Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



Vilma


Villiässä

tprt sh-tamma, synt. 13.6.2015
kasv. Kari-Markku Karjalainen, Orimattila


Vuosi 2015 jää muistoihin epäonnen ja pettymysten vuotena. Kaikki, mikä pystyi, meni sinä vuonna pieleen. Salaman odotettu varsa kuoli varsomisessa eikä tamma tiinehtynyt enää sinä vuonna. Varsakuume kuitenkin jäi henkiin. Kaupat tehtiin hienorakenteisesta ja kuvankauniista kesällisestä orivarsasta nimeltä Maagikko. Tämäkin varsa kuitenkin kuoli aivan äkillisesti ja yllättäen ennen kuin ehti tulla kasvattajansa luota edes meille kotiin.
Joku sanonta sanoo, kolmas kerta toden sanoo ja toinen sanonta ei kahta ilman kolmatta. Mutta hevosihmiset eivät anna koskaan periksi. Eivät koskaan.
Selailin netissä suomenhevoskasvattajien sivuja ja yksi varsa jäi vähän vaivaamaan.

Kiinnostuin suvullisesti erittäin mielenkiintoisesta Kara-tallin kasvatista, kesällisestä tammavarsasta, jonka isä oli Boker ja emä kaksi kertaa kuningarkilpailussa juossut Heian. Myös emänemä oli valioaikainen kuningarkilpailussa esiintynyt Heilikka. Heianin vanhin varsa on vielä 4-vuotiaana starttaamaton eikä  koko emälinjan jälkeläisnäytöt mitenkään erikoiset ole, mutta sen sijaan emälinjan kilpailutulokset ovat hämmentävän hienot. Bokerilla on vähän jälkeläisiä, mutta siihen pariinkymmeneen jälkeläiseen mahtui kuitenkin vuoden 2015 Oulu Express -voittaja Viktor Kärppä.  

Vilma Sukupostissa

 
 

Kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta tai sanoa, mistä varsasta tulee juoksija ja mistä ei. Juuri yllätyksellisyys on yksi niistä asioita, jotka tekevät raviurheiluista niin kutkuttavan mielenkiintoisen harrastuksen. Villiässästä tuli minun hevoseni ja seuraavien vuosien haaveiden kohde. Suvullisesti Villiässä voi yltää raviradoilla ihan millaisiin saavutuksiin tahansa, oikeastaan riittäisi kun siitä tulisi vain vaikka vanhempiensa välimalli. Pääasia kuitenkin, että saan tästä tammavarsasta  mukavan harrastekaverin. Mutta tietenkin tässä vaiheessa parasta on se, että kaikki on vielä mahdollista...




 




 
 
Vilma ensimmäistä kertaa raviradalla, Kaustisella keväällä 2016
 
 
Vilma 1-vuotiskeväänä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti