessa oli vasara ratalla", joten tulkitsimme tämän niin, että hevosella oli kaikki normaalisti. Lämmityksen jälkeen otettiin Samulta tuttuun tyyliin kärryt pois ja peiteltiin hevonen loimikasan alle, jossa se tyynen rauhallisesti torkkui. (!!!). Ihana, ihana, ihana Samu.

Tämmöistäkin tällä kertaa.

No, mitä starttiin tulee, niin se voltin vitonen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia omista epäilyksistäni huolimatta. Lähtö uusittiin kertaalleen, mutta molemmilla lähtöyrityksillä voltin vitonen osoittautui Samulla "oikein hyväksi" paikaksi lähteä ja se kiihtyi kummallakin kerralla todella rivakasti. Jopa niin rivakasti, että hyväksytyssä startissa Samu karautti ensimmäisessä kaarteessa kaulaan... Niinpä niin. Kahdenkympin pakilta ja siltä voltin vitoselta. On se sellainen kanuunakiihtyjä. Me emme todellakaan olleet ajatelleet lähtöön tuollaista käsikirjoitusta, että Samu juoksisi keulasta. No, siellä se kuitenkin veti joukkoa ja näytti kyllä ihan valtavan hienolta. Kierroksen Samu sai vetää kohtuullisen maltillista 30-tempoa. Kolmannella puolikkaalla vauhti kiihtyi 26-lukemiin ja siinä vaiheessa jo vähän näytti, että herran jestas, Samuhan karkaa muilta. Suosikki Tuulenpoju sai kuitenkin toisesta ulkoparista kiritilaa viimeisen puolikkaan alkaessa ja syöksyi hetkessä Samun kiinni, huilasi hetken Samun perässä ja kuittasi loppusuoralla ohitse. Samu piti kuitenkin kaikki muut vastustajat takanaan ja oli 24,5-vauhtisen lopetuksenkin myötä ihan valtavan hyvä. Oi, että voin olla onnellinen sekä tästä kakkossijasta, että Samun koko tästä kaudesta ja etenkin tuosta muodonmuutoksesta mitä sen korvienvälissä on tällä kaudella tapahtunut.


Samu katoksilla. Tuulilta on tulossa oikeitakin ravikuvia näiden kännykkäräpsyjen lisäksi. ;)
Tallin muu hevoskalustokin on ihan tolpillaan. Aatun kanssa ohjelmassa on ensi viikolla keikka Tampereen klinikalle hankkarin kontrolliultraukseen. Jalkaa on hoidettu huippukylmähoidolla, laserilla, akupunktiolla, päärynäkengällä ja kävelytyskoneessa kävelemällä. Olen tyytyväinen siihen, miltä jalka päällepäin näyttää ja miltä se käteen tuntuu. Mutta tosiasiahan on, että vamman havaitsemisesta on kaksi kuukautta, eikä mikään hankkarivamma niin lyhyessä ajassa vielä parane. Mutta ultra näyttänee, missä vaiheessa paranemisprosessissa tällä hetkellä mennään.

Vilmaa olen ajanut kerran-kaksi viikossa. Nyt se jaksaa taapertaa noin viiden-kuuden kilometrin lenkkejä. Ja ihan kuin se alkaisi vähän rauhoittuakin. Noh, saattaa olla että niinkin ihmeellisillä varustemuutoksilla kuin korvien tukkimisella ja leukalenkkisekin vaihtamisella kitaraudalliseen versioon saatiin toivottu apu. Sellainen tietynlainen (vieskeriläinen?) terävyys Vilmasta löytyy edelleen, mutta nyt se on suostunut lenkillä kävelemäänkin ja vähän katselemaan maisemiakin. On kyllä mukava, että Vilmakin kanssa pystyy jo konkreettisesti jotain tekemään ja ensi talvenhan sitä saa jo treenata melkein kuin hevosta. Loppujen lopuksi varsojen kanssa aika menee niin nopeasti.

Vilma syyskuussa Kaustisella käymässä

Vilma yksvee.

Salama vaikuttaa käytökseltään siltä kuin olisi nälkäkuoleman partaalla. Se vain söisi, söisi ja söisi. Ja sillä on aina nälkä. Tiineyttä on takana nyt kohta 4,5 kuukautta ja Salama on jo kovin isomahainen. Ihan kummallista, kuinka erilailla se on jo kantavan tamman näköinen kuin ensimmäisessä tiineydessään. Lenkillä ollaan toki edelleen käyty ja säännöllisesti ratsastustunneillakin.

Samun ravikausi jatkuu torstaina Seinäjoella. Hyvät sarjat ovat nyt totaalisen kortilla, joten tässä välissä täytyy ajaa sitten jokin ei niin sopiva -sarja. Sellainen on siis Seinäjoella tarjolla. Lähtö 7, numero 12, täyden matkan voltti ja neljäkymppiä pakkia. Se on paljon se. Lähtöpaikka on nyt vitosen sijasta kakkonen, mutta kaiketi Samu siitäkin kiihtyy. Käydään kokeilemassa.c

Viime viikolla hevosurheilua selatessa meinasi itselläkin mennä kahvit väärään kurkkuun, kun takasivu lävähti eteen. Siinä oli pieni juttu meidän puuhastelusta Pienen tallin tarina- palstalla. Kaikenlaista kummallista voikin tässä lajissa kokea ja löytää itsensä ihan oudoista tilanteista. Elämää, ei sen enempää.



22.9.2016

Ykkönen Oulusta!


Jee! Raviurheilu ja Samu tietenkin itse tarjoilivat tällä viikolla meille sitä kaikkein parastaan. Totta tosiaan. Niinhän siinä kävi, että maanantai-iltana Oulun Äimärautiolla Samu kirkasti pitkän totosijaputkensa ykkössijaan.

Ansaittu onnistuminen. Näin oli otsikoitu Oulun raviradan juoksuselostuksien viidennen lähdön raviraportti. Jotenkin se oli omasta mielestänikin niin oikein sanottu Samusta, että tuli itsellekin todella hyvä mieli. Samu on voittanut viimeksi tammikuussa, kauden ensimmäisen starttinsa ja ensiesiintymisensä ruunana. On jotenkin hämmentävää, että moni on sitä mieltä, ettei Samu oli siinä välissä kulkenut oikein mihinkään. Näiden ykkössijojen väliin mahtui kuitenkin yksitoista muuta totosijaa. Yksitoista. Suuria onnistumisia ne on nekin. Etenkin, kun keväällä Samu katkesi yhteen starttiin niin pahasti, että meidän taustajoukkojen toive ja vaatimus on ollut nimenomaan rakentaa hevosta tämä kausi uudelleen. Samulle on etsitty sarjoja takamatkoilta, ajettu nätisti, pussissa, selissä ja tehty lyhyitä kirejä. Ollaan iloittu niin valtavasti kaikista niistä esityksistä, kun Samu on käyttäytynyt raveissa kuuliaisesti, osoittanut varikko- ja ratakäyttäytymisellään rentoutumisen merkkejä, tullut hyvävoimaisena maaliin tai kirinyt lopun kovaa. Usein silloin on joku hevonen jäänyt edelle, mutta väitän, että hevosen tulevaisuutta silmällä pitäen juuri kyseiset "vain totosijaan" päättyneet startit ovat olleet niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Edelleen Oulun raviradan juoksuselostuksista kopioitu suora lainaus sanoo näin: R.R. Samulle voitto oli tämän kauden puitteissa vasta toinen, mutta Erkki Jämsän suojatti on esiintynyt lähes koko vuoden todella luotettavasti; 16 starttia on tuottanut peräti 13 totosijaa!

Esittelyyn tulossa.

Taitaa olla lähtökiihdytyksestä. Kyllä lähtee.


Tämän kauden tehtävien ja esitysten valossa Samun tätä edeltävässä startissaan esittämä vahva ja väsymätön kierroksen kiri kolmannella radalla oli jotain hyvin poikkeuksellista ja meidän mielestämme esitys kertoi niin paljon enemmän kuin sijaluku kolme. Se kertoi meille, että Samu on menneet unohtanut, ruuna on nykyään äärettömän hyvässä kunnossa, valmis kilpailemaan ja voittamaan taas omalla tasollaan. Niin se sanoi ja sen se myös sitten maanantaina Oulussa teki. Ei maanantainen tehtäväkään mikään helppo ollut, samoja kilpakumppaneita oli vastassa iltaraveissa kuin lauantaisissa seiskakuustaistoissakin. Samulla oli yksi takamatka ja sieltä lähtörata viisi. Jälkikäteen on tietenkin helppo sanoa, mutta kyllä meillä suuri luotto Samuun oli jo ennakkoon. Tunne kasvoi raveissa aluksi Samun rauhallista ja leppoisaa olemusta varikolla katsellessa ja sittemmin lämmityksessä, jossa ruuna hölkkäsi neljä kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti todella rennosti ja sai kuskiltakin harvinaiset kehut olemuksestaan ja otteistaan.

Startti sujui hyvin. Ison hevosen ei ehkä ole maailman helpointa pyörähtää vitosradalta voltissa, mutta kun Samu sai turpansa kääntymään kilpailusuuntaan, niin silloin lähdettiin. Kyllä tuollainen ääretön lähtönopeus vain on ankaran suuri etu kaikissa, mutta etenkin jo tämän tason ravilähdöissä. Monesti olen miettinyt, että jos Aatu saisi puoletkaan tuosta lähtönopeudesta ja varmuudesta, mitä Samulla on, niin se olisi huikean hyvä hevonen. Mutta kun kaikkea ei tietenkään voi saada samassa paketissa. Onneksi meillä on sitten monta hyvää ravihevosen ominaisuutta eri paketeissa. ;)

Kierros maaliin. Juoksupaikka toisessa ulkoparissa ja kuskiakin vähän jo hymyilyttää... ;)

Juoksijaruuna

Samu polkaisi takamatkalta liikkeelle niin, että saavutti paalun hevoset jo ensimmäiseen kurviin mentäessä. Siinä vaiheessa tilanne oli se, että kukaan ei halunnut ajaa kuolemanpaikalle, ei onneksi Vellukaan, joka pakitti Samun kuudenneksi sisäradan jonossa. Kun takasuoralla toinen ratakin alkoi kelvata kilpakumppaneille, niin Vellu pääsi nostamaan Samun suoraan toiseen pariin ulos. Niin täydellistä kuin vain ravilähdön tapahtumat joskus voivat olla. Kierros mentiin ihan hölkkää väliajoin 33,0-34,5. Oli päivänselvää, että tuollaisen avauskierroksen jälkeen toinen rinki päästeltäisiin urut auki. Ja niin tapahtuikin, mikä tietenkin teki takaa kirivien hevosten tehtävistä haastavia. Kolmas puolikas taittui 25,0 vauhdilla. Samu sai kytätä tapahtumia toisessa ulkoparissa ihmeellisen kauan. Maaliin oli matkaa 400 metriä, kun Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle hyökkäykseen. Ruuna kiri ahnaasti kärkiparin rinnalle ja lopulta voittokamppailu käytiin Hissun Aarteen ja Samun kesken. Samu rutisti rehdisti ja tuli todella lujaa kurkottaen maalilinjalla voittoon! Viimeinen puolikas oli 26-vauhtinen, mutta Oulun raviradan juoksuselostusten mukaan Samu liikahti viimeiset 400 metriä 22-kyytiä. On se semmoinen Samu, ettei toista löydy. Voittoajaksi tuli 28,7ke. Voi suurenmoista Samua, kuinka onnelliseksi se voitollaan meidät teki.

Maalissa voittajina!!!

Tuntui niin hyvältä. Ja tuntuu edelleen. Voittaminen on niin harvinaista herkkua, että näistä hetkistä osataan kyllä ottaa ilo irti. Samun voittokakkukahveja ollaan juotu niin kotona kuin töissäkin. Ihmisten mukanaeläminen tuntuu aina yhtä hämmentävältä. Samoin se, että Tuuli oli taas kerran jaksanut tullut raveihin Samua kuvaamaan kerta Oulussa oltiin. Minun kuvauspalveluni toimii kyllä niin hyvin, että sain suurenmoisen kuvalähetyksen raveista jo kun oltiin vasta puolivälissä kotimatkalla. Kiitos Tuuli! Nämä kuvat ovat niin tärkeitä muistoja. Etenkin, kun nyt aletaan olla taas sillä hämäryysasteella, ettei minun kamerallani saa iltaraveissa mitään onnistunutta otosta Nikon maanantaisistakin yrityksistä huolimatta.

 Samullakin on ollut startin jälkeen kaikki hyvin. Startin jälkeisenä päivänä se sai Jyrin toimesta uudet kengät jalkoihinsa ja palauttelukävelyt ruuna tallusteli vain kävelytyskoneessa. Eilen iskä kävi sen kanssa jo vähän metsätiellä hölkkäämässä. Laiska oli kuulemma ollut, mikä on mielestäni vain oikein hyvä asia. Sanotaan, että laiskoista hevosista tulee pitkäaikaisia kilpahevosia. Toivotaan totisesti, että näin olisi Samunkin kohdalla.

Tähän saumaan on enemmän kuin hyvä väli vähän vetää henkeä. Samun ravikausi jatkunee heti lokakuun alussa, mutta sitä ennen minä vietän viikon syysloman töistä hevosia hoitaen ja niiden kanssa lenkkeillen. Ei voisi olla paremmin. Äitille ja iskälle taasen; Oikein hyvää Rodoksen lomaviikkoa!

Samu, Vellu ja Late. :D

Saatiin voittoloimi ja kukkakimppu. Kiitos Samun. :)

16.9.2016

Finaalikierros


Samu on nykyään meidän tallin todellinen ilonaihe. Tietenkin vain jo silläkin, että se on ainut hevonen tällä hetkellä, jonka kanssa päästään harrastamaan raviurheilua. Mutta jo nykyisen Samun olemassaolo on suuri ilonaihe! Näinkin vanhana ruunatulla hevosella otti kyllä aikansa "ruunautua", mutta nyt Samu on jo valtavan mukava hevonen. Uskon, että vaikka meidän ihmisten elämä helpottui Samun ruunaamisen myötä paljon, niin eniten Samu hyötyi siitä itse. Nyt sillä on jotenkin helpompi olla. Huolettomampi elämä. Saattavat ne Aatun kanssa edelleen vähän äkäillä toisilleen ja hypellä karsinassa kahdelle jalkaa, mutta ne on niin pientä kismaa aikaisempaan verrattuna, ettei voi kuin huvittuneena katsella.

Ravikäyttäytymisen muuttuminen on kuitenkin se kaikkein paras asia Samun ruunautumisessa. Lahjojen tai vauhtien puolesta sen olisi tietenkin kuulunut iän päivää ollakin ori, mutta kun keskittymiskyky ja palveluhalu hävisivät, niin minkäs teet. Mutta sen minä sanon, että onhan nykyisen Samun kanssa vain eri leppoista käydä raveissa. Päivät vaihtelevat edelleen jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan toimivuus on ollut nyt jo pitkään melkoisen mallillaan.
Viime lauantainen Oulun startti on ehdottomasti myös sarjassa hyviä, onnistuneita, iloisia ravireissuja.

 
 
Samu, iskä ja minä

Samu lunasti Rovaniemen kakkossijallaan paikan Oulun T76-finaalikierrokselle. Koska Niko ajoi Samulle finaalipaikan, olisi mielestäni ollut oikeudenmukaista ajattaa Samua myös itse finaalikierrokselle samalla kuskilla. Ajokiellon takia homma kuitenkin tyssäsi jo suunnitelmaan ja Oulussa Samun kärryille kiipesi tuttuun tapaan Vellu. Sarja oli yhdistetty Huippu- vastaan Haastajadivisioonalaisten kohtaamiseksi tasoitusajon turvin, mikä tarkoitti Samun kohdalla siis kahdenkympin pakkia, numeroa kolmetoista ja lähtöpaikkaa kaksi. Vaikka Samukin on osoittanut olevansa hienossa kunnossa, niin Oulun startti ei tuntunut etukäteen millään muotoa helpolta tehtävältä. Kun kyse on finaalikierroksesta, niin tason hurjuuden kyllä tietää. Kova se oli nytkin. Lisäksi Oulussa takamatkan hevosten kiertämistehtävä tuntuu vielä vähän haastavammalta, kuin monilla muilla radoilla. Mutta ei auttanut. Sieltä se nyt oli vain koitettava lähtöä lähteä ajamaan.


Iloinen raviruuna
 
 
Lämmityksestä tulossa

Samu oli Oulussa rauhallinen. Aivan ihan rauhallinen. Oulussa on niin isot ja tilavat katokset, että jotenkin Samu on vielä astetta rennompi niissä seisoskellessaan. Lämmitys oli tuttuun tapaan neljä kierrosta hölkkää kilpailusuunnan vastaisesti. Kuskin mukaan Samu tuntui jo lämmityksessä poikkeuksellisen hyvältä, mikä oli aika paljon sanottu. Odotuksen hieman nousivat lämmityksen jälkeen, mutta eihän tehtävä edelleenkään yhtään helpommalta vaikuttanut. Startti onnistui toisella yrittämällä. Samu lähti molemmilla lähtöyrityksillä hyvin ja vaikka se oli selvästi aika paineissaankin, niin nykyisessä mielentilassaanhan Samu pyörähtää sitten tarvittaessa tosiaan vaikka takaisinkin volttiin. Näiden hetkien aikana sitä aina muistaa ajatella, että ihan aina homma ei tosiaan ole käynyt näin helposti.


Lähtökiihdytys oli sekava. Moni hevonen laukkasi ja tilanteita oli ensimmäiseen kurviin saakka jos jonkinmoista. Samu pääsi takamatkalta hirvittävän hyvin porukan läpi ja pääsi heti kättelyssä kolmanteen pariin ulos! Etukäteen olin laskenut juoksupaikan olevan ehkä viiden ulkopari, että siihen nähden alku meni enemmän kuin hyvin. Ensimmäinen kierros mentiin paalulta tasaista 28-kyytiä ja viimeisen kierroksen alkaessa kolmas rata melkein ruuhkautui kiriinlähteneistä hevosista. Vähän yllättäen Vellu nosti Samun vetämään kolmannen radan letkaa. Suoraan sanottuna hirvitti, kuinka lyhyestä ja napakasta kiristään tunnettu Samu jaksaisi kilometrin tasaisen kirin kolmannella radalla. Mutta tällä kertaa Samu jaksoi kaiken. Se pääsi takasuoran lopussa pudottautumaan jo johtohevosen rinnalle ja sinnitteli siitä urhoollisesti perille. Johtohevonen karkasi lopussa muilta ja yksi suojaisamman juossut hevonen kiri maalisuoralla Samusta ohi, mutta ruuna ansaitsee silti kolmossijastaan kaikki ylistyssanat. Valtaisan hieno ja rehti kiri hyvätasoisessa lähdössä! Kolmossija tuntui niin upealta saavutukselta. Aikakin oli varsin komea syyskuinen volttinoteeraus 26,3ke.

Kierros jäljellä kiriin lähdössä. Ihan oli tosiravien tuntua, kun Kontio ajoi edessä. :D

Loppusuora. Samu on niin tosissaan. Loppuun asti.

Tuon startin myötä Samun kanssa saatiin sanoa haastajadivisioonalla heiheit. Nyt koitetaan kalastella Samulle syksyn mittaan sopivia tehtäviä tavallisista raveista. Ja sitten todella toivotaan, että ensi talvi on pitkä ja runsasluminen, sillä aika paljon treeniä ollaan suunniteltu Samun talven varalle. Ihan vielä talvi ei ole tulossa, joten päästellään sitten kilpaa. Rupeama jatkuu jo ensi maanantaina ja niinikään taas Oulussa. Sinällään huvittavaa, että puoleen vuoteen ei löydetä Oulusta meidän hevosille lainkaan sopivia sarjoja ja nyt sitten ei muualla tarvitse käydäkään. :)

Loppuun vielä suurensuuri KIITOS Tuuli Nikille kaikista Oulun ravipäivän kuvista. Onhan nämä laadultaan pikkuisen parempaa luokkaa kuin omat otokseni. Onni on tuollainen superkuvaaja-ihminen tuttavapiirissä. :)

Samun kanssa

2.9.2016

Ristiin rastiin

Viimeisen viikon aikana hevoset ovat järjestäneet kiitettävästi ohjelmaa ja kuljetuskalusto on suihkinut Suomea ristiin rastiin akselilla Rovaniemi - Tampere. Välissä on pitänyt käydä tietenkin töissäkin ja taas on menty. Sanoin, että jos pääsen sunnuntaihin asti niin, että olen ollut koko viikon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin saan kyllä onnitella itseäni. Ohjelmaa on ollut niin paljon, että saa nähdä muistanko enää itsekään kaikkea. Toisaalta hevoset ovat kyllä tarjoilleet viikon aikana myös melkoisesti tunteita laidasta laitaan. On iloittu, petytty, hämmästytty, sisuunnuttu ja kaikkea muutakin siltä väliltä. Eli harrastettu. Hevosharrastettu. :)

Rovaniemen reissulta ei ole muuta kuin pari vesisadekuvaa. Tässä siis Tuulin ottamia Oulun kuvia vielä rekvisiittana.

Koko viimeisen viikon ehdottomasti paras reissu tehtiin lauantaina Samun kanssa Rovaniemelle. Mäntyvaarassa ravattiin viikon T76-kierros ja Samu osallistui Haastajadivisioonakarsintaan, mikä käytännössä siis tarkoitti täyden matkan ryhmäajoa enintään 20000 euroa tienanneille. Samulla oli auton takaa ehkä huonoin mahdollinen paikka kahdeksan.

Viiden tunnin matka sujui hyvin. Kyllä tuonne Pohjoisen suuntaan on vain niin paljon helpompi ja mukavampi päästellä kuin Etelään. Kotoa lähdettiin tallihommien ja Samun puunaamisen jälkeen puoli kymmeneltä ja perillä Rovaniemellä oltiin puoli kolmelta. Äitin laittamia eväitä syötiin vauhdissa matkalla, muuten ei pysähdytty kuin kuskia välillä vaihtamaan. Koko lauantaiksi Rovaniemelle oli luvattu todella huonoa keliä, mikä oli kyllä kurja juttu ravien järjestäjiä ajatellen. Vettä satoi koko ravien ajan, mutta rata kesti kyllä hirmuisen hyvässä kunnossa! Olihan se rapainen ja likainen, mutta ei yhtään upottava tai liukas. Ja nykypäivänä ihmisillä on kyllä jo sadevaatteet olemassa joten eipä se sade nyt loppupelissä varikolla millään lailla elämää haitannut. Niko ajoi Samulla ensimmäistä kertaa, mutta sinällään oli toki helppoa, kun hevonen oli varmasti kuitenkin kuskille tuttu tai ainakin seurattu tapaus. Samu oli katoksilla vähän jännittynyt, mutta lämmityksessä ja startissa se pelitti kuitenkin erittäin hienosti. Niko ajoi Samulla lämmityksessä neljä kierrosta hiljokseen kilpailusuunnan vastaisesti, sekki auki ja muutenkin mahdollisimman rennolla asenteella. Hevonen hölkötteli normaalinoloisena ja kuski vaikutti olevan tyytyväinen lämmityksestä saatuun ensivaikutelmaan Samusta.

Rovaniemellä voilokeissa oli suklaata mukana. Pieni juttu, mutta aivan ihana yllätys!!!

Jo ennen lähtöä Niko suunnitteli ajavansa Samulla keulaan. Meidän mielipiteemme oli paljon, paljon epäileväisempi ja pyysimme vielä auton irrottua harkitsemaan tilannetta uudemman kerran. Kun lähtöauto sitten irtosi lähtölinjalla, ei ollut kahta sanaa, mikä hevonen sinne keulaan kiihdytti. Radan ulkolaidasta, kasipaikalta, Samu lähti kuin ohjus ja oli saman tien keulassa. Tuon hevosen lähtönopeus on kyllä jotain ihan hirmuista. Niko sai kuitenkin heti ensimmäisessä kaarteessa otettua vauhtia pois ja Samu sai lähdön pelisuosikin Hissun Aarteen eteensä. Taas nähtiin sellainen ominaisuus, josta minä nykyisessä ruuna-Samussa tykkään: Se lähtee kovaa ja sitten rauhoittuu heti kuskin niin pyydettyä eikä jää painamaan turhaan ohjille. Näin sen kuuluukin olla. Niko tarjoili Samulle siis parasta mahdollista reissua johtohevosen takana. Kelistä johtuen matkavauhti oli varsin maltillista, puolikas täyttyi aikaan 29,0 ja koko kierroskin 29,5. Kolmas puolikas oli kaikista maltillisin 31-temmollaan. Matkavauhdista johtuen porukka pysyi tiiviisti kasassa ja Samu oli tiukasti pussissa. Se näytti johtavan perässä koko matkan minusta valtavan hyvältä. Viimeisen takasuoran lopussa Niko pääsi kääntämään Samun toiseen pariin ulos, mutta koska kolmas ratakin oli täynnä kiriviä hevosia, niin pussissa oltiin edelleen. Maalisuoran alussa tilanne näytti edelleen tukalalta. Hevosia oli joka puolella ja Samu piilossa rintaman takana.

Samu kuvattuna Oulussa toissastartissa.

Nämä pussiinjuuttumiset ovat tietenkin täysin mahdollista nyt, kun hevoselle halutaan antaa mahdollisimman helppoja "säästöjuoksuja". Ne kehittävät hevosta varmasti kaikista eniten. Siksi oltaisiin oltu täysin tyytyväisiä, että Samu olisi tullut nytkin kärkirintaman takana voimissaan maaliin saakka. Mutta tällä kertaa kävi meidän tuurit. Sata metriä ennen maalia kolmatta rataa kirinyt hevonen laukkasi ja Samu sai ihan viime hetkillä kiritilaa. Sata metriä on melkoisen lyhyt matka suomenhevosen kiihdyttää, mutta Samulta löytyi siihen vaadittava rytmivaihtokyky ja se tykitti maalilinjalle tulisesti ehtien toiseksi!!! Aivan huikean hienoa! Ajaksi tuli 29,5ake, josta viimeinen puolikas tultiin 27-kyytiä.

Minua on vähän harmittanut, kun Samu ei ole aikaisemmin onnistunut näissä juoksemissaan T76-sarjoissa ollenkaan kykyjensä vastaamalla tavalla, eikä siitä nytkään puhuttu ennakkovihjeissä yhtään mitään. Itse on kuitenkin tiennyt, että Samu kyllä kykenee pärjäämään näissäkin lähdöissä, kun vaan on terve ja saa tarvitsemansa suojajuoksun. Olin niin valtavan iloinen, että nyt tällainen onnistuminen saatiin tärkeään paikkaan! Kun miettii Samunkin kohdalla kaikkea viimeisen vuoden aikana tapahtunutta ja koettua, niin osaa todellakin arvostaa sitä, että se nyt tulee korvat pystyssä seiskakuuskakkosena maaliin! Tuntui niin äärettömän hyvältä. Kuskikin kuulosti olevan hevoseen kaikin puolin tyytyväinen. Kommenttiin "on sitten pikkuisen verran juoksijahevonen" on loppujen lopuksi aika helppo yhtyä. Tässä matkan aikana vain on ollut niin kaikenlaista pienempää ja isompaa murhetta ja vastoinkäymistä.

Lähdön jälkeen varikolle Samua tuli katsomaan myös sen pikkusiskon R.R. Patriinan omistajat, jotka olivat kuulemma tulleet ihan pohjoisesta Suomesta raveihin vain Samun takia. On tämä hevoshomma vain aika hieno, kummallinen ja yhdistävä asia. :) Vesisateinen ravipäivä oli siis loppujen lopuksi vallan hyvä raviretkikokemus. Raviretkeltä oltiin kotona puoli kahdentoista aikoihin. Ja oli mukava tulla kotiinkin, kun muut hevoset odottavat jo tallissa ruokittuina ja hoidettuina. Aika luksusta.

Maanantaina reissuvuorossa oli Aatu ja määränpäänä Tampereen klinikka. Taas. Aatu oli käynyt siellä vasta vajaa kuukausi sitten Kimmon tutkimuksissa. Sen takia melkein hävetti viedä Aatu taas Tampereelle Kimmon syyniin. Viime kertaisten hoitamisten jälkeen Aatulla ajettiin vain yksi hiitti, jossa se puolsi kummallisen paljon kilpailusuunnassa ulospäin. Hiittiä seuranneena kolmena seuraavana päivänä en ollut täysin tyytyväinen Aatun hankkarijalkaan, jossa sisäsäärellä tuntui pienehkö lämmin kohta ja vähän turvotusta. Jalka ei ollut missään vaiheessa puristusarka eikä Aatu ontunut sitä mitenkään. "Näkyvä" vaiva hävisi jalasta nopeasti kylmäämisellä, mutta päätettiin kuitenkin, ettei Aatulla ajeta hiittiä ennen kuin jalka on katsottu vielä uudestaan. Kinttu oli kuitenkin jo niin hyvännäköinen, etten enää itsekään uskonut siitä mitään pahempaa vikaa löydettävän. Lopputulos oli kuitenkin toista, enkä tiedä enää olenko liiallisesta vainoharhaisuudestani ylpeä vai masentunut. Aatun vasemman takajalan hankositeen runko-osasta löytyi vammakohta, joka oli noin 15%:n laajuinen. Pieni siis, mutta hankosidevamma kuitenkin. Kimmo piti vammakohtaa melkoisen epätyypillisenä rasitusvamman paikkana eli sinällään on mahdollista, että nykyinen vamma olisi tapaturmaperäinen. Tiedä häntä, ja oli miten oli, hankosidevamma se on jokatapauksessa. Edessä on taas pitkä hoito- ja kuntoutustyö, mutta onhan siitä suosta nousta aikaisemminkin ylös. Ja Aatun iloinen mieli saa kyllä hoitajansakin asennoitumaan kuntoutustyöhön pettymyksestä huolimatta. Ja kävelytyskone on kyllä reipas kuntoutuskaveri myös. Sinällään aikaisempaan verrattuna on nyt helpompaa, kun kontrolloitu kävelyliikunta on kuitenkin kävelytyskoneen myötä helpompaa toteuttaa. Tänään Jyri kävi laittamassa vammajalkaan päärynäkengän välipohjan kera ja eilen Kenneth kävi neuvomassa akupunktiohoidon toteuttamista jalan verenkiertoa lisäämään. Kaikkemme ainakin aiotaan kokeilla. Jalka kontrolliultrataan jo vajaan kuukauden päästä seuraavan kerran, mutta kyllähän tosiasia on, että katseita saa alkaa kääntää seuraavaan vuoteen. Jalka paranee kyllä, kun siihen antaa aikaa ja mahdollisuuden.

Salaman kanssakin kävin osallistumassa huvin ja urheilun vuoksi pieniin ykköstason kouluratsastuskilpailuihin Kannuksessa. Oltiin pienessä luokassa tasan viimeisiä, mutta se nyt oli etukäteenkin ihan selvä juttu. Salama kuitenkin suoritti kaiken pyydetyn, mutta oli aika hämillään pelkästään jo kouluaidoista ja kulki hirmuisen pohkeen takana koko ohjelman läpi. Ratsastajalla oli kuitenkin varmasti paljon hevosta enemmän ongelmia. ;) Tykkään edelleen käydä Salaman kanssa tunneilla silloin tällöin, mutta ei meistä mitään kouluratsukkoa ole koskaan tulemassa. Ravihomma on kuitenkin se josta me molemmat enemmän nautimme kuin mistään tarkasta koulupiiperryksestä. Salaman kanssa ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että kun se on kykynsä ravipuolella näyttänyt, niin nyt voidaan harrastella kaikkea erilaista. Tai olla harrastamatta. Ylipäätänsä voidaan nykyään vain nauttia elämästä.

Salaman kanssa poissa mukavuusalueeltamme.. ;)

Radalla. Kuin ratsuina.

Sokerina pohjalla on sitten Vilman eilinen näyttelyreissu. Ylivieskassa pidettiin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyt, joihin Vilman kanssa suuntasimme. Kuten jo viimeksi kirjoitin, en ole koskaan pitänyt Vilmaa mitenkään erityisen hienona varsana, enkä ollut mitenkään erityisen innoissani sitä koko näyttelyyn viemässäkään. Tottakai Vilma on äärimmäisen hyvin hoidettu varsa. Olen tarkka sen(kin) ruokinnasta, kengityksestä ja hyvinvoinnista muutenkin. Vilma ei ole mikään pihattoon unohtunut ihmisiä pelkäävä karvakasa, muttei todellakaan mikään päitä kääntäväkään ilmestys. Vilma on kuitenkin selväpäinen varsa, jonka kanssa näyttelyreissu oli mahdollista toteuttaa ja tottakai näyttelypäivä on oikein opettavainen varsalle itselleen. On vain erittäin tervettä käydä välillä poissa kotoa. Ja niin totaalisesti oli! Ainakin minulle itselleni! Vilma ei välittänyt reissaamisesta tai näyttelyelämästä muutenkaan yhtikäs mitään, mutta minulle sitten selvisi eilisen aikana, että minulla taitaakin olla aika hieno varsa.

Villiässä Ylivieskan tamma- ja varsanäyttelyssä 31.8.2016

Vilma otti ja vetäisi sitten mielettömän I- palkinnon, oli näyttelyn paras varsa ja sai elämänsä ensimmäisen voittoloimen! Tuota noin. Olin kyllä ihan ällikällä lyöty. Sen minäkin olen etukäteen tiennyt, että Vilmalla on aika hienot liikkeet. Onneksi se innostui ne näyttelyssä näyttämään tuomareillekin ja Vilma saikin palkintojenjaossa kehut: "erittäin hyvin liikkuva varsa". Myös kavioita kehuttiin harvinaisen hyviksi, mikä sinällään on huvittavaakin, sillä nehän olivat se ensimmäinen murheenaihe Vilman tultua meille viime vuoden lopussa. Se oli karsinassa niin kova kuopimaan, että kumimattovirityksistä huolimatta sai etukavionsa kuokittua kamalan lyhyiksi. Tämän vuoksihan Vilma on ollut kengässä jo kohta vuoden päivät! Jyri on tehnyt hyvää työtä, kaviot on saatu taas mallilleen ja jalka-asentoja samalla korjattua. Näin ilmaistuna huomaa, että onhan Vilmaa hoidettu todellakin ajatuksella, mutta ei nuo toimenpiteet mitään suuria juttuja ole olleet. Kannatti kuitenkin. Ihan kaikki.

Koska olen nyt niin fiiliksissä Vilman näyttelymenestyksestä, niin rustaan tähän sen saamat arvostelut:
Tyyppi: 7,5 (Hyvänpuoleinen, raskas.)
Runko: 8 (Syvä, vankka, alakylkinen, pitkä runko. Lyhyt leveä kaula. Pitkä, matala säkä. Hieman kantava lanne.)
Jalka-asennot: 8 (Etujaloissa taittuneet varvasakselit, pitkät vuohiset. Takajalat hyväasentoiset. Kuivat jalat.)
Käynti: 8,5 ( Etujalat: ahdas, kerivä. Takajalat: melko väljä, suora. Pitkä, tahdikas käynti.)
Ravi: 8,5 (Etujalat: väljenee, hieman kerii. Takajalat: väljä. Rytmikäs, ilmava ravi)
Kaviot: 9 (Hyvät, korkeat, hyvä sarveinen)
Säkäkorkeus: 148cm - lautaskorkeus 149cm.

Palkintosadetta. Ensimmäinen voittoloimi!!!

Tämä oli hauska. Päivän parhaat kaviot lähikuvassa... ;)

Vilman juoksunäytettä.


Mittauksessa. Vakavaksihan se vetää. :D

Ruusukehai!

Vilma! Yksmiinuspalkinnon kera!!! Uskomatonta!!!!

Huhhei. Olipahan melkoisen ikimuistoinen näyttelypäivä. Menestys oli toki hienoa, mutta niin oli Vilman käytöskin. Se on ollut kai jo sen verran monesti ratareissuilla mukana, että se oli näyttelyissä koko ajan todella rauhallinen, lunki ja hyvinkäyttäytyvä. Ja ne on niitä ihan oikeasti isoja asioita toivottavasti tulevaa raviuraa silmällä pitäen.

Eilen Kenneth kävi Pohjanmaan turneellaan ja samalla meilläkin hoitamassa hevosia. Samu ja Vilma pääsivät Kennethin käsittelyyn ja sitten tuo Aatun hankkarijalkakin. Jopa Kennethiä oli vähän huvittanut Vilman hoidattaminen. Halusin kuitenkin, että sekin katsotaan läpi, kun sillä oli tässä reilu kuukausi sitten vähän kummallinen ontumisepisodikin. Se veti Kaustisen radalla ritolat, kuskasi meikäläistä vajaan kierroksen ja sen jälkeen rupesi ontumaan. Jaloista en koskaan löytänyt mitään selittävää ja koko ontuminenkin loppui muutamassa päivässä, mutta nyt Kenneth kävi Vilman selän ja kaulan läpi ja kuulemma availi sieltä jotain jumeja ja lukkoja. Hyvä näin. Ollaan siis toistaiseksi vielä ihan aikataulussa Villimiehen tammakilpaa 2020 silmällä pitäen. ;)

Vilma Kennethin käsittelyssä. Samu odottaa vuoroa taustalla.

Nyt kääntyy taas! Kiitos Kenneth!