Vuosi vaihtui ja hevoset vanhenivat... Blogiin ei ole kovin paljon uutta juttua kirjoitettavaksi, sillä hevosrintamalla on rauha maassa eikä mitään uutta ja ihmeellistä ole uusi vuosi vielä tuonut tullessaan. Jonkinlainen kriisi oli kuitenkin vuoden alussa huomata, että nyt meillä on sitten tallissa vain aikuisia hevosia Aatunkin tullessa nelivuotiaaksi! Aika menee niin vauhdilla, vaikka toisaalta ollaan Aatun kohdalla nelivuotiskautta ehditty jo pitkään odottaakin. Salamakin kääntyi jo kuusivuotiaaksi, joka toivottavasti olisi sitten se ikäpylväs, joka kovettaisi tamman jalat ja veisi kaikki mahdolliset lastentaudit mukanaan pois niin, että me puolestamme saisimme jatkuvan jalkojen syynäyksen sijasta päästellä Salaman kanssa täuspainoisesti ja säännöllisesti kilpaa tämän vuoden.
Mutta vielä ei ole sen aika, sillä nyt vain treenataan kotosalla ja nautitaan talvesta. Meillä on tällä hetkellä aivan loistavat treenimahdollisuudet, kun lumisia metsäteitä riittää kymmeniä kilometrejä. Ja olosuhteet on kyllä pyritty parhaamme mukaan hyödyntämään. Hevoset ovat olleet aisoissa viidesti viikossa eikä turhia lenkkejä ei ole kyllä tehty. Juosten on ajettu eikä kilometrejä ole vältelty. Molemmat hevoset ovat juosseet 13-20km:n lenkkejä ja nekin kyllä tuntuvat nauttivan talven valkoisista ja raikkaista metsälenkeistä yhtä paljon kuin ihmiset kärryilläkin. Muutama kuukausi pystytään vielä näistä olosuhteista nauttimaan ennen rataelämään palaamista. Hiittaamaan hevosia on tarkoitus aloittaa maaliskuussa ja sitten pikkuhiljaa toivoa, että kumpikin nousee hiljalleen taas starttikuntoon saakka.
Ensimmäinen kevään merkkikin on kuitenkin havaittu, sillä Aatu on tavoilleen uskollinen ja aloitti talvikarvan tiputtamisen jälleen jo tammikuussa. Kyllä tuossa hehtaariturkissa riittääkin nyt tiputtamista, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, on nuori herra kevään korvalla jo komeassa kesäkarvassa.
