Kauden päätös

On vierähtänyt näköjään kuukauden päivät edellisestä kirjoituksestani. Ehkä pieni hiljaisuus teki hyvääkin. Marraskuu vaihtui joulukuuksi. Toholammille on saatu talvi ja sitä myöten hevosten treenitiet kotonakin alkavat olla aika makeita baanoja päästellä. Joka vuosi tähän aikaan huomaan kuitenkin tykkääväni talvesta. Vaikka toisaalta tuntuu, että varmaan koskaan ei syksy tai alkutalven rorpuuttokelit ole sujuneet hevosten kanssa yhtä helposti kuin tänä vuonna. Ei liiemmin ollut kuraisia tarhoja, ei riviä, ei irtipoljettuja kenkiä. Kummallista. Silti lumi, puhtaus, valkeus  ja pakkanen olivat tervetulleita asioita.

Aatu ja talviaurinko

Blogin hiljaiselon aikana hevoset saivat influenssarokotteensa, kuumeilivat sen jälkeen tyypillisesti muutaman päivän, sitten ne saivat kaikki jonkun ihmeellisen takajalkojen turvotusviruksen, joka myös hävisi alle viikossa kaikilta ilman mitään muiden oireiden ilmaantumista. Hevoset ovat tietenkin myös saaneet hokkikengät alle. Muuten elämä tallissa on ollut ihan raiteillaan. Samu ja Vilma ovat olleet ahkerimmat treenailijat. Olen ajellut Vilmalla muutaman kerran viikossa ja alan tykätä siitä lenkki lenkiltä enemmän. Vaikka se on kiltti ja rauhallinen varsa käsitellä, niin kärryjen edessä se on melkoisen säpäkkä neiti. Mutta ehkäpä elämän kilometrit tasoittavat vielä senkin päätä.

Samun hienosti sujunut 6-vuotiskausi laitettiin eilen Teivossa pakettiin. Valitettavasti kausi päätettiin sitten yhteen kauden huonoimmista esityksistä. Kotona Samulla on ollut kaikki hyvin, se on treenannut hyvin ja sen otteisiin ja olemukseen ollaan oltu kaikin puolin tyytyväisiä. Kausi on ollut pitkä, mutta jo muutama kuukausi sitten loppuvuoden tavoitteeksi oli ympyröity Teivossa juostava All Out- Cup. Se oli sarjamääritykseltään varsin passeli lähtö Samulle ja muutenkin mukavan erilainen suurkilpailu, kun karsinnat ajetaan ryhmälähtöinä ja finaali kokoaa sitten kaikkien karsintojen viisi parasta tasoitusajoon eri paaluille. Sinällään kilpailu on jotenkin tunnearvoltaankin ehkä tärkeä, sillä Aatu voitti 5-vuotiaana yhden All Out -Cupin karsintalähdöistä, mutta laukkaili sitten finaalissa. Samun kanssakin toki toivottiin ja odotettiinkin sen pääsevän finaaliin. Toisin kävi. Niko ajoi tällä kertaa Samulla ja kaikki meni aluksi niin hyvin kuin olla ja voi. Niko ajoi Samulla neljän kilometrin lämmityksen, jossa se oli letkeä ja rauhallinen. Kuski muisti taas kehua Samua "niin juoksijaksi", että tuleehan sellaisesta ammatti-ihmiseltä saadusta positiivisesta palautteesta aina hyvä mieli. Tällä kertaa meillä oli kuski, joka kysyi meiltä, millaisen juoksun Samulle haluttaisiin antaa. Niin, tokihan tuo ruuna on niin hyvä kiihtymään, että sen kanssa saa kyllä vähän itsekin valita taktiikkaan. Toivoimme reissua johtavan takana ja toivoimme, että se johtava hevonen olisi Junkapunka. Kun lähtöauto irtosi, syöksyi Samu vitospaikaltaan keulaan, Junkapunka tuli rinnalle ja Niko päästi sen edelle. Kaikki meni siis niin täydellisesti kuin olla ja voi. Avaus oli 23-vauhtinen, mutta sittemmin vauhti kyllä tasaantui ja selkäjuoksun turvin Samun olisi tottakai pitänyt kestää tuollainenkin avaus. Kierroksen jälkeen kuski oli kuitenkin jo tuntenut, ettei kaikki ole kohdillaan. Hevonen tuntui väsyneeltä ja viimeisellä takasuoralla sitten vaikeudet todentotta alkoivat. Samu väsyi pahoin, mitä ei missään nimessä olisi tuollaisen unelmajuoksun jälkeen saanut tapahtua. Samu saapui maaliin yhdentenätoista vaatimattomalla ajalla 30,6ake. Merjan sanoja lainaten, nuo hetket olivat taas sellaisia, ettei oikein itsekään tajunnut mitä radalla juuri tapahtui. Miksi niin tapahtui?
Olimme todella yllättyneitä, pettyneitä ja huolissammekin. Samu palautui täysin normaalisti ja kuten koko ravipäivän, se oli startin jälkeenkin täysin normaalinoloinen käytökseltään.

Ainut pikaiseen räpätty todistusaineisto, että Teivossa oltiin eilen. Pakkastakin oli. Ja loimia. :D

Joidenkin mielestä Samu ei saanut radasta pitoa. No ehkei saanutkaan tarpeeksi, muttei se missään nimessä silti olisi saanut väsyä noin aikaisessa vaiheessa. Monien mielestä hokkikengät häiritsivät. No, eivät häirinneet, Samu on juossut hokkikengässä enemmän kuin moni hevonen ja se on raviltaan niin selvä, että hokit ennemminkin voivat suhteessa muihin olla jopa Samun etu. Sen kun sitten tietäsikin, mistä nyt kiikasti. Tänäänkään Samulla ei ollut kuumetta. Vein Kaustisen klinikalle sen verikokeet, jotka olivat ihan täydellisen hyvin kaikki nätisti viitearvoissa. Tulehdusarvot olivat matalat, hemoglobiini hyvä, lihasarvot kuin ei olisi kilpaa juostukaan jne. Turhauttavaa. Klinikalla yritettiin kyllä lohduttaa, että niin moni muukin painii nyt vastaavanlaisen ilmeisesti virusongelman kanssa. Hevoset alisuorittavat starteissa pahoin, mutta mitään vikaa niistä ei löydy. Joillakin saattaa ilmetä tuota meilläkin käynyttä jalkojen turvottelua, joillakin ei ole sitäkään. Aivan mahtavaa. Jokatapauksessa Samu jää nyt hyvin ansaitsemalleen tauolle. Ruuna saa totaalihuilata muutaman viikon ja joskus joulun jälkeen aloitetaan uudestaan treenit. Jonkinlainen peruskuntokausi on paikallaan, koska Samu on juossut ihan koko vuoden kilpaa. Maaliskuu on näköjään ollut ainoa, jolloin sillä ei ajettu yhtään starttia, muutoin ruuna on porskuttanut koko vuoden ainakin kerran kuukaudessa kilpaa.

Seesteisiä tarhailutunnelmia kotoa. Salama, Vilma ja Samu.

Samun ravikausi on ollut paitsi pitkä, myös erittäin onnistunut. Radoilla on tällä kaudella nähty toimiva, tasainen, seesteinen ja suoritusvarma Samu. Ei meidän tallin hevosilla ole koskaan päästy ajamaan aikaisemmin kahtakymmentä starttia vuodessa. Mutta Samulla päästiin. Ja kauden statistiikka on mykistävä. 20 starttia ja 16 totosijaa. Siihen ei jää paljon lisättävää eikä toivottavaa. Kauden aikana Samu ei laukannut starteissa kertaakaan, enkä nyt ihan heti muista, onko se tehnyt niin treeneissäkään. Sellainen suomenhevonen. Niin ravi- ja suoritusvarma, että ihanteellisempaa harrastehevosta ei oikein osaa toivoakaan. Kausi on ollut äärettömän ehjä kokonaisuus muutamaa huonoihin hetkiin sattuneita epäonnistumisia lukuunottamatta. Kuninkuusraveissa Samu esiintyi sairaana ja nyt sitten alisuorittu tuon viimeisimmän aika tärkeänä pidetyn karsintalähdön. Mutta kaiken kaikkiaan kausi on antanut paljon vastauksia ja varmuutta. Olemme voittaneet niin paljon enemmänkin kuin muutaman ravilähdön. Olemme tiedostaneet Samun vahvuudet ja heikkoudet ja yrittäneet edetä Samun kanssa niin tarkoin, että siitä riittäisi iloa meille vielä useiksi vuosiksi eteenpäin. Toivon ja uskon, että jollain tapaa ollaan siinä onnistuttukin.
Loma tekee kaikille hyvää. Samun oman biisin Elastisen eteen ja ylös -sanojen mukaan katse eteen ja suupielet ylöspäin. Meillä on äärettömän hieno kilparuuna.

Salaman kanssa lenkillä. Valoa kohti.

Muihin hevosiin palatakseni Aatun kanssa käytiin taas vaihteeksi tällä viikolla keikka Tampereen klinikalla. Hankkarivamma ei vieläkään näyttänyt sellaiselta kuin sen toivoisi näyttävän. Paranemista on tapahtunut mutta vamman tiivistyminen on Kimmon mukaan edelleen selvästi kesken. Plääh. Ja päällepäin jalka näyttää ja tuntuu niin hyvältä kuin minun näppeihini vain olla ja voi. Mutta ei auta. Oikotietä ei ole. Eikä tässä vaiheessa ainakaan ole mitään järkeä ruveta enää hätäilemään. Paraneminen ottaa sen ajan kuin se ottaa ja sen antaminen on ainut mahdollisuus saada Aatu vielä palaamaan raviradoille. Harmittaa lähinnä vain se, että nyt meillä olisi kotona niin hyvät ajopaikat, että olisi toivonut niitä pääsevän Aatun jalan kuntouttamiseenkin hyödyntämään. Itse asiassa Aatulla saisi alkaa ajamaan pari kertaa viikossa jo hölkkää. Mutta. Suuri ongelma onkin se, että Aatun vaihderepetuaariin ei kuulu sanaa hölkkä saati mikään rauhallinen hölkkä. Joten sinällään kävelyttämisen jatkaminen houkuttelee paljon enemmän kuin sellainen holtittoman juoksunsekaisen steppiräpellyksen ajaminen. Onneksi on kuitenkin noita muitakin ajohevosia, sillä omat hermot olisivat totaalisesti koetuksella, jos kuukausitolkulla pitäisi vain yhtä hevosta kävelyttää. Ja onneksi toisaalta on tuo kävelytyskonekin, sitä kun ei tunnu koskaan tympäisevän pelkkä kävelyttäminenkään.

Salama voi hyvin. Edelleen ollaan ratsasteltu ja välillä ajeltu. Yksi joulukeikkakin sillä oli Sykäräisten joulunavauksessa, jossa Salama kävi ratsastuttamassa lapsia. Se on sellainen hyvänmielen hevonen ison pullean varsamahansa kanssa.


Salama lähdössä innoissaan tonttukeikalla. ;)